Demokratialla on hintansa, mutta ei vaihtoehtoa

Kun neljäs kauteni kunnanvaltuuston jäsenenä (viimeksi varajäsenenä) on päättynyt, on sopiva aika aloittaa kunnallispoliittisten muistelmieni kirjoittaminen. Viimeinen valtuuston istunto oli 16. kesäkuuta. Sattumalta (= varsinaisen valtuutetun esteen vuoksi) sain varasijalta kutsun varsinaiseksi valtuutetuksi.

Juhlan kunniaksi pidin myös lyhyen puheen uuden lukion sijoituspaikasta päätettäessä sekä kirjoitin lopuksi kiitokset kaikille yhteistyöstä neljän valtuustokauden (4x4 vuotta) aikana. Tuntui juhlavalta, mutta kieltämättä myös vähän haikealta.

Kunnallishallinnon seuraamisen aloitin kesällä 1978 paikallislehden toimittajana. Siitä on siis 43 vuotta. Kunnanvaltuutettuna tai varavaltuutettuna tuli täyteen 16.5 vuotta.

Tämä ei ole kaiken kattava historia, vaan paloja sieltä täältä. Julkaisen näitä blogissani yksitellen pieni pätkä kerrallaan.

 

1. ”Porvarillisen maailmankatsomuksen omaava”

Aloitan suvusta ja puoluekannastani. Olen pitkän linjan kokoomuslainen. Se on myös suvun perintöä niin isän kuin äidinkin puolelta. Enemmän maltillista lajia kaikki, ja sellainen taidan olla minäkin.

Isä ja isoisä olivat Uuden Suomen asiamiehiä. Isoisä oli tietääkseni mukana talonpoikaismarssilla v. 1930, mutta ei Mäntsälän kapinassa v. 1932. Toisaalta hän oli ollut myös perustamassa maalaisliiton Nurmijärven paikallisyhdistystä, mutta myöhemmin kyllä kokoomuslaisena luottamushenkilönä kunnassa.

Vaarini kuollessa olin 10-vuotias, joten ei siinä ehditty politiikasta puhumaan. Mieluisa muisto on sen sijaan siitä, kun hän kertoi uunia kohentaessaan omista hevosistaan.

Äitini oli sodan loppupuolella pikkulottana, mm. ilmavalvonnassa Parkkimäen hyppytornissa, ja vanhempana kokoomuksen naisjärjestön jäsen.

Kun hain toimittajaksi Nurmijärven Sanomiin keväällä 1978, ilmoituksessa luki vaatimuksena, että ”porvarillisen maailmankatsomuksen omaava”. Sellainen minulla kyllä on ollut pienestä alkaen. Tuollaista toivetta ei taideta enää paikanhakuilmoituksiin laittaa.

Toimittajana yritin kyllä olla puolueeton ja tasapuolinen, mikä on yhä toinen puoli maailmankatsomustani.

****

Kunnallispolitiikan parissa urani alkoi siis paljon ennen valtuustoon valitsemista vuonna 2004, sillä Nurmijärven Sanomien toimittajana (1978–1997) olin usein valtuustovuorossa ja muutoinkin kunnan asioita tuli seurattua tarkasti. Olen todennäköisesti nykyisistä luottamushenkilöistä eniten valtuustosalissa valtuuston kokousten aikana istunut henkilö?

Kunnallispolitiikka oli mielitehtäviäni kirjoittavana toimittajana: juttuja, pääkirjoituksia ja pakinoita. Kun lehden omistajat olivat mukana kunnallispolitiikassa, synnytti se tietysti puheita, että ei olisi oltu tasapuolisia. Pankinjohtaja Veijo Lehtoruusu (maalaisliitto/keskusta) oli minun aikanani vielä valtuutettu ja keskeinen vaikuttaja, kun taas rehtori Mikko Sjöblom (kokoomus) oli jo jäänyt pois valtuustosta.

Kun he olivat eri puolueista, se tasapainotti tilannetta. Oma kokemukseni kyllä oli, että heille lehti oli ennen muuta yritys, jonka tuli menestyä taloudellisesti yhdessä paikkakunnan kanssa.

