Tarpeet eivät toteuttamalla lopu

Merkittävä poliittinen diili oli toteuttaa kaikissa kolmessa päätaajamassa samaan aikaan iso hanke: Klaukkalassa Monikko, Rajamäellä uimahallin peruskorjaus ja laajennus (ei uusi Terveysasema, kuten ensin kirjoitin) sekä Kirkonkylässä Liikuntapuiston aloittaminen ja Tekojäärata. Ne olivat sellaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä kannattajiensa mielestä. Suhtautumisella niihin arvioitiin ihmisiä samalla tavalla kuin viime vuonna lukioasiassa. Oltiin puolesta tai vastaan. Päätökset syntyivät pienellä marginaalilla.

Kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä, kun jokainen sai jotain, vaikka mieluummin naapuri olisi saanut jäädä ilman. Sinänsä hyviä palveluja kukin hanke on tarjonnut, mutta ehkä juuri siitä diilistä alkoi Nurmijärven kunnan budjetin krooninen alijäämäisyys ja happivelka?

Samalla kyläpolitiikka-sana sai vahvaa sisältöä, vaikka tuosta kolmen kohteen päätöksestä ei voi sanoa, että joku kylä olisi hyötynyt, kun kaikki saivat. Vai näkyikö kyläpolitiikka juuri siinä?

Näistä hankkeista päätettäessä muistelen sovitun myös, että suuria investointeja ei tämän jälkeen vähään aikaan toteuteta. ”Vasta kun nämä saadaan maksettua, voi ajatella uusia tarpeita.”

No, eihän se niin mennyt, vaan hankkeita on riittänyt. Ja pian tulivat homeongelmat, viime vuonna myös koulupalot ja lopulta korona. Aikaisemmin happivelkaa aiheutti myös voimakas väestökasvu.

****

Talouden Tasapainoa Tavoitellaan on kolmen T:n ohjelma, jota ei koskaan ole oikein tosissaan toteutettu. Nykyinen Nuuka-ohjelma on hyvä yritys siihen suuntaan.

Luottamushenkilöt ovat parhaimmillaan parantaessaan vanhoja tai luodessaan uusia palveluja. Harvoin esimerkiksi tehdään varsinaisesti aloitteita menojen vähentämiseksi. Lillukanvarsista kyllä voidaan keskustella.

Joku esitti tänä keväänä, että tarvitaan uusia valtuutettuja kuntatalouden tasapainottamiseksi. Ei se taida siihen tautiin auttaa, vaikka olisi pakko. Pian alkaa jälleen menoja lisäävien aloitteiden tehtaileminen. Vaalilupaukset pitää yrittää täyttää.

Näin nuuka-aikana näyttää olevan kaksi oppia, miten suhtautua talouteen: Ensimmäisen opin mukaan on tarkkaan harkittava, mihin rahaa pannaan = on oltava säästäväinen. Toisen opin mukaan on ajateltava pitkällä tähtäimellä, eikä silloin kannata liikaa nuukailla.

Kumpaa oppia noudatetaan, riippuu tietysti kohteesta ja tilanteesta.

Varmuuden vuoksi muistutan, mistä tuo Nuuka-ohjelma on saanut alkunsa: kunnan talous on vahvasti alijäämäinen eli tulot ei riitä menoihin, mikä tasataan velkaa ottamalla. Soten myös budjetti ja pelivara supistuvat.

Talousvaikeudet eivät johdu vain investoinneista, vaan käyttömenotkin tahtovat kasvaa liikaa.

Politiikan tekemisen vaikeus tulee siitä, että kasvukunnassa on palveluja kehitettävä koko ajan. Kunnat kilpailevat keskenään ja on pidettävä huolta kunnan vetovoimasta yrittäjien ja uusien asukkaiden suuntaan. Tarpeet eivät toteuttamalla lopu.

****

Sanotaan, että ”piru asuu yksityiskohdissa”. Niinpä moni hyvä hanke on kaatunut detaljeihin, kun jokaista muutosta vastaan löytyy aina riittävästi kannatusta. Isosta kuvasta voidaan olla yhtä mieltä, varsinkin valmistelun aikana, mutta kun päätöksen tekemisen aikaa koittaa ja se konkretisoituu, mieli voi muuttua.

