Tiistaina saa ainakin välipäätöksen poliittisen draaman kaari, kun Tasavallan Presidentti myöntää eron vajaa puoli vuotta istuneelle Antti Rinteen hallitukselle ja nimittää uuden Sanna Marinin hallituksen.

Kyse on jännitysnäytelmästä, joka kesti vain runsaan viikon, mutta sisälsi monta näytöstä, useita kulminaatiokohtia. Tuntui, että tehtiin historiaa.

Ensimmäinen näytös oli, kun eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Rinne ja omistusohjausministeri Sirpa Paatero vastasivat Postin sotkuja koskeviin kysymyksiin. Kun Postin johto puolestaan vastasi siinä esitettyihin väitteisiin, syntyi käsitys, että Rinne tai Paatero oli kertonut muunnettua totuutta.

Toinen näytös oli Sirpa Paateron ero – tai erottaminen. Se taitaa olla yksi draaman käännekohtia.  Epäiltiin, että Paatero naisena ”työnnettiin bussin alle”, jotta miespääministeri pelastuisi.

Oliko tässä yksi vanhan (keski-ikäiset miehet) ja uuden (nuoret naiset) ajan rajapyykki? Siitä joka tapauksessa alkoi naisten vastarintaliike. ”Meitä ei kohdella näin!”

Keskusta pyysi Rinteeltä ja demareilta selvitystä, mikä on totuus Postin ja ministerien kanssakäymisestä. Pääministeri antoi selvityksen hallituspuolueiden johdolle. Selvitys tyydytti ruotsalaisia ja vihreitä, mutta keskusta kertoi ”ilmassa olevan epäluottamusta” ja odotti demareilta johtopäätöksiä.

Pääministeri esiintyi poikkeuksellisen ärtyneenä ja vaati keskustalta kirjallisena kantaa perusteluineen luottamukseensa. Keskusta antoi kirjallisen vastauksen, jossa sanottiin nyt selkokielellä, että pääministeri ei nauti heidän luottamustaan.

Rinne lähtikin sitten viemään erokirjettä Mäntyniemeen. Kekkosen aikana sellainen matka tehtiin Tamminiemeen. Sipiläkin uhkasi pääministerinä kerran kävellä Niinistön luokse presidentin linnaan samassa tarkoituksessa.

Antti Rinne piti Mäntyniemessä käynnin jälkeen tiedotustilaisuuden, jossa kertoi hallituksen pyytäneen eroa ja saaneen sen. Lisäksi hän kertoi jatkavansa puoluejohtajana ensi kesään, ehkä sen jälkeenkin.

Demarit esittivät Rinnettä uuden hallituksen tunnustelijaksi. Ilmassa oli myös mahdollisuus, että Rinteestä tulisi riviministeri uuteen hallitukseen. Keskustalle sekin tuntui ensin käyvän.

Tähän päättyi näytelmän ensimmäinen puoliaika.

****

Toinen puolisko alkoi siitä, kun Antti Lindman ja Sanna Marin ilmoittivat olevansa halukkaita uudeksi pääministeriksi. Pääjuonne seurasi heidän kilpailuaan paikasta.

Sivujuonteena demarit ryhtyivät nyt puolestaan vaatimaan selvitystä keskustalta. Demarit saivat jostain vihiä, että keskustassa oli Rinteen erottamista suunniteltu jo pidempään ja vaativat siitä selvitystä. Tämän nokittelun tarkoitus lienee ollut osoittaa, ketkä bussia ohjaavat.

Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kurvinen tekikin Canossan matkan demarien ryhmähuoneeseen. (Ranskan kuningas Henrik IV matkasi v. 1077 Canossaan pyytämään paavilta anteeksiantoa niskuroinnistaan. Kerrotaan, että Henrik sai odottaa ulkona kolme päivää, ennen kuin paavi otti hänet vastaan.)

Keskustakin sai anteeksi ja hallitusyhteistyötä päätettiin jatkaa, vanhalla pohjalla ja vanhalla hallitusohjelmalla, josta ”ei pilkkuakaan tarvinnut muuttaa”.  Keskusta vakuutti, että he eivät puutu demarien henkilövalintoihin.

****

Median jatkuva seuranta ja päivystys eduskunnan kokoustiloissa suljettujen ovien ulkopuolella ja nopeasti edenneet näytökset tekivät draamasta jännittävän. Koko ajan näytti siltä, että näyttämön verhon takana kuitenkin tapahtui jotain, mikä ei näkynyt julkisuuteen.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtumille jo melkein naureskeltiin. ”Tapahtuuhan sitä … on tällaista ennenkin ollut, ei tämä niin vakavaa ole….”

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanenkin kertoi rauhalliseen (tai rauhoittavaan) tapaansa, että tästä on hyvä jatkaa. Hänellä on omakohtaistakin kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta.

Lopputulos kuitenkin näytti isolta, ehkä jopa historialliselta käännökseltä: saatiin nuori naispääministeri, kuusi ministeriä vaihtoi salkkua ja tuli yksi uusi ministeri sekä uusi varapuhemies eduskuntaan. Hallituksen viisikko eli hallituspuolueiden johtavat ministerit ovat kaikki nuoria naisia.

Vielä on mainittava hallituksesta eronneen Paateron pikainen come back takaisin hallitukseen.

Epäluottamus Antti Rinnettäkin kohtaan hälveni nopeasti ja hän siirtyy koko eduskunnan puheenjohtajistoon. Hän myös ilmoitti, ettei pyri ensi kesänä puolueen johtajaksi. Olisiko ratkaisu ollut toinen, jos Antti Lindman olisi voittanut pääministeriäänestyksen?

Kaikki tämä, kun hallitus oli istunut vajaan puoli vuotta. Tuotantokautta (=vaalikausi) on vielä jäljellä, joten saa nähdä, saadaanko uusia näytöksiä?

****

Mistä selkkaus loppujen lopuksi johtui? Katri Kulmuni selvitti kirjeessään kohun taustoja. Sen mukaan kengässä hiersi muutakin kuin posti-gate.

Ehkä epäluottamus oli syntynyt vähitellen tai oli ilmennyt ideologisiakin eroja puolueiden välillä ja postin sotkut olivat vain ”heinänkorsi, joka katkaisi kamelin selän”.  

Jossain kaukana katsomossa ovat äänestäjät, joiden kanta näkyy gallupeissa. Nekin vaikuttavat, vaikka ovat vain galluppeja, jotka ”tulevat ja menevät”, kuten poliitikoilla on tapana sanoa. Mielenkiintoista sekin, että oppositiokin oli tässä näytelmässä/hallituskriisissä katsojan paikalla.