”Kunnankirjailija”, muita legendoja ja pankkipolitiikkaa

Kun tulin vuonna 1978 Nurmijärven Sanomiin, oli Nurmijärvellä pari vuotta aikaisemmin käyty kireät kouluriidat. Kyse oli peruskoulun tulosta ja kahden nurmijärveläisen yksityiskoulun asemasta. Riitojen tuoksinassa keski- ja oikeistoryhmät kävelivät kerran ulos valtuuston kokouksesta ja saivat sakot virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Lopputuloksena oli, että Nurmijärven yhteiskoulu jatkoi peruskoulua korvaavana ja lukio yksityisenä kouluna. Rajamäen yhteiskoulu lukioineen siirtyi kunnan omistukseen. Vuosituhannen vaihteessa myös NYK päätyi kunnan omistukseen, kun edessä oli suuri peruskorjaus ja laajentaminen.

Samat koulut tulivat vastaan omalla valtuutetun urallani, kun puuhattiin näiden kahden lukion ensin hallinnollista ja pian myös fyysistä yhdistämistä. Ja jälleen oli koulupolitiikka keskustelun keskiössä, tavoitteet ja tunteet pinnalla. Pienten koulujen asema ei vielä viime vuosisadan puolella uhattuna.

****

Noilta toimittaja-ajoilta jäi mieleeni monia melkeinpä legendaarisia poliitikkoja. Mainitsen vain muutamia. Veikko Haili pitää mainita ensimmäisenä. Hän oli valtuutettu, joka pyöräili aamulla kylän reunalta keskustaan hoitamaan asioita ja tapaamaan ihmisiä. Hän käytti paljon aikaa vuoropuheluun kuntalaisten kanssa. Haili sai lempinimen ”kunnankirjailija”, kun kirjoitti usein lehden yleisön osastoon.

Pentti Hyvämäki ja Jaakko Paananen kuuluivat tuohon legendojen joukkoon. Jokainen puheenvuoro oli esitys sinänsä.

Kososia oli kaksi: terveyskeskuksen Pentti Kosonen (vihreät) ja valuuttahallinnan Jouko Kosonen (kok). Muistelen heidän olleen yleensä keskenään eri mieltä ja puhujapöntöstä kuului usein jotain yllättävää.

Nykyään valtuutetut tietävät varmemmin, mitä mieltä ovat, mutta takavuosina jotkut valtuutetut eivät pönttöä kohden lähtiessään tienneet, mitä aikovat sanoa tai mitä mieltä ovat.

En tee tästä nimiluetteloa, mutta on mainittava joitakin mieleen jääneitä vaikuttajia tuolta ajalta. Heitä ei ehkä voi sanoa legendaarisiksi persooniksi siinä mielessä kuin edellä mainitut, mutta vaikuttajia he olivat. Heitä olivat monen muun kanssa alkolaiset Jorma Jokinen (sd), Mauno Tenhovirta (sd) ja Juhani Laru (kok) Rajamäeltä unohtamatta klaukkalalaisia Lea Kärhää (kok) ja Markku Valimaata (kok). Kaimani muuten piirsi nykyisen kotitaloni v. 1980. Tutustuminen häneen innosti yhä lisää politiikkaan. Matti Mattila (ml/kesk) oli edellistä sukupolvea, mutta vielä 80-luvulla mukana ja yksi keskustan voimahahmoista. Mattila johti vielä kerran kunnanhallitustakin.

Kirkonkylästä voisi mainita Martti Kostiaisen (sd), Esko Moilasen (kok) ja Kallepekan isän Esa Toivosen (kok) sekä jo aikaisemmin mainitun Veijo Lehtoruusun (kesk). Lepsämästä olivat keskustalaiset Timo ja Paavo Hyvämäki. Timon poika Juha tuli valtuustoon 2010-luvulla.

Yksi erikoisuus oli vielä 80-luvulla liberaalinen puolue, jota edustakoot tässä Viirin kauppias Jouko Narinen. Monia muitakin valtuutettuja voisi mainita, mutta jääköön tähän.

Sen sijaan ei-valtuutettuja, mutta melkein jokaisessa valtuuston istunnossa läsnä olivat ainakin Harjun Esko, Leivon Mauri ja Helinin Erkki. He ja muutamat muut olivat kuntapolitiikan uskollisia harrastajia, joilta saattoi tarkistaa tilastomerkintöjä ja takavuosien vaalituloksia.

