Nykyinen vaalitapa on nerokas

Puolueet ovat demokraattisessa hallinnossa todella tärkeitä, vaikka niitä joskus moititaan ja syytetään milloin mistäkin paheesta. Sosiaalinen media on jossain mielessä ottanut valtaa puolueilta.

Nurmijärven kunnanvaltuustossa on 51 valtuutettua. Päätösten tekeminen ja niistä neuvotteleminen olisi erittäin vaikeata ja aikaa vievää, ellei olisi puolueita. Kunnan hallinto on nykyään sen verran iso kokonaisuus, että se ei voi onnistua sattumanvaraisilla päätöksillä.

Samasta syystä suhteelliset vaalit on perusteltu tapa, vaikka joskus vaaditaan luottamushenkilöiden valintaa pelkän henkilökohtaisen äänimäärän perusteella. Minusta nykyinen vaalitapa (d’Hondtin menetelmä) on nerokas, kun se ottaa huomioon sekä puolueen/mielipideryhmän saaman kannatuksen, että ehdokkaan henkilökohtaisen äänimäärän. Kuntalaisten tahto ei kävisi selville ilman mielipiteiden kokoamista puolueiksi.

Äänestäjien perusteita valinnoilleen tutkittiin äskeisissä kunnallisvaaleissa ja todettiin, että aate, ideologia ja ohjelma olivat keskeisiä valintojen lähteitä. Puolueilla oli siis merkitystä.

Puolueet tarkoittavat mielipiteiden ryhmittelyä, mikä mahdollistaa myös sovittelun niiden välillä. Puolueita moititaan mm. puoluekurista. Olen ollut neljän vaalikauden ajan kokoomuksen valtuustoryhmän jäsen ja muistini mukaan vain pari kertaa on tehty sitova ryhmäpäätös, joka sekään ei tainnut pitää kummallakaan kerralla.

Yleensä ryhmän jäsenillä on vapaat kädet äänestää, miten parhaaksi näkevät. Toki aina yritetään löytää yhteinen tai ainakin ryhmän enemmistön näkemys. Ilman sellaista olisi vaikea neuvotella muiden ryhmien kanssa. Yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan kuin sooloilemalla.

Tiedän kirkolliskokouksesta (= kirkon ”eduskunta”), minkälaista on, kun ei ole puolueita eli mielipiteitä ei ryhmitellä. Siellä ihanteena pidetään sitä, että ei ole ryhmiä. Yhteinen näkemys yritetään saavuttaa puhumalla ja puhumalla yhä lisää eikä yhteistä näkemystä silti synny.

****

Puolueet ovat tai niiden pitäisi olla kosketuspinta kuntalaisiin, vaikka sosiaalinen media on sitä vähän heikentänyt. Some tekee suoraan sen, mitä puolueissa jauhetaan kokousrumban läpi. Some haastaa myös vaalit ja somen ajatellaan jopa korvaavan vaalit. Sosiaalisessa mediassa kantansa ilmaisee vaaleihin verrattuna kuitenkin vain pieni ja yksipuolisesti valikoituva joukko ihmisiä.

Liiallinen somen kuuntelu voi vääristää päätöksentekoa ja hiljainen enemmistö unohtuu marginaaliin. Usein some myös kärjistää erimielisyyksiä. Toisaalta some antaa välittömän palautteen, tuo esiin hyviä ideoita ja nopeuttaa kehitystä.

Sitä olen joskus ihmetellyt, kun vaaditaan, että ”on kuultava myös kuntalaisia”, vaikka luottamushenkilöt juuri edustavat kuntalaisia. Kuntalaiset ovat meidät valinneet ja antaneet mandaatin. Meillä on päätösten tekemiseen kuntalaisia paremmat edellytykset, koska voimme tutustua asioihin syvällisemmin.

On tietysti tärkeätä kuulla kuntalaisia ”vaalien välilläkin” vaikkapa somen kautta, mutta minusta some ei voi korvata välillistä demokratiaa. Antiikin Kreikassa äänestettiin siten, että vapaat miehet kokoontuivat torille ja tulos ratkaistiin huutamalla.

En myöskään ole kannattanut sitä, että luottamuselimiin nimettäisiin erilaisten tahojen edunvalvojia vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden lisäksi, vaikkapa vain läsnäolo- ja puheoikeudella. Heidän kuulemisensa pitää tapahtua ennen päättäviä kokouksia.

****

Vähän omasta puolueestani. Kokoomuksessa sanotaan olevan seinät leveällä ja katto korkealla, mutta kyllä puolue silti on linjakas. Se on nimensä mukaisesti yhdistävä ja kokoava voima. Se on minun mielipiteeni.

Talous edellä on menty. Verojen korotusta on yleensä vastustettu tai ainakin hillitty. On yritetty etsiä muita keinoja: tehokkuutta ja tuottoja. Orpolaisittain ”kakku on ensin leivottava ennen kuin voi alkaa jakamaan sitä”.

Arvokysymyksissä kokoomuksessa on konservatiivia ja liberaalia ajattelua. Itse olen arvoiltani sitä liberaalia puolta. Talouskysymyksissä ja toimintatavoissa olen tyypillisesti kokoomuslainen sosiaalisen markkinatalouden kannattaja. Talousajattelu ja toimintatavat erottavat meidät naapuripuolueista.

Arvoliberaalius tarkoittaa esimerkiksi, että en ole vastustanut maahanmuuttajien tai pakolaisten ottamista, jota enemmistö oli vielä vastaan 1990-luvulla ja vähemmistö ehkä edelleen. Kannatin myös sateenkaariliputusta, jonka valtuusto tyrmäsi tänä vuonna. Liputus olisi minusta tukenut paitsi vähemmistöjä, myös koko Nurmijärven monimuotoisuutta. Minusta nurmijärveläisiksi ovat tervetulleita muutkin kuin ”hyvät veronmaksajat”.

Mielestäni kokoomuslaisuus tarkoittaa talousajattelun rinnalla sivistystä, suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä. Sosiaalisiakin ollaan todellisen tarpeen suhteen. Hädänalaisista ihmisistä on pidettävä huolta. Nuorisokotien eristämistä pois muiden läheltä en ole kannattanut. Kannatan tietoa ennakkoluulojen sijaan päätösten perustaksi.

Noin keskimäärin lähinnä meitä on keskusta, jonka kanssa on tehty paljon yhteistyötä. Oma taustani on maataloudessa, joten katson asioita myös siltä puolelta. Yksittäisissä asioissa on tehty yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa. Se ei ole tuottanut minulle vaikeuksia.

Vain perussuomalaisten kanssa olen eniten eri linjoilla, syynä heidän suhtautumisensa kansainvälisyyteen, maahanmuuttoon, ilmastomuutokseen ja globaaliin vastuuseen. Niissä on vaikea antaa periksi edes taktisista syistä. Arvopohjassakin on eroja. Kunnan asioista näitä kysymyksiä ei tosin kovin paljon ole. Mukavia ja aitoja ihmisiä tietty ystävinä kaikki.

****

Mitä tehdä, jos on tyytymätön puolueeseensa? Yleensä on silloin kyse vallasta, jota ei ole saanut tarpeeksi. Tämän 40 vuoden aikana Nurmijärvelläkin muutamat ovat vaihtaneet puoluetta tai paikallisyhdistystä ja jokunen on ehkä lopettanut politiikan kokonaan tai pitänyt välivuoden.

Omalla kohdalla mikään noista ei ole tullut ajankohtaiseksi. Olen kokoomuslainen syvällisesti ja ideologisesti, se ei ole ollut minulle taktinen ratkaisu tai keino saada valtaa.

Puoluetoimintaan olen saanut tutustua laajalti. Olen toiminut paikallisyhdistyksen lisäksi pari kautta kokoomuksen piirihallituksessa ja yhden kauden puoluevaltuustossa sekä osallistunut useaan puoluekokoukseen. Näkemys niissä avartuu ja varsinkin puoluekokoukset ovat kohottavia tilaisuuksia.

En ollut yhtä aikaa paikallislehden toimittaja ja kunnanvaltuutettu. Se ei olisi ollut minusta sopivaa. Toimittajana näkökentän on oltava 360 astetta. Kirkkovaltuustoon minut on valittu kokoomuslaisena myös toimittaja-aikana, mutta siellä puoluepolitiikalla ei ole mitään roolia.

****

Luottamushenkilönä on voinut seurata monipuolisesti Nurmijärven kehitystä ja sen asioita, jossain määrin siihen vaikuttaakin.

Kaksi kautta olen ollut kunnanhallituksen jäsen, ensin varana ja myöhemmin varsinaisena. Se on tietysti kiinnostavin ja kattavin tehtävä kunnan luottamushenkilön uralla. Asioita ja kokouksia on paljon. Usein tuntee vastuun painon.

Olen ollut myös usean lautakunnan jäsenenä. Sivistyslautakunta on ollut suosikkilautakuntani. Kun aloitin valtuutettuna vuonna 2004, eräs kokeneempi kollega kehotti menemään tarkastuslautakuntaan. ”Siitä on hyvä aloittaa ja tutustua kokonaisuuteen.” Se oli hyvä neuvo.

Politiikassa on tutustunut moniin ihmisiin ja heistä on tullut ystäviäkin. Se on elämän rikkautta ilman euroja. Yhteiset tavoitteet yhdistävät.

Mikä olisi kielteistä? Ainakin istuminen pitkissä kokouksissa ja asioiden pyörittely edes takaisin on välillä turhauttanut ja joskus väsyttänytkin. Demokratialla on hintansa, mutta ei vaihtoehtoa.

