Kivi-juhlien 70-vuotisjuhlatapahtumat alkoivat tiistai-iltana 7.9.2022 Taaborilla, kun keskusteltiin klassikkonäytelmien uusista tulkinnoista. Miksi tehdään uusia tulkintoja ja onko tulkitsemisella rajoja?

Aleksis Kiven seuran puheenjohtajan Sakari Katajamäen puheenjohdolla olivat keskustelemassa Kivi-juhlilla tänä kesänä ohjaava Elina Kilkku sekä aikaisemmin siellä useaan kertaan ohjanneet Atro Kahiluoto ja Samuli Reunanen, molemmat ohjanneet paljon Kiveä ja muita klassikkoja. Käytän heistä seuraavassa vain etunimiä.

Elina oli vuosia sitten myös näytellyt Kivi-juhlilla. Hän kuten Atro ja Samuli sanoivat tuntuneen nostalgiselta jälleen nousta Taaborinvuorelle. ”Tämä on niin upea paikka.”

Miksi klassikkoja tulkitaan yhä uudelleen?

Atro: Se antaa mahdollisuuden keskustella tradition kanssa. Voidaan ammentaa traditiosta ja aina löytyy jokin uusi näkökulma tai uusia yksityiskohtia, jota käsitellä. Uusi tulkinta voi myös pelastaa klassikon.

Samuli: Kukin esitys on olemassa vain sen katoavan hetken, jonka jälkeen se siirtyy osaksi traditiota, johon uudet tulkinnat jälleen ottavat kantaa. Jotta klassikon saa eläväksi, on löydettävä jokin uusi ja ajankohtainen tulokulma. Sen virtaavan voiman ohjaaja ja näyttelijät jakavat yleisön kanssa.

Elina: Klassikot ovat ikuista kulttuuriperimää. Ohjaajan on aina kysyttävä työhön ryhtyessään, mitä esitys tarjoaa kullekin ajalle. Klassikkoa voi myös ”moukaroida”, ne kestävät kyllä. Uuden tuotannon kanssa joudun pohtimaan, etsinkö jonkin uuden kulman vai teenkö kuten ennenkin on tehty? En haluaisi tehdä samaa kuin ennen.

Onko tulkinnalla jotain rajoja?

Samuli: Mahdollisesti on. Yksi raja voisi olla kuluttajansuoja. Kun katsoja ostaa lipun ja tulee katsomaan klassikkoa, ei hänelle voi tarjota jotain aivan muuta. Toisaalta näytelmä ei ole kirja, josta se on tehty, vaan tulkinta kirjasta. Tulkinnat voivat vaihdella. Klassikko kätilöi meistä jotain ja koskettaa meitä.

Elina: Taaborilla on rajana, että Kiven kieleen ei saa puuttua. Raja on myös siinä, että tekijät ja yleisö pysyvät mukana, sen oltava sillä tavalla uskottava. Ohjaaja ”myy” ideansa ensin näyttelijöille ja he yhdessä yleisölle. Virallisia rajoja tulkinnoilla ei ole.

Atro: Lasten teatterissa on oltava tarkkana. ”Kolme iloista rosvoa” ei voi olla jotain muuta. Toisaalta rajat on tehty rikottaviksi. En tee, ellei minulla ole aikaisempaan nähden mitään lisättävää. Kun tekstiä luetaan tarkasti, yleensä löytyy jotain uutta. Esimerkiksi Nummisuutareissa kiinnitin huomiota yksilöön yhteisön sisältä ja ulkoa katsoen.

Elina: Nummisuutarit on suomalaisen teatterin ”The Näytelmä”, jota on paljon esitetty ja tulkittu. Se kestää kyllä vähän kovemmankin käsittelyn. Minua kiinnosti tämän vuoden esitystä valmistellessani, mitä tapahtuu, jos miesroolit vaihtuvat naisrooleiksi. Näytelmä on muutoin sama. Lopputulos on kiinnostava. Tällaista näkökulmaa en ole aikaisemmin nähnyt. Minusta nyt on aika tehdä tuollainen Nummisuutarit.

Oliko Kivi feministi tai sovinisti vai ei kumpikaan?

Tuo synnyttikin vilkkaan keskustelun naisten asemasta Aleksis Kiven näytelmissä. Atron mielestä Kivi ei ollut samalla tavalla yhteiskunnallinen kirjailija kuin esimerkiksi Tsehov ja Ibsen. Osoittiko Kivi naisrooleilla yhteiskunnallisia epäkohtia vai oliko se vain huumoria. Vai oliko hän peräti naisvastainen? Sitä eivät keskustelijat myöntäneet.

Samuli: Yksi tapa on yrittää päästä Kiven sisälle ja tutkia sieltä hänen teoksiaan. Kivihän käsitteli ja jopa moukaroi oman aikansa traditioita. Sukupuoli ei sittenkään ole ratkaiseva tekijä Kivellä.

Elinan kanta tulkitsemiseen oli radikaalein, Samulin ehkä liberaali ja Atrolla pyrkimys objektiivisuuteen. Ylipäätään todettiin, että kullakin ohjaajalla voi olla henkilökohtaisia rajoja, joita ei halua ylittää. Ja ohjaajat ovat erilaisia, sen vuoksi on monia erilaisia ohjaajia.

"Kieli on raja"

Kiven kielestä ohjaajat olivat yksimielisiä, että sitä on vaalittava. ”Kieli on raja.” Atro sanoi Kiven tekstien olevan kielen runoutta. ”Sen arkipäiväistäminen tuntuisi vastenmieliseltä.”

Samuli Katajamäki totesi, että Kivi itse ei juuri antanut ohjeita näytelmiensä esittämiseen, eikä itse ehkä nähnyt niitä esitettävän.

Nurmijärven Kivi-juhlien puheenjohtaja Lea Hirvasniemi-Haverinen käytti myös puheenvuoron. Hän sanoi, että uudet tulkinnat herättävät yleisön mielenkiinnon ja antavat meille jotain uutta, uusia teatterielämyksiä, uutta ajateltavaa. Kivessä riittää ammennettavaa vuodesta toiseen.

Tämän kesän juhlanäytelmän Nummisuutarit ensi-ilta on 30.6. klo 19.

Ensimmäisiä Kivi-juhlia vietettiin Palojoella heinäkuussa 1953, jolloin esitettiin Vilho Siivolan ohjaamana Nummisuutarit. Nummisuutareita esitetään tänä kesänäkin Elina Kilkun sovittamana ja ohjaamana. Sama näytelmä ja kieli, mutta näyttämölle vähän eri tavalla sovitettuna.

Niin muuttuu maailma – Eeva.