Nurmijärven kunnanvaltuusto käsittelee keskiviikkona 27.1. kahta suunnitelmaa, joiden tarkoitus on säästää rahaa ja pitää samalla huolta hyvästä palvelutasosta. Nuuka-ohjelman tavoitteena on saavuttaa talouden tasapaino lähivuosien aikana. Palveluverkkosuunnitelmassa pyritään palveluiden ja tarpeiden optimoimiseen.

Säästäminen on tarpeen, koska kunnan tulot eivät tahdo riittää menoihin. Tuloja on vaikea lisätä, kun veroja ei haluta korottaa ja sekin tie on umpiperä. Veroprosenttia ei voida jatkuvasti korottaa. Velkamääräkin uhkaa karata pilviin.

Ajankohtaista lisävaikeutta ovat aiheuttaneet koulujen sisäilmaongelmista johtuvat rakennustarpeet ja korona. Valtio korvaa koronamenoja – velkarahalla. Sosiaali- ja terveysmenot (=Keusote) kasvavat jatkuvasti.

****

Olisi siis laitettava suu säkkiä myöten, mutta se ei ole helppo tehtävä. Kun kysytään kuntalaisilta, saatetaan saada samanlainen vastaus kuin aikoinaan saatiin Delfoin oraakkelilta: ei koroteta veroja, ei leikata palveluista eikä oteta lisää velkaa. Antiikin kreikkalainen oraakkeli antoi vastauksia, joita kysyjät saattoivat tulkita haluamallaan tavalla, mikä lienee tehnyt oraakkelista niin suositun.

Luottamushenkilöt ovat sitä varten, että he ottavat vastuun ja tekevät myös ikäviä päätöksiä. Heidän asemansa tekee vaikeaksi, että seuraavat kunnallisvaalit ovat kolmen kuukauden päästä.

Luottamushenkilön rooliin tuntuu yleensä sopivan leikkaamista paremmin uusien menojen esittäminen. Aina löytyy lisää tarpeita, jotka kunnan pitäisi hoitaa.

Uusia tehtäviä on helppo keksiä esimerkiksi ottamalla mallia muista kunnista: miksei meilläkin tehdä niin? Minulla on käsitys, että kuntien palvelupaletit ovat suurin piirtein samankokoisia, vaikka niiden koostumus vaihtelee. Ja joka tapauksessa kotikuntani Nurmijärvi on kunnista parhaita.

Suhtautumisessa näkyvät myös puoluetaustat. Oman puolueeni kokoomuksen kunnallisohjelman perusajatus on, että jakamista tärkeämpää on kakun kasvattaminen. Osa puolueista korostaa kunnallisia, osa yksityisiä palveluja.

Siinä on veronkorotustenkin ongelma: ne vähentävät kuntalaisten käytettävissä olevia tuloja ja ovat pois kakun leipomisesta. Talouden pyörät tuovat lisää jaettavaa, joten niiden on saatava pyöriä.

****

Keskustelu kuntataloudesta noudattelee eräitä perusoleluksia. Lapsilta ja vanhuksilta ei saa ottaa, on yksi niistä. Teiden kunto ja yhteisten alueiden siisteys ja kaavoituksen hitaus ovat ainaisia valittamisen aiheita. Niistä ei saisi leikata, päinvastoin.

Jos kunnalliseen päivähoitoon, koulu- ja hyvinvointipalveluihin eikä kunnallistekniikkaan saa kohdistua säästöjä, mihin sitten? Isoja säästöjä voi saada isoista summista, muu on vain symbolista.

Jos joku meno/palvelu on kerran aloitettu, siitä luopuminen on lähes mahdotonta. Ajatellaan, että se on ollut aina. Peruuttamista vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden takaiselle tasolle pidetään mahdottomana, vaikka hyvin silloinkin elettiin, jos joku muistaa.

Virkahenkilöt ovat laatineet pitkän säästölistan, jolla on isoja ja pieniä kohteita. Osa on hurskaita toiveita, osa itsestään selvyyksiä, joiden ohittaminen olisi tuhlausta. Jokaiselle listan asialle löytyy puolustajia: ainakaan tästä ei saa leikata.

Todelliisuudessa ei kovin pahoja asioita tapahtuisi, vaikka lista toteutettaisiin sellaisenaan. Rehellisyyden nimissä on totettava, että minäkin kunnanhallituksessa kannatin joidenkin kohteiden poistamista listalta.

Kuntapäättäjien tehtävän vaikeutta lisää, että nykyisten kuntalaisten hyvinvoinnin ohella on huolehdittava kunnan vetovoimasta uusien asukkaiden ja yritysten houkuttelemiseksi.

Suhtaudutaan siis päättäjien ratkaisuihin kannustavasti ja ymmärtämyksellä. Ja muistutan vielä, että vaikka edellä vähän synkistelin, meidän tilanne on varsin hyvä. Uusimmat luvut väestönkasvustakin osoittavat, että Nurmijärvi vetää uusia asukkaita. Ilmiö on voimissaan.