tiistai, 14. helmikuu 2017

Populismi uhkaa meitä

Minkälaiset arvot hallitsevat maailmaa?

Ylen a-studiossa esitettiin ma-iltana raportti populismin noususta maailmalla. Nousu noudattaa aina pääosin samaa kaavaa, mikä on nähty historiassa ja nyt jälleen.

Valtaan noustaan demokraattisten vaalien kautta. Liikkeeseen kuuluu vahva johtohahmo, joka vetoaa suoraan kansaan. Hän sanoo edustavansa kansaa, mutta toimii kuitenkin yksinvaltaisesti.

Kun on päästy valtaan, pyritään heikentämään demokraattisia toimielimiä, oikeuslaitosta ja vapaata lehdistöä, siis vallan tasapainottajia ja vallan kriitikoita.

Kansaa pidetään tyytyväisinä ”leivällä ja sirkushuveilla” tai julkisella rakentamisella. Kuvaan kuuluvat kansallisen edun korostaminen ja protektionismi sekä konservatiiviset arvot.

Kansan etu unohtuu pian ja tien päässä voi olla totalitaarinen yhteiskunta, jota on vaikea muuttaa.

****

Häkellyttävän yllättävää on, että perinteinen vapauden puolustaja Yhdysvallat on nyt siirtymässä tämän populistisen aallon harjalle. Samalla aallolla keikkuvat Puola, Unkari, Romania ja Turkki sekä Venäjä ja sinne pyritään myös Ranskassa, Hollannissa, Italiassa ja Englannissa.

Aaltoliikettähän tämä on. Vapaus ja totalitarismi, kansainvälinen yhteistyö ja nationalismi vuorottelevat. Historian tutkijat ovat pohtineet, johtuvatko historian tapahtumat johtajista vai synnyttääkö kukin aika arvoineen ansaitsemansa johtajat?

Lienee harhaa, että populistinen kehitys olisi näiden vahvojen johtajien syytä tai ansioita, ainakaan kokonaan.

Amerikkalainen yhteiskunta-analyytikko Noam Chomsky yrittää vastata kysymykseen ”Kuka hallitsee maailmaa” kirjassaan (Sammakko 2016). Hän etsii vastausta suurten johtajien sijaan mieluummin siitä, että eri aikoina tietynlaiset periaatteet ja arvot alkavat hallita maailmaa.

Voisi siis ajatella, että ensin syntyy ihmisten keskuudessa jokin arvomaailma, jota sitten nousee sopiva johtaja toteuttamaan tai käyttämään hyväksi.

****

Ilmiöön liittyy paljon pelottavia tekijöitä. Esimerkkinä siitä ovat nykyiset keinot saada ihmiset ajattelemaan halutulla tavalla. Voidaan hallita yleistä mielipidettä. Sitä voidaan käyttää hajottamaan ja hallitsemaan tai nostamaan populismia, jotka vaikuttavat vaalituloksiin.

Tällaista indoktrinaatiota (= ujuttaa jotain oppia tai ajatusta ihmisten mieliin) on toki aina ollut, mutta nyt siihen on tehokkaita välineitä. Ne myös tuntuvat pahemmilta, kun demokratian myötä on opittu toisenlaiseen maailmaan. On uskottu parempaan maailmaan.

Toinen pelottava piirre on yritys murentaa Montesquieun (1689 – 1755) kehittämän nerokas vallan kolmijako (lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta).  Esimerkkinä Trump yrittää vaikuttaa oikeusistuimiin ja heikentää lehdistöä. Samat yritykset hallitsevat uutisia edellä mainituissa itä-Euroopan maista. Venäjän kohdalla ei jakoa ehkä ole koskaan ollutkaan ja siellä valta lienee tällä hetkellä eniten keskittynyt lehdistöä myöten.

****

Pidetään Suomessa kiinni tuosta vallan kolmijaosta! Ja lehdistön vapaudesta sekä kyvystä toimia vallan vahtikoirana. Erityisesti se kohdistuu Yleen, jota ylläpidetään verovaroin sekä kaupallisen lehdistön toimintaedellytyksiin.

Kriittisen journalismin toimintaedellytykset näyttävät heikentyvän. Pienen pieni esimerkki: tasokkaita journalisteja joutuu pois, tyhjänpäiväistä tulee tilalle. Otetaan esimerkiksi Susanna Päivärinnan pintojen alle pyrkivä ja totuutta etsivä työskentely A-studiossa ja vaikka uusi Peter Nymanin tyhjänpäiväinen keskusteluohjelma (MTV), josta syvällisempi aiheiden tutkiminen oli kaukana. Onko se ajan merkki?

torstai, 26. tammikuu 2017

Nurmijärveläinen keskustelu pakolaisista täyttää 25 vuotta

Asenteet ovat 25 vuodessa muuttuneet myönteisemmäksi, mikä tuntuu hyvältä.

Nurmijärvellä on keskustelut pakolaisten ottamisesta 25 vuotta. Muistelen nykymuotoisen pakolaisten ottamisen olleen ensimmäisen kerran päätettävänä kunnanvaltuustossa vuonna 1992. Silloin hanke tyrmättiin. Perustelut olivat silloisessa keskustelussa puolin ja toisin pääpiirteissään samoja kuin vuonna 2