Milloin on aivan välttämätöntä?

Nyt pähkäillään kysymystä, milloin on aivan välttämätöntä? Joskus on sanottu, että pakkoa on vain kuolema. Pandemiassa välttämättömällä tarkoitetaan päinvastaista, ennenaikaisen kuoleman välttämistä.

Oletan ja ymmärrän, että tuohon on olemassa lääketieteellinen vastaus. Mutta sitä en ymmärrä, että terveys- ja lääkintäviranomaiset thl, stm ja hus ovat olleet välttämättömyydestä niin erimielisiä. Nyt on ehkä yhteinen sävel löytynyt. Mielummin vähän ennen kuin myöhemmin.

Usein kehotetaan kysymään asiantuntijoilta, mutta keneltä heistä? Järviset, salmiset ja keitä heitä onkaan, saattavat olla aivan päinvastaista mieltä. Joskus on vain myönnettävä, että emme tiedä.

On selvää, että mitä pitäisi tehdä on myös poliittinen (=edunvalvonta) kysymys. Kanta riippuu esimerkiksi siitä, kysyykö sitä hallituspuolueen vai opposition kannattajalta tai johdolta. Joskus vähän säälittää, että oppositiossa on pakko olla aina eri mieltä.

Samoin asuinpaikka vaikuttaa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa maakunnissa[1], kannatetaan liikkumisrajoituksia pääkaupunkiseudulle, koska siellä on tartuntariski niin suuri, mutta ei muualle maahan, koska siellä riski on pienempi.

Samoissa osissa – siis muualla kuin pääkaupunkiseudulla - kannatetaan rokotteiden jakamista tasaisesti koko maahan, koska se on oikeudenmukaista, vaikka ehkä olisi tarkoituksenmukaista rokottaa enemmän korkean riskin alueella.

Vaikka paljon on osoitettu solidaarisuutta, uhan edessä ihminen muuntuu helposti itsekkääksi. Kuka saa apua ensimmäiseksi? Ketä rokotetaan? Kenen tarve ja hätä on suurin? Kenen valta on suurin?

Viranomaiset ja maakunnat ovat toisiaan vastassa, vaikka muodollisesti ollaan hyvässä sovussa. Paikallisesti on Keusotekin joutunut tikunnokkaan: miksi rokotukset etenevät hitaasti ja missä järjestyksessä rokotetaan?

Annan kyllä oman yhden ihmisen kokemukseni perusteella Keusotelle eli Keski-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluille tässä rokoteasiassa täydet pisteet.

****

Yleensä etuoikeusjärjestystä perustellaan sivistyneesti ja maltillisesti, mutta se voi myös ryöpsähtää kiivaammaksi edunvalvonnaksi, onneksi ei ainakaan vielä väkivaltaiseksi. Maailmalla on tosin lähdetty jo kaduille.

Kansainvälisesti on syntynyt tilanne, jota voisi kutsua korona- ja rokotesodaksi. Rajoja on suljettu ja rokotteista käydään kilpailua eikä vain kilpailua vaan asetetaan kaupan esteitä rokotteiden tielle.

Tavallinen ihminen ei voi ostaa koronarokotetta edes rahalla, mikä voi joitakin meistä harmittaa, kun normaalit yhteiskunnan etuoikeuskäytännöt eivät toimi.

No, valtiot voivat niin tehdä. Ne voivat maksaa enemmän, ohjata rokotekauppaa ja käyttää sitä valtansa lisäämiseen.

****

Jäin miettimään, minkälaisessa tilanteessa kansakunta tai jopa maailma olisi täysin yksimielinen tai ei ainakaan yrittäisi ohittaa muita? Hädän pitäisi varmaan olla vielä paljon suurempi. Ensi tulee tämä subjektiivinen vaihe ja uhan kasvaessa tullaan ehkä yhdeksi.

Kansallisesti sota voisi olla sellainen uhan kohteeksi joutuvia yhdistävä tai koko maailmaa ajatellen ilmastomuutos.

Suomessa muistellaan, miten talvisota yhdisti kansakunnan. Se kesti melko hyvin rauhansopimukseen asti, mutta sen jälkeen tuli haasteeksi luovutetulta alueelta sijoitettava väestö. Hyväksyttiin tietysti pääperiaate, että heidät sijoitetaan jäljelle jääneeseen osaan Suomea. Mutta kaikkialla vastaanotto ei ollut kovin lämmin: ei meidän maalle, ei varsinkaan meidän kielialueelle.

Hyvinhän siitä selvittiin ja selvitään koronastakin.

 

[1] Luin mm. eilisistä oululaisen Kalevan ja pohjalaisen valtalehden Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksista.