torstai, 8. helmikuu 2018

Kunnanjohtajasopimuksesta tiukka äänestys

Henkilökohtaisesti sain kokea, että yhdelläkin äänellä voi olla merkitystä, kun keskiviikkona osallistuin 4.varavaltuutettuna Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksen yhden pykälän käsittelyyn.

Käsittelyssä oli uuden kunnanjohtajan Outi Mäkelän kanssa tehty johtajasopimus, jossa määritellään ehdot ja edellytykset viran hoidolle. Kunnanhallituksen esitys voitti äänin 26 – 25.

Mistä äänestettiin? Kunnanhallituksen esittämässä ja osapuolten kesken tehdyssä sopimuksessa todettiin mm. että ”valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat vastaavat käsiteltäviin asioihin liittyvästä poliittisesta tahdonmuodostuksesta”.

Valtuutettu Juha Peltonen (sd) esitti, että tahdonmuodostuksesta vastaisi laajempi ryhmä eli valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajistot, siis yhteensä kuusi henkilöä. Peltosen esitys siis hävisi yhdellä äänellä.

Tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta viran käytännön hoitamisen kannalta se on varmaan iso juttu.

Tuntuu, että tällainen iso konklaavi käsittelemässä yksittäisten asioiden ”poliittista tahdonmuodostusta” hankaloittaisi melkoisesti asioiden käsittelyä ja sekoittaisin virkamiehen ja luottamushenkilöiden vastuiden ja roolien rajoja.

Toisaalta ymmärrän, että tahtoa osallistua tahdonmuodostukseen laajemmallakin joukolla kyllä on. Poliittinen ohjaus kunnanjohtajankin tekemisiin tulee luonnostaan ennen muuta kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen linjausten kautta. Myös käsittelyssä olevalla strategialla on merkittävä ohjausvaikutus.

Toki kehityskeskusteluja käydään isommalla porukalla, tiedoksi meille, jotka olemme tottuneet käymään kehityskeskusteluja vain yhden esimiehen kanssa.

Arto Häggin (kok) mielestä tällainen asia pitäisi sisältyä mieluummin hallintosääntöön kuin johtajasopimukseen.

Mutta päätös siis tehtiin yhden äänen enemmistöllä. Olisiko se ollut juuri oma varavaltuutetun ääneni? En siis odottanut turhaan sen yhden pykälän käsittelyä.

****

Kunnanjohtajana vielä toimiva Kimmo Behm kertoi nimittävänsä kunnan vt. kehitysjohtajaksi Aarno Konosen jälkeen elinkeinojohtaja Seppo Pietarisen. Viran vakinainen täyttäminen siirtyy eteenpäin.

Konoselle myönnettiin ero hänen siirtyessään HSL:n palvelukseen. Petri Vaulamo (kok) kiitti Konosta vuosien työstä kuntasuunnittelun palveluksessa.

Behm kertoi myös työmarkkinatilanteesta, joka ylityökieltoineen vaikuttaa myös Nurmijärven kunnan palveluihin jossain määrin.

Häneltä oli paljon kysytty, miksei kunta tinkinyt Lidlin tontin hinnasta Kirkonkylässä. Lidl on ilmoittanut, että ei osta kunnan tarjoamaa tonttia Kirkonkylästä sen kalleuden vuoksi. Behm vastasi, että kunta ei voi alihinnoittelulla suosia yhtä liikettä. Hinta perustui välittäjiltä saatuihin arvioihin.

Behm käsitteli Kirkonkylän kesästä asti sisäilmaongelman vuoksi suljettuna ollutta hammashuoltoa, jonka palvelut on siirretty Rajamäkeen ja Klaukkalaan. Hänen mielestään tämä voisi olla pysyvä ratkaisu. Luottamushenkilöt eivät ole olleet välttämättä samaa mieltä: Kunnan hammashuolto pitäisi olla myös Kirkonkylässä. Onko ratkaisu lopulta Soten käsissä?