Näin on käynyt tuoreiden palveluverkkosuunnitelman ja nuukaohjelman kanssa. Palveluverkkosuunnitelmaa ja sen kylkiäisenä Nuuka-säästöohjelmaa valmisteltiin pitkään ja hartaasti. Pidettiin työpajoja ja kuunneltiin kuntalaisia, mutta kantojen ottaminen ja varsinainen päätöksenteko alkoivat vasta kalkkiviivoilla. Sitten alettiin ohjelmien osia ampua kilvan alas. Perustelut kyllä löytyvät, kun tietää, mitä mieltä on.

Viimeinen keino siirtää päätöksentekoa on vaatia lisätietoja tai uusia selvityksiä, vaikka kaikki on selvitetty jo moneen kertaan. Se on usein vain ajan peluuta.

Yleensä isot hankkeet valmistuvat päätettäväksi vasta valtuustokauden lopulla, mikä vaikeuttaa ratkaisujen tekemistä. Vaalien alusaika pitäisi rauhoittaa isoista asioista, jotta saataisiin varmemmin harkittuja päätöksiä.

Aina viime kuukausina ennen vaaleja myös ehdotellaan, että päätös pitäisi siirtää uudelle valtuustolle. Ehkä toivotaan, että oma kanta silloin voittaisi. Mahdollisesti työ alkaisi jälleen alusta. Mielestäni, kun väistyvä valtuusto on pitkään jotain valmistellut, on kohtuullista, että se myös tekee päätökset.

****

Valtuustoseminaarit ovat jääneet mieleeni kohokohtina. Pari päivää kuunnellaan alustuksia ja puhutaan asiaa, ilta vietetään vapaammissa merkeissä ”yli puoluerajojen”. Virkamiehet sorvaavat aamuksi johtopäätökset. Minun aikanani seminaarien aiheina ovat olleet yleensä kuntastrategian uudistaminen ja talouden saaminen tasapainoon.

Seminaarit ovat olleet valtuutetun työn parasta antia. Niissä asioita on käsitelty syvällisesti ja asiallisesti, kunnan parasta ajatellen. Asioita on oikeasti pohdittu tavalla, johon harvoin päästään virallisissa kokouksissa, joissa näkökulma kummasti kapenee.

Toinen asia on, että jälkeenpäin seminaarien paperille laitettu anti on saatettu unohtaa. Tilanteet muuttuvat, mutta seminaareissa tapahtuneet pohdinnat ja yhteinen työ ovat sinänsä hyödyllisiä.

****

Kunnanjohtajina valtuutettuaikanani ovat olleet Kimmo Behm ja Outi Mäkelä, kokoomus- taustaisia molemmat. Kunnanjohtajat ovat kyllä siihen tehtävään tultuaan pitäneet eroa puolueeseensa, ehkä Kaino Salmista lukuun ottamatta.

Kimmo tuli ulkopuolelta, Outin tausta on nurmijärveläinen ja ura kulki poliitikosta viranhaltijaksi. Kimmolla oli koko ajan oppositio niskassaan, Outilla en ole sellaista vielä havainnut. Suurin ero näiden välillä lienee viestinnässä, jossa Outi on todella paljon aktiivisempi ja pistänyt itsensä likoon.

Outin lähtökohta oli kunnanjohtajaksi siirryttyään aikaisempia k-johtajia helpompi oltuaan monta vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana sitä ennen. Toisaalta se saattoi olla myös rasite, vertaisten keskeltä nousua ei aina katsota hyvällä. Kimmo ja Outi ovat molemmat kovia kuntoilijoita.

Kaikkien neljän kunnanjohtajan aikana on kunnan kehitys ollut voimakasta. Osa siitä on ollut kunnanjohtajienkin ansioita ja osa yleistä trendiä. Paljon saamme me luottamushenkilötkin laskea ansioksemme.

****

Luottamushenkilöitä on erilaisia. Muutamat osaavat laskea kemmit ja neliöt tarkasti, toiset ovat hyviä euroissa tai juridiikassa. Luvuissa en ole kovin hyvä, luotan enemmän toisten laskelmiin.

Jotkut ajavat oman kulmakuntansa tai ammattikuntansa asioita tai puolustavat sosiaalisia ryhmiä. Sitten on meitä humanisteja? Ehkä me pohdimme enemmän sitä, mitä pitäisi tehdä ja miksi, kuin miten.