Kun viimeksi arvelin olevani kauimmin valtuustosalissa nykyisistä luottamushenkilöistä istunut henkilö, pitää täydentää arvelua, että Hannu Toikkanen (vas) voi olla lähellä samaa, yli 40-vuotinen ura ja valtuutettuna!

Toimittaja-aikani kunnanjohtajia, toimittajan tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat Kaino Salminen ja Toivo Seppälä. He olivat erilaisia persoonia. Kaino oli shakkia pelaava demari ja Topi kokoomus- ja hattulalainen. Kaino oli avoin ja räiskyvä, Topi pidättyväinen ja sulkeutunut. Kainon näki usein kylällä, Topia ei juuri koskaan. Hiihtäen järveä kiertämässä häntä tapasin viran ulkopuolella (kuten myöhemmin Kimmo B:nkin). Topi saattoi kutsua toimittajan puhutteluun, jos oli tarvetta. Kivi-juhlien puheenjohtajanakin hän oli vähän aikaa, kun kunnasta oli tulla Kivi-juhlien ”omistaja”.

Sen ajan yksi toimittajaa kiinnostanut kysymys oli, missä lehdessä kunta ilmoittaa, Nurkkarissa vai ilmaislehdessä? Osa koki sen poliittisena kysymyksenä juuri lehden omistussuhteiden vuoksi. Meidän mielestämme kysymys oli journalismista, kunnallislain noudattamisesta ja kunnan viestinnästä.

Muistan, miten valuutta-Kosonen oli kerran äänestänyt Nurkkaria vastaan, ja hän soitti myöhemmin illalla minulle kotiin kertoen kuin anteeksi pyydellen, että ”en tarkoittanut sitä”. Ehkä poliitikot joskus sanovat tai tekevät jotain varsinaisesti sitä tarkoittamatta?

****

Nurmijärven Sanomien toimittajista 1980–1990-luvuilla on vielä mainittava ensimmäisenä toimitussihteeri, jo edesmennyt Jalle Smedberg, joka oli tullut toimittajaksi jo 70-luvun alussa ja kirjoitti paljon kunnan asioista. Jalle oli käynyt toimittajakoulua Tampereella. Hän kirjoitti oivaltavia pakinoita nimimerkillä ”Kravun kääntöpiiri”. Hänellä oli halutessaan terävä kynä, paljon terävämpi kuin minulla. Joskus siitä tuli myös terävää palautetta. Jallella oli ennen muuta toimittajan maailmankatsomus; hän haistoi jutun aiheen kauempaa kuin muut.

Toimittajana oli joitakin aikoja Juha Peltonen, sd, joten toimitukseen sopi muitakin kuin ”porvarillisen maailmankatsomuksen” omaavia. En tosin tiedä, vaikka Juhallakin olisi sellainen. Sitä ei enää silloin kysytty, saati vaadittu. Toimittajan töitä hän tekee edelleen ja on myös kunnanvaltuutettu.

NS:n väestä kunnanvaltuustoon päätyi kaikkiaan viisi henkilöä: Lehtoruusu, Sjöblom, Peltonen, Vanhanen ja Jalava, Vanhanen vielä kansanedustajaksikin.

Myös nykyään suositut elokuva- ja tv- ohjaajat Antti Jokinen ja Taavi Vartia aloittivat mediauransa Nurmijärven Sanomissa, Antti työelämään tutustujana, Taavi kesätoimittajana ja sen jälkeen muistaakseni pidempäänkin. Kunnallispolitiikasta he eivät juuri kirjoittaneet, enemmän ”human interest” puolta.

****

Pankkipuolueet olivat voimissaan vuosisadan loppupuoliskolla. Oltiin joko osuus- tai säästöpankkilaisia. Välimuotoa tai hybridiä ei ollut. Nurmijärveä rakennettiin voimakkaasti, mikä tarkoitti tiheään toistuvia harjannostajaisia. Kummallakin pankilla oli omat hankkeensa, joissa oli oltava tekemisissä myös kunnan kanssa. Paljon liikkui huhuja, somea tosin ei ollut ”Veijon” (Sp:n tj) ja ”Auliksen” (Op:n tj. Aulis Ylinen) sanomisista ja tekemisistä kuiskailtiin, kuten ihmisten tapana on.

