Isänpäivä muistuttaa minun olevan sukupolvien taitekohdassa. Muistelen isääni ja sytytän kynttilän hänen ja hänen isänsä, vaarini haudalle.

Samalla ajattelen itseäni poikani ja tyttäreni isänä sekä tyttären lasten isoisänä. Katson taakse- ja eteenpäin.

Isä oli minulle tärkeä. Olimme yhteydessä eniten työn kautta. Kouluajoista lähtien viljelin hänen kanssaan maata. Opin siinä paljon kaikenlaista, työn tekemisestä maanviljelyyn ja elämän arvoihin. Töitä tehtiin ahkerasti, mutta ei sunnuntaisin. ”Pyhätyö ei kannata”, sanoi isäni. Kyllähän siitä vähän lipsuttiin, kun oli tarpeen.

Yhteinen harrastus oli lukeminen, historiaa ja politiikkaa. Niistä oli tapana jutella saunan jälkeen pukuhuoneessa. Sen lomassa hän saattoi kysyä, miten minulla menee?

Alkukesällä käytiin saunan jälkeen kävelemässä pellon reunalla, katsottiin  miten oraat kasvavat.

Kirkossa hän opetti minut käymään. Meillä oli vakiopaikka, jossa yhä vieläkin istun, kun Nurmijärven kirkossa käyn. Isän isä oli n. 50 vuotta kirkon suntiona ja siinä virassa minäkin olin viitisen vuotta.

Ehkä oli isän ansiota, että menin lukioon. Ei hän painostanut tai houkutellut, mutta antoi ymmärtää sen olevan viisasta. Hänellä itsellään oli koulu jäänyt kesken. Vaari kai ajatteli, ettei talon pitoon kouluja tarvita. Aikuisena isä ehkä toivoi, että olisi ollut hyvä käydä koulua. Se olisi auttanut hänen tekniikan harrastustaan.

****

Poikani kanssa tärkeitä ovat olleet matkat ja elokuvat. Kun luin Heikki Herlinin kirjan isästään Niklaksesta, tulivat nämä meidän matkamme vahvasti mieleen. Kirjassa Heikki Herlin kertoo paljon isänsä kanssa tekemistään matkoista. Niiden aikana tapahtui paljon muutakin, kuin vain kuljettiin ja katsottiin maailmaa.

Meidän matkoistamme huippuja ovat olleet käynti Auschwitzissa ja vaellukset Kolilla ja Liesjärven kansallispuistossa. Elokuvia on käyty yhdessä katsomassa hänen lapsuudestaan alkaen. Kerran oltiin Savon elokuvajuhlillakin.

Matka on aina enemmän kuin vain kulkemista. ”Onnellinen on hän, joka on tehnyt hyvän matkan”, muistan jonkun todelleen.

Tietysti tytär ja kokemukset hänen kanssaan ovat yhtä tärkeitä, mutta isän ja tyttären suhde on erilainen. Isänpäivä saa ajattelemaan isiä ja poikia.