****

Valtuusto sai tiedoksi kunnallistekniikan, talonrakennuksen ja vesihuollon tämän vuoden rakennusohjelmat. Tiedoksi tuli sekin, että Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan puheenjohtajana toimii Yrjö Kivinen (kok) Nurmijärveltä. Lautakunnan emokuntana toimii Tuusula.

torstai, 11. tammikuu 2018

Torvalds oli fiksu ja kiinnostava

Presidentinvaalidebatit ovat hyvässä vauhdissa. TV, radio, netti ja printtimedia tarjoavat kokoa ajan ehdokaskeskustelua. Kiinnostavaa on seurata ja ottaa omassa mielessäkin kantaa.

Osa ehdokkaista tosin käy jotain muuta vaalia kuin tätä, mutta on myös hyvää pressakeskustelua. Näin tulee itsekin pohtineeksi isoja asioita.

Eilen oli Nils Torvaldsin kuuleminen TV1:ssä. On todettava, että fiksuin ja mielenkiintoisin esittäytyminen ja tentti tähän asti. Vaikutelma johtui ehkä siitä, että hän malttoi puhua asioista, ei itsestään. En kyllä äänestäisi häntä presidentin virkaan.

Tämän hetken mukaan omassa puntarissani järjestys nimenomaan pressan virkaa ajatellen ja substanssiosaamisen kannalta olisi 1. Sauli Niinistö 2. Matti Vanhanen ja Pekka Haavisto.

****

Suomen talous on nyt vahvassa nousussa, mikä tuottaa monia hyviä seurannaisia. Ehkä odotetusti, mutta silti hieman hämmästyttävästi, on taas kuultu mielipiteitä, että viime vuosien säästöt ja kikyt ovat olleet turhia, koska talous kuitenkin kääntyi nousuun.

On jopa vaadittu, että kaikki nuo toimet on peruttava, ja pistettävä eurot taas palamaan. Ikään kuin ei olisi mitään opittu päättyvästä 10 vuoden taantumasta.

Ensinnäkin: valtiontalous ei ole vielä korjaantunut, eikä korjaannukaan, ellei malteta edelleen olla säästäväisiä.

Toiseksi: talouden käänne on suurelta osin näiden meidän toimenpiteidemme (hallituksen ja järjestöjen = suomalaisten) ansiota. Ellei kilpailukykyämme olisi saatu parannettua, ei vienti olisi alkanut vetää. Säästöt ja kikyt olivat todella tarpeen.

****

Jonkinlaista perspektiiviä talouden arviointiin antaa Ruotsi. Uutisten mukaan Ruotsin valtion viime vuoden tilinpäätös oli 6 miljardia (euroa) plussalla, kun Suomen vastaava tulos oli lähes saman verran miinuksella. Takamatkaa on siis edelleen paljon.
Nyt on annettava talouskasvun tehdä tehtävänsä ja tuottaa se hyvä, mitä siltä on saatavissa. Annetaan kakun kasvaa, jolloin siitä riittää enemmän kaikille. Ja muistetaan, että laskusuhdannekin on tulossa.

sunnuntai, 31. joulukuu 2017

Kohujen vuosi

Kriisistä ja kohusta toiseen on päättymässä olevana vuonnakin eletty. Myrskyt niin vesilaseissa kuin suurilla ulapoillakin nousevat entistä nopeammin ja isommin, mutta usein myös laantuvat nopeasti.

Vesilasikohujen perusteella tätä aikaa voisi kutsua vauhkoontumisen ajaksi. Se muistuttaa vanhaa alakoulun jalkapallopeliä, jossa koko joukko juoksee jonona eri puolille kenttää pallon perässä.

Sosiaalinen media mainitaan usein syyksi, mutta se on vain väline, hyvään ja pahaan. Se on suuri mahdollisuus, elämän tori, jossa tapahtuu kaikenlaista.

Muutokselle on ominaista, että sen keskellä ei tiedä mihin ollaan menossa, ja kun on menty, ei ole paluuta. Tuskin muistamme, minkälaista oli ennen kännyköitä, puhumattakaan ennen tietokoneita. Lapsemme eivät edes tiedä sellaista aikaa olleen.

Tärkeätä olisi yrittää katsoa kauempaa ja isompaa kuvaa, jotta näkisi, mistä ollaan ja mihin ollaan menossa. Polkua on kuljettava eteenpäin, vaikka usein emme tiedä, mitä seuraavan mutkan takana odottaa.

****

Vakavamman kriisiytymisen uhka on tullut mieleeni viime aikojen uutisia seuratessa. Yhdysvaltain presidentti D. Trump tuntuu isolta uhalta, kun hän yrittää kääntää kehityksen pyörää taaksepäin: ’ympäristö’, ’itsekkyys’, ’kauppasota’ ja ’minä ensin’ tulevat mieleen.

Mutta Trump ei ole yksin. Häntä kannatti lähes puolet yhdysvaltalaisista (tuota maata aina ihailleena se oli minulle iso pettymys) ja samoja kaikuja kuuluu lähempääkin.

Kymmenen vuotta sitten kotimaamme presidentinvaalikeskustelujen aiheisiin ei – muistaakseni – kuulunut sotilaallisen kriisin pohtiminen ja ennakointi sillä tavalla kuin nyt Suomessa. Samalla vakuutetaan, että meitä ei juuri nyt uhkaa mikään. – Tässä ajassa on jotain samaa kuin 1930-luvussa.

Onko niin, että muutamassa sukupolvessa unohdetaan sotien kauhut? Sitten voidaan jälleen pitää sitä yhtenä mahdollisuutena. Sota ei ole kivaa, sen voi todeta vaikkapa Tuntematon sotilas -elokuvasta. En ole kuitenkaan pasifisti, hyökkäystä vastaan on puolustauduttava!

Media on tuonut eteemme suuria inhimillisiä katastrofeja, joiden aiheuttajana usein ovat toiset ihmiset. Se tekee surulliseksi.

Meillä on ennen kokemattoman korkea elintaso. Siihen on päästy kansainvälisellä työnjaolla ja yhteistyöllä. Pidetään niistä kiinni.

****

Henkilökohtaisessa elämässä vuosi 2017 sisälsi paljon monenlaista. Kun vuottani äskettäin arvioin, nousi motoksi ylibuukkaus, johon olen syyllistynyt. Liian paljon kaikenlaista, vähän sitä ja tuota. Mitä jos olisin keskittynyt johonkin pelkästään, mutta se ei ole oikein koskaan sopinut minulle.

Ulkoisista tapahtumista voisi mainita kunnallisvaalit itse ehdokkaana, kaksissa, vielä kesken olevissa vaaleissa, olen avittamassa toisia. Ulkomaanmatka avasi silmiä historiaan. Päivittäinen kuntoilu ja muut rutiinit ovat olleet tärkeitä.

Olen istunut kymmenissä kokouksissa, joissa on käsitelty pieniä ja isoja asioita. Paljon on ihmisten vuoropuhelua ja vuorovaikuttamista.

****

Luin jostain mieleen jääneen aforismin oven avaamisesta: ”Jos et avaa ovea, et koskaan saa tietää, mitä sen takana on”.  

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

torstai, 21. joulukuu 2017

Outi Mäkelä Nurmijärven kunnanjohtajaksi

Kansanedustaja, Nurmijärven kunnanhallituksen ja Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä valittiin eilen illalla kunnanvaltuustossa kuntamme uudeksi kunnanjohtajaksi.

Valintaprosessi alkoi jo keväällä. Valtuustoryhmien puheenjohtajista koostuneen valintaryhmän puheenjohtaja Virpi Räty kertoi ryhmän kokoustaneen 13 kertaa, yhteensä 40 tuntia sekä haastatelleen ehdokkaita 11 tuntia. Hakijoita oli 26. Jatkoon valitut ehdokkaat olivat myös valtuutettujen ja kuntalaisten haastateltavina. Osa ehdokkaista kävi soveltuvuusarvioinnissa. Paljon siis tehtiin töitä valinnan eteen. Omat mutkansa aiheutti muotoseikkojen vuoksi uusittu hakuaika.

Valintakriteereitä oli paljon lähtökohtana laissa mainitut ”taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto”.

Loppusuoralle siivilöityi kolme hakijaa ja ehdokasta. ”Mustia hevosia” ei ilmaantunut, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Lopputulosta tuskin voi sanoa yllätykseksi.

****

Outi Mäkelän lisäksi eilen ääniä saivat Anna Mäkelä ja Ilkka Ruutu. Anna Mäkelä nousi julkisuuteen saatuaan potkut Kittilän kunnanjohtajan paikalta. Kittilässä jälkipyykki jatkuu yhä.  Ilkka Ruutu toimii Nurmijärven kunnan teknisenä johtajana.

Ennen vaalia puhui kolme ryhmäpuheenjohtajaa: demarien Harri Lepolahti, SMP:n Kimmo Kakko ja kokoomuksen Virpi Räty. Vain Virpi kertoi, ketä kokoomus kannattaa vaalissa, eli Outi Mäkelää. Etukäteen ei ollut muutoinkaan kantoja juuri julki lausuttu.

Kukin valtuutettu kävi kirjoittamassa ehdokkaansa nimen äänestyslippuun puhujapöntössä. Vaalisalaisuus tuntui saavan suuren merkityksen.

Vaalissa annettiin täydet 51 ääntä. Outi Mäkelä sai 26 ääntä eli niukasti yli puolet, jolloin toista kierrosta ei tullut. Anna Mäkelä sai 15 ja Ilkka Ruutu 10 ääntä. Toinen kierros oli siis yhden äänen päässä.

Voi esittää vain arvailuja, miten äänet jakaantuivat puolueryhmittäin. Mäkelä sai siis todennäköisesti ainakin kokoomuksen äänet, sekä ilmeisesti ääniä keskustasta ja entisiltä tai nykyisiltä perussuomalaisilta.  Varmasti ei voi sanoa, kun oli suljettu lippuäänestys, eikä kukaan sitä ääneen sanonut.

Anna Mäkelän äänien saattoi olettaa tulleen vihreiltä ja demareilta. Ilkka Ruudun saalis lienee kertynyt hajaääninä sieltä täältä.

****

Vaalin jälkeen Outi kukitettiin ja hän sai runsaat onnittelut. Tuntui, että jälkiporua vaalista ei tullut, vaan nyt ollaan yhdessä uuden kunnanjohtajan takana. Hän pyytää eroa kansanedustajan tehtävästä, mikä ei ole läpihuutojuttu, mutta tähän tarkoitukseen ero myönnettäneen. Myös kunnanvaltuutetun rooli jää taakse.

Outi kertoi tänään radiossa luopuvansa myös maakuntahallituksesta ja muista poliittisista tehtävistään. Hän arvioi aloittavansa kunnanjohtajana maaliskuussa.

Puheenvuoroissa kiiteltiin myös eläkkeelle vappuna jäävää Kimmo Behmiä. Kuin ”sattumalta” Kimmo sai eilen paikallislehden yleisönosastossa myös kritiikkiä osakseen. Siinä mielessä kunnanjohtajan tehtävä ei aina ole mukava, sillä arvostelua tulee melkein kaikesta, mutta kiitokset pidetään omana tietona.

Outi Mäkelän lähtökohdat viran hoitamiseen ovat hyvät: syntyperäisellä nurmijärveläisellä on myös tunneside kotikuntaan, pitkä kokemus valtuutettuna ja kunnanhallituksen puheenjohtajana, hyvät yhteydet kunnan ulkopuolisiin päättäjiin ja viranomaisiin, lainsäädännön ja valtion päätöksenteon tuntemus. Partiolainen, ahkera kuntoilija, kulttuuriharrastaja … voisi jatkaa luetteloa. Ikäkin on sopiva: paljon kertynyttä kokemusta takana, monia työvuosia edessä.

Kansanedustajan tehtävästä luopuminen kuntajohtajan hyväksi on jonkinlainen hyppäys, jota Outi on joutunut harkitsemaan. Päätös on varmaan vakavan harkinnan tulos. Tällaista siirtoa ei tehdä kokeilumielellä.