Arvostan kaikkia, myös heitä, jotka katsovat kokonaisuutta ja kaikkien etua tai uskaltavat yksin astua rivin eteen oman mielipiteensä kanssa. Ihailen, miten päteviä luottamushenkilöitä meillä on ja on ollut. Heillä on tietoa monelta alalta. Samat sanat sopivat myös kunnan viranhaltijoihin. Heiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, kun kestävät meitä luottamushenkilöitä. Kunnioitusta!

Liikunta on luottamushenkilöiden suosiossa. Salit ja kentät ovat monen sydäntä lähellä. Kulttuuria arvostetaan paljon vähemmän, vaikka kyllähän Kivi-juhlia on kuntakin ollut pitämässä yllä. Ja kirjastomme on menestyvä palvelu. Ehkä kulttuurikin vähitellen ymmärretään kunnan vetovoimatekijänä.

Kaikki haluavat olla nykyään yritysten ja nuorten ystäviä. Kaikkien puolueiden yritysmyönteisyys on uusi ilmiö. Ennen se oli kokoomuksen heiniä, mutta nyttemmin on tajuttu, että kuntalaisten hyvinvointi riippuu yritysten menestyksestä. Siitä puhuu nyt myös vasemmisto, näin paikallisesti.

Sanotaan, että luottamushenkilöiden tehtävä on pitää kuntalaisten puolta. Näin on, mutta keiden etua kunnan työntekijät sitten ajavat?

Ajattelen, että ollaan virkakunnan kanssa samalla puolella. Eroa on ehkä siinä, että viranhaltijan on ajateltava kokonaisuutta ja tasapuolisuutta, kun luottamushenkilö saattaa ajaa joskus suppeampiakin intressejä.

Luottamushenkilöistä muodostuu mittava eri alojen asiantuntija-arsenaali. Heillä myös voi olettaa olevan paras tuntuma kuntalaisten tarpeisiin.

****

Ylikunnallisten suhteiden hoitaminen on ollut nurmijärveläisille vaikeata. Usein on tullut tunne, että itseksemme pärjäisimme paremmin. Näin ainakin me nurmijärveläiset ajattelemme.

Yksi esimerkki on valtion paikallishallinto Nurmijärvellä. Tavoittelimme vuosien Nurmijärvelle käräjiä, tuota alinta oikeusastetta. Lopulta se kai jo luvattiin, jos vain rakentaisimme sille tilat, ”valtion virastotalon”. Tilat rakennettiin, mutta siinä vaiheessa valtion suunnitelmat olivat jo muuttuneet. Käräjiä ei tullut, nimismies sentään säilyi Matti Ahdeojan virassaolo ajan. ”Käräjäsali” jäi kunnan käyttöön. Nurmijärvi oli kasvanut liian pieneksi.

Vähitellen valtion paikallishallinto on Nurmijärvellä ohentunut. Se on tarkoittanut palvelujen etääntymistä naapurikaupunkeihin Hyvinkäälle ja Järvenpäähän ja loittoneminen jatkuu yhä. Osaksi saamme siitä syyttää internetin keksijää.

KeuSote on toinen esimerkki ylikunnallisista vaikeuksista. Emme ole kyenneet turvaamaan sosiaali- ja terveystoimessa kuntalaisten parasta. Toisaalta ei ehkä ole ollut rakenteellisia vaihtoehtoja, mutta olisi siinä pitänyt silti paremmin onnistua. Ja kun valtakunnallinen sote näyttää olevan oikeasti tulossa, me olemme jo osan synnytyskivuista kärsineet.

Kun Rajamäen terveysasemasta kiisteltiin, puhuttiin digitaalisuuden tulevan sairauksien hoitoon. Sitä pidettiin huuhaana, uskoimme, että terveysasemia jatkossakin tarvittaisiin. No, nyt digi tekee tuloaan hoitoalalle ja palveluverkko uhkaa harventua.

Pääkaupunkiseutu on ainakin joskus halunnut sijoittaa ympäristökuntiin vain kaatopaikkoja, läjitys- ja liikunta-alueita, kun mekin olemme halunneet asukkaita ja kehitystä. Tietullit Helsingin sisäänajoteille on nouseva kiistanaihe. Se merkitsisi paluuta todella vanhaan tapaan, josta muistona on Tullinpuomi Helsingissä.

Jatkuu