Jakolinjat saattoivat kulkea enemmän puolueiden sisällä kuin niiden välillä. Kunnanhallituskin valittiin joskus suhteellisella vaalilla nurkkauksen ansiosta. Nurkkaus tarkoitti, että jonkin puolueen vähemmistö tavoitteli paikkaa kunnanllituksessa toisen puolueen nurkan tukemana. Sellaista ei enää 2000-luvulla ole tapahtunut.

Jopa Klaukkalan yläasteen kouluneuvostokin valittiin vuonna 1981 suhteellisella vaalilla. Siinä meni ainakin tunti ja kunnanhallituksen esitys tuli päätökseksi.

Nurmijärvi oli pitkään nk. tasapainokunta, jossa voimasuhteet oikeiston ja vasemmiston kesken vaihtuivat vaalista toiseen. Oikeiston valta-aika alkoi 1980-luvun alussa ja sen jälkeen tuo jako on muutoinkin menettänyt merkityksensä. Myöskään ei enää käytetä sos ja ei-sos-jakoa. Nuoremmat, ehkä eivät vanhemmatkaan, tiedä, mitä sillä aikoinaan tarkoitettiin.

Vaikka perinteistä kahtiajakoa ei enää ole, kyllä toisistaan poikkeavat ideologiset linjaukset aika ajoin tulevat esiin. Vasemmisto haluaa lisätä kunnan osuutta ihmisten elämässä, onko se sitä ”sos”?.

Keskellä ja oikealla taas ajatellaan päinvastoin. Kunnan itse tuottamat palvelut ovat tärkeitä, mutta annetaan tilaa myös yksityisille. Se voisi olla sitten ”ei-sos”. Markka tai euro tuottaa enemmän yhteiseksi hyväksi vapailla markkinoilla kuin veroiksi kerättynä.

****

Nurmijärveltä on sodan jälkeen ollut lähes koko ajan vähintään yksi kansanedustaja. Kosti Kankainen (kok) toimi yhden kauden kansanedustajana 1945-1948. Matti Mattilan (maalaisliitto, kansanedustajana 1954–1975) jälkeen kansanedustajaksi nousi Lea Kärhä (kok, 1983-1991). Ja 1990- ja 2000-luvulla ovat olleet Matti Vanhanen (keskusta, aloitti eduskunnassa 1991–2010 ja jatkoi 2015-) ja Outi Mäkelä (kok, kansanedustajana 2007-2018). Välillä oli vielä Antti Kalliomäkikin (sd, k-edustaja 1983–2011) Matin ja Outin kanssa yhtä aikaa ja yhden kauden Nurmijärven valtuustossakin.

Kärhän ja Mäkelän aikoina oli ainakin lievää poliittista jännitettä, kun toinen oli Klaukkalasta ja toinen Rajamäeltä. Kansanedustajuus aina vahvisti asianomaisen asemaa myös paikallispolitiikassa, mitä eivät kaikki katsoneet hyvällä.

Nurmijärveltä oli parhaimmillaan kolmekin edustajaa Arkadian mäellä! Olimme kokoomme nähden suuri ”kansanedustajakunta”.

****

Klaukkalan ohitustietä saatiin silti odottaa vuodesta toiseen ja toista junarataakin haaveiltiin ja sille pidetään yhä paikkaa auki. Kevyen liikenteen väylät ovat ylellisyys, josta olemme saaneet nauttia vasta viime vuosina. Niiden kannatus kasvoi tänne muuttaneiden myötä. Pitkään sanottiin, että ”täällä ei tarvita”.

Nyt Klaukkalan Kehätie on valmis ja edessä on sen hyödyntäminen.

Moottoritiehanke valituksineen puhutti vuosikaudet. Myöhemmin kiistoja ovat aiheuttaneet mm. soranotto ja muut maa-aineskysymykset, tielinjaukset ja julkisen liikenteen järjestäminen.

Toisaalta Nurmijärven kehitys oikeastaan alkoi pikatien eli Hgin – Hämeenlinnan välisen 3-tien myötä 1950-lopulta. Se paransi kerralla yhteyksiämme ja sijaintiamme pääkaupungin tuntumassa. Kyllähän tiet ja muut yhteydet vauhdittavat aina kehitystä, vaikka herättävät myös erimielisyyksiä.

Kirjoitan tätä pääasiassa muistinvaraisesti, mutta vuosilukuja on pitänyt tarkistaa lähteistä. Lisäksi selailen Nurmijärven Sanomien vuosikertaa.

Jatkuu