****

Kunnanjohtaja on ennen muuta yhteistyön johtaja ja edunvalvoja. Onnea tehtävään Outi.

sunnuntai, 3. joulukuu 2017

Ajatuksia itsenäisyydestä

Olen patriootti, mutta en halua sulkea rajoja.

Palasin itsenäisyyspäivän edellä Heikki Aittokosken mainioon ja täynnä oivalluksia olevaan kirjaan Kuoleman tanssi; Askeleita nationalismin Euroopassa (HS kirjat 2016).
 
Aittokoski lainaa Kuolemantanssissa ranskalaisen Guy Queguinerin ajatusta isänmaallisuuden ja nationalismin erosta. ”Patriootti on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta on avoin muulle. Nationalisti on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta haluaa käpertyä rajojen sisään, sulkea rajat muilta.”
 
Tuossa mielessä olen patriootti. Rakastan maatani ja kotiseutuani, mutta en halua käpertyä niiden rajojen sisälle, saati sulkea rajoja, henkisesti tai fyysisesti.
                                   ****
Itsenäisyyspäivä on minulle lapsuudesta asti painottunut – kuten kai useimmille suomalaisille: liehuva siniristilippu, soihdut hämärässä illassa, kaksi kynttilää ikkunalla, sodan muistot veteraanien kertomana, seppeleet haudoille kunnioituksen osoituksena sekä itsenäisyyspäivän vastaanotto ja Tuntematon sotilas -elokuva televisiosta.
Jossain vaiheessa keski-iän kynnyksellä ja Euroopan unionin jäsenyydestä keskusteltaessa tajusin, että itsenäisyys on muutakin kuin rajat ja muodollinen itsenäisyys, vaikka niitäkin.
 
Aito demokratia sekä oman maan asema ja vuorovaikutus kansojen perheessä ovat itsenäisyyden tärkeitä kulmakiviä. Itsenäinen kansakunta ei voi eristäytyä kansainvälisestä yhteistyöstä ja kanssakäymisestä ja olla silti oikeasti vapaa.
Oikeaan itsenäisyyteen kuuluu – varsinkin näin pienen maan – osallistuminen kansojen välisen talouden ja kaupan työnjakoon. Taloudellinen itsenäisyys syntyy maan rajojen sisäpuolella, mutta myös kaupankäynnissä muiden maiden kanssa. Talous ja siitä seuraava hyvinvointi ovat myös itsenäisyyden kulmakiviä.
 
Vapaus syntyy oikeudesta tehdä sopimuksia ja käydä henkistä ja fyysistä vaihtokauppaa muiden kanssa, ei eristäytymisestä.
                                      ****
Luin Suomen kuvalehdestä (SK 48) Lari Kotilaisen kolumnin, jossa hän halusi laajentaa Suomi 100 -keskustelua siitä, mitä mieltä ollaan uusimmasta Tuntematon -elokuvasta, puheeseen maamme kielistä, esimerkiksi suomesta. Kieliämme ovat myös ainakin ruotsi, saame ja viittomakieli.
 
Kieli on ehdottomasti tärkeä osa itsenäisyyttä, kansankunnan ominaisuus, vaikka sen puolustamisesta ei juuri puhuta kuten sotilaallisesta maanpuolustuksesta.
Kansakunnan synnyn kannalta Mikael Agricola ja Aleksis Kivi kielen rakentajina ovat merkittäviä itsenäisyysmiehiä siinä kuin marsalkka Mannerheimkin. Toisaalta on muistettava, että jos rajat eivät pidä, kielikin on vaarassa. Senkin uhan olemme historian kuluessa saaneet kokea. Jos toinen maailmasota olisi osaltamme päättynyt huonommin, suomen kielenkin vaaliminen olisi paljon vaikeampaa.
 
Mainitussa kolumnissa Kotilainen kertoo myös suomalaista lausetta etsineestä kilpailusta, jonka voitti lause ”ei minua varten tarvii keittää”. Siinä on jotain niin suomalaista, olemassaoloakin anteeksi pyytävää.