Politiikan perusteluissa historia näyttelee keskeistä roolia. Historiaa kuitenkin käsitellään usein valikoiden ja vääristellenkin. Historiaa voidaan myös muokata nykytarpeita tukevaksi. Historian oppikirjojakin kirjoitetaan uudeksi, eikä vain tutkijoiden työn tulosten mukaan.

Kansat muistelevat ”suuria aikoja”, jotka elävät kivi- ja pronssipatsaissa. legendoissa ja eepoksissa.

****

Kun vaaditaan historian perusteella rajojen muutoksia, on haasteena, mihin kohtaan aikajanalla palataan.

Venäjän presidentti V. Putin perusteli äskettäin vaatimustaan saada Ukraina Venäjän hallintaan sillä, että V. Lenin oli heikoin perustein vuonna 1917 antanut Ukrainalle itsenäisyyden. Erinäisten vaiheiden jälkeen Ukraina liitettiin uudelleen Venäjä-Neuvostoliittoon. Nykyinen itsenäisyys on vuodelta 1991, jolloin Neuvostoliitosta erosi monia muitakin neuvostotasavaltoja.

Sata vuotta on lyhyt aika Ukrainan historiassa, jonka monet vaiheet liittyvät Venäjään. Kun mennään tarpeeksi kauas aina varhaiskeskiajalle, Kiovan valtakunnasta syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina. Kiova oli siis alku, ei Moskova. Rajat vedettiin kuitenkin moneen kertaan uudelleen.

Ukraina historiassa on lukuisia vaiheita liittyen Venäjän lisäksi myös Puolaan ja muihin itäisen Keski-Euroopan valtioihin. Paljon on ollut sotia. Liitokset Venäjään ovat yleensä syntyneet sotien seurauksena, mitenkään luontainen suhde ei Venäjän ja Ukrainan välillä ole ollut.

Ukrainalaisten tahto itsenäisyyteen sieltä kuitenkin nousee esiin, joten se ei ole vasta nyt ja jonkun ulkopuolisen tahon vaikutuksesta syntynyt. Historian pitkä jatkumo osoittaa ukrainalaisten itsenäisyystahtoa, joten heidän sitkeä puolustustaistelunsa ei ole yllättävää. Pitkään on vastaavasti Venäjä yrittänyt saada Ukrainan valtaansa.

****

Pohdin aihetta myös Suomen rajojen historian kannalta. Suomi oli virallisesti laajimmillaan vuonna 1939 ja epävirallisesti jatkosodan aikana vuonna 1943, jolloin suomalaiset etenivät Itä-Karjalaan vanhan rajan yli. Rauhanteossa raja vedettiin nykyiselle paikalleen, jolloin Suomi menetti Viipurin ja meidän vanhan Karjalan.

Suomi kuului 1800-luvun (1809–1917) Venäjään ja sitä ennen noin 1200-luvulta lähtien Ruotsiin. Pienimillään suhteessa Venäjään Suomi oli Pähkinäsaaren rauhan jälkeen vuodesta 1323 lähtien. Sen jälkeen raja Ruotsin ja Venäjän välillä vaihteli useaan kertaan sotien ja rauhantekojen seurauksena.

Jos jonkun mielessä syntyisi halu palauttaa vanhoja rajoja, kuinka pitkälle historiassa pitäisi mennä?

****

Historian kuluessa pienet kansat ovat pyrkineet itsenäisyyteen ja suuret monikansalliset valtakunnat laajentumiseen. Vallan hamuaminen on yleistä niin pienissä kuin suurissa kuvioissa riippumatta siitä, onko sillä mitään käytännön merkitystä.

Kuitenkin valta omasta elämästä ja elämänmuodosta päättämiseen on tärkeä. Itsenäisyys ja kansainväliset sopimukset ovat pienen kansan turva.

Ajan kuluessa historialliset käsitteet sekoittuvat ja saattavat muuttua aivan toiseksi kuin mitä ne alun perin ovat tarkoittaneet. ’Natsi’, ’fasisti’ ja jopa ’demokratia’ ovat sanoja, joilla voi olla monia merkityksiä.

Suorastaan tragikoominen on Putinin väite, että Ukrainan presidentti on ’natsi’, joka on lyhenne Saksan 1930-luvun kansallissosialismista. Ukrainan presidentti V. Zelenskyi on Ylen uutisen mukaan juutalainen, jonka sukulaisia Natsi-Saksa aikoinaan vainosi.

ps. Ukrainan historian vaiheet voi tarkistaa Wikipediasta.