Tiedosta on tullut arvotavaraa koronaviruksen kanssa kamppailevassa maailmassa. Tiedolla kumotaan huhuja ja huuhaata, jopa ennen epidemiaa nousussa ollutta populismia.

”Perustamme päätökset asiantuntijoiden arvioihin ja suosituksiin”, ovat maamme hallituksen ministeritkin sanoneet moneen kertaan. Media on täynnä asiantuntijoiden kommentteja ja suosituksia. Joskus väheksytyt ”päivystävät dosentit” ovat jälleen kysyttyjä.

Asiantuntijoiden arvioiden käyttöä hankaloittaa, että hekin voivat olla erimielisiä. Päivittäin ovat julkisuudessa ministeriöiden, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sairaaloiden vastuuhenkilöiden tai yliopiston tutkijoiden mielipiteet olleet – ainakin joiltakin osin – toisistaan poikkeavia tai jopa vastakkaisia.

Asiantuntijaksi nimetty henkilö voi kyllä tunnustaa, että ”emme tiedä”, mutta virkamiehelle se on vaikeampaa. Tutkija lisää, että "emme tiedä vielä'". Epätietoisuus pelottaa itse kutakin meistä, varman tiedon kanssa pärjäämme paremmin.

Asiantuntijoidemme ristiriitaiset kommentit johtuvat uskoakseni todella siitä, ettei ole varmaa tietoa. Joskus voi olla kyse myös kansalaisten rauhoittamisesta. Panikointi ja katastrofiteoriat eivät auta ketään, mutta emme haluaisi meille valehdeltavan.

Tiedon merkityksen nousu ei ole hävittänyt vääriä tietoja. Suurvaltojen johtajienkaan kannanottoja tiedon puute ei haittaa. Suurten maiden kansalaisia saatetaan pitää pimennossa.

Kriisitilanteet saavat myös tahalliset väärän tiedon levittäjät ja huijarit liikkeelle. Suoranaista trollaustakin tapahtuu. Ihmisen itsekkäämpää puolta edustavat suojavälineistä kilpailevat ja jopa huijauksia yrittävät toimijat.

Toisaalta on nähty, miten kriisi nostaa esiin epäitsekästä lähimmäisistä huolehtimista. Kriisi tekee tilaa hyvälle ja pahalle.

****

Pandemia on maailmanlaajuinen. Kansainvälisesti sen ratkaisua yritetään kahdella tavalla.

1) Rajat kiinni -politiikalla tavoitellaan kansallisia ratkaisuja. Selviämme omin voimin ja kun saamme taudin kuriin omassa maassamme. Tähän politiikkaan kuuluu lääkkeiden ja välineiden hankkiminen maailmalta omaan käyttöön keinolla millä tahansa. Muut hoitakoon omat asiansa.

2) Virus ylittää helposti rajat, ovat ne kiinni tai auki. Oman maan tai edes oman maanosan ”puhtaus” ei estä viruksen uutta tulemista maapalloa kiertäen takaisin meille. Pysyvä ratkaisu on mahdollinen vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Tätä edellyttää myös talouden saaminen kuntoon kriisin jälkeen. Emme voi – varsinkaan Suomessa – kovin paljon peruuttaa kansainvälisestä työnjaosta.

Kansainvälisen yhteistyön välttämättömyydestä luin pääsiäisenä useamman tiedolla vaikuttavan henkillön haastatteluissa (Hesari). Israelilainen, suosittu historioitsija Yuval Noah Harari näki epidemian nostavan tiedon ja tieteen arvostusta.

 Hän sanoi kansallisen edun olevan, että epidemia pysäytetään kaikkialla. Hän myös peräänkuulutti globaalia taloussuunnitelmaa. Ilman sitä köyhät maat romahtavat, mikä koskettaisi kaikkia muitakin. ”Asutamme maapalloa, joka on yhtä suurta verkostoa”, sanoi Harari.

Toinen vaikuttaja oli 96-vuotias Henry Kissinger, joka aikoinaan pyöritti rauhanpalkinnon arvoisesti maailmanpolitiikkaa. Nyt hän korostaa jälleen kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä. Hän ei taida olla maansa (USA) nykyisen presidentin Donald Trumpin neuvonantaja. Trump kun yrittää sabotoida kaiken kansainvälisen yhteistyön, mutta muurikaan ei torju virusta.

****

Emme tiedä, miten pandemia muuttaa maailmaa, mutta tulevaa pitää silti suunnitella ja siihen luottaa.