Ja heillä oli myös journalistista intohimoa pitää yllä ja kehittää hyvää paikallislehteä. Sen vuoksi lehti oli alun perin perustettu v. 1961. Nurmijärvi tarvitsi ja tarvitsee yhä oman uutis- ja ilmoituslehden.

Niinpä suuremmat poliittiset paineet minun kokemukseni mukaan tulivat mieluummin ulkopuolelta kuin omistajien taholta. Toimitus oli varsin itsenäinen. Toki ideoita tuli talon sisältäkin ja niitä toteutettiin tai oltiin toteuttamatta. Se jäi puolin ja toisin mittaamatta, missä raja olisi kulkenut.

Tiedän, että sen ajan paikallispoliitikot ja muut aikalaiset voivat olla erimieltä. Usein kuuli kysyttävän, ”onko Veijo kieltänyt kirjoittamasta tai kehottanut noin kirjoittamaan”. Totuus taisi olla tarua vaatimattomampi. ”Poliittista ohjausta” ei juuri tapahtunut, eikä se olisi saanut vaikuttaa.

Silloin oli lehdellä hyvät resurssit tehdä laadukasta lehteä. Nurmijärven Sanomat oli 80-luvulla kolmasti viikossa ilmestynyt tilattava paikallislehti. Silloin julkaisimme myös Kehäsanomia Vantaan ja Espoon puolella. Siinähän Matti Vanhanenkin toimi ennen kansanedustajaksi valintaansa.

****

Kunnallisista asioista kirjoittamisen tapa poikkesi jonkun verran nykyisestä. Valtuuston kokouksissa istuivat toimittajat säännöllisesti ja niistä kirjoitettiin laajasti, myös keskusteluista, ei vain päätöksistä. Toimittajia olis todellakin useampia. Nurkkarin lisäksi ainakin Hyvinkään Sanomien Antti Hakala kuului kalustoon pitkälle 80-lukua. Myöhemmin tuli mukaan myös ilmaislehtiä. Todellista uutiskilpailuakin oli lehtien kesken, varsinkin Antti Hakalan kanssa.

Kunnanhallituksen päätöksistä kävi suunnittelupäällikkö Olavi Kokkonen kertomassa tiistai-aamuna. Kokkonen kertoi asiioista varsin värikkäästi. Kun hän siirtyi yrityspuolelle tiedottajaksi, saatiin kh:n uutiset tiedotustilaisuudessa ja kysymällä asianosaisilta.

Poliitikkoja haastateltiin kun aihetta illmeni ja muutenkin. Usein he tulivat toimituksen ovesta sisään kertomaan kuulumisia. Netti on muuttanut käytäntöjä, kun esityslistat ja pöytäkirjat löytyvät sieltä. Kh:n päätökset jaetaan tarvitseville sähköpostilla usein jo samana iltana.

Puoluetoiminta oli vilkkaampaa kuin nykyisin, joten sieltäkin tuli jutunaiheita. Kun ei ollut nettiä saati somea, keskustelua käytiin lehtien palstoilla.

****

Nurkkarin paras aika kuitenkin päättyi 90-luvun laman seurauksiin. Levikki laski, pankin ja sen johtajien vaikeudet vaikuttivat myös lehteen. Niiden vuosien tapahtumat olisivat omien muistelmiensa aihe.

Omistajat myivät lehden isommalle konsernille vuosituhannen lopulla ja NS lopetettiin pari vuotta sen jälkeen. Minä siirryin jo vähän sitä ennen viljelemään kotitilaa ja toimimaan kirkon suntiona, toki kirjoittamista jatkaen. Silloin aloin myös kirjoittamaan historioita. Nurmijärven apteekin 100v-historia oli ensimmäinen.

Historiaahan olin opiskellut ja muutaman vuoden opettanutkin. Pian palasin kuitenkin päätoimisen viestinnän pariin, Lahden seurakuntien viestintäpäälliköksi, jona toimin 12 vuotta. Silloin ajattelin olevani myös vapaa lähtemään kunnallisvaaleihin ehdolle.

Jatkuu