Poliitikot ovat reiluja, vaikka muutaman kerran on joutunut pettymään, onneksi vain pienissä asioissa. Pettymisellä en tarkoita tässä häviämistä äänestyksissä, vaan pettymistä kollegan käytöksen vuoksi. Hyväuskoisuutta käytetään joskus hyväksi.

****

Olin 2000-luvun alkupuolella Nurmijärven vanhimman paikallisyhdistyksen Nurmijärven kokoomuksen hallituksen jäsen ja puheenjohtajakin monta vuotta.

Yhdistyksen puheenjohtajuus ei oikein ollut minun heiniäni. En ole hyvä organisoimaan käytännön touhuilua ja viihdettä, enkä vetämään ihmisiä mukaan. Olen enemmän politiikan sisällön ja ohjelmien tekijä sekä kirjoittaja. Toiminta hiipui ja aktiivien määrä väheni. Jos pelaisimme jalkapalloa, pelaisin mieluiten kärjen takana kymppipaikalla.

Vuosia keskusteltiin Nurmijärven ja Pohjois-Nurmijärven kokoomusten yhdistämisestä. Lopulta se toteutui aloitteestamme Häggin Arton kanssa vuonna 2016. Se oli hyvä päätös, yksi parhaita, jossa olen yhdistyselämässä ollut mukana. Jäsenmäärät ovat nyt suuremmat ja on enemmän aktiiveja. Toiminta pyörii kuten pitääkin ja kokoukset ovat antoisia. Jokainen voi antaa oman, parhaan panoksensa.

Klaukkalassa (Klaukkalan alueen kokoomus) se herätti alussa vähän huolta, kai lähinnä nimen vuoksi, kun se viittaa koko Nurmijärveen. Yhteistyö on kuitenkin minun mielestäni sujunut hyvin, toinen hoitaa etelän, toinen pohjoisen. En ole sisällissotien kannattaja.

Demokratian kannalta olisi tosin hyvä, jos puoluetoiminta olisi ylipäätään vilkkaampaa. Se voisi olla nykyistä enemmän kansalaisvaikuttamisen kanava.

****

Kun aloitin Nurmijärven kunnallispolitiikan seuraamisen runsas 40 vuotta sitten, tai edes 20 vuotta sitten tultuani valtuuston jäseneksi, varmasti ei kukaan osannut kuvitella, miten kunnan hallintoa suoritetaan etäkokouksilla digitaalisesti tai miten kunta kamppailee maailmanlaajuisen pandemian kanssa 2020-luvulla.

Luottamushenkilöhallinto on muuttunut näinä 40 vuotena mielestäni siten, että nyt valmistellaan, suunnitellaan ja sovitaan enemmän. Valtuuston kokoukset ovat lyhyempiä. Vähemmän on sellaista luovaa improvisointia, kuin oli viime vuosituhannella. Joidenkin mielestä voi ennen olla ollut paremmin, mutta minusta ei. Ehkä ennen oli värikkäämpää, nyt asiallisempaa. Ehkä huumorikin on vähentynyt?

Ennen valtuuston lehterillä oli paljon yleisöä, nyt kokoukset striimataan (lähetetään kuvan ja äänen kanssa tietoverkon välityksellä) koteihin.

On paljon, mikä ei muutu, mutta elämme myös jatkuvien muutoksen keskellä, ja joskus tapahtuu jotain täysin odottamatonta.

****

Näinä runsaana 40 vuotena Nurmijärven asukasluku on yli kaksinkertaistunut. Kunnan tehtävät ja työntekijöiden määrä on kasvanut. Luottamushenkilöiden päätettäväksi tulevien asioiden määrä on kasvanut, asioita valmistellaan ja niistä neuvotellaan nyt enemmän kuin viime vuosituhannella. Kunnallispolitiikkaa on minusta sopuisampaakin kuin takavuosina. Päätösten tekeminen taitaa silti olla yhtä vaikeata kuin ennenkin.

En ryhdy laskemaan näiden vuosien kokouskertoja tai niihin käytettyjä tunteja. Paljon niitä on. Nyt voi kysyä, oliko se sen arvoista? Toivottavasti sillä on ollut jotain merkitystä, eikä kaikki ole ollut turhaa. Henkilökohtaisesti on saanut olla mielenkiintoisissa tehtävissä yhteistä hyvää edistämässä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarina ennen kuin saan moitteet sen pituudesta ja kuivuudesta. Molemmat ovat tosin täyttyneet jo aikoja sitten.

Jatkan edelleen suurella innolla kirkon ja seurakunnan luottamustehtävissä sekä kirjoittamista. Kunnan asioitakin varmaan seuraan, esimerkiksi miten uudet luottamushenkilöt saavat kunnan talouden tasapainoon ja miten käy KeuSoten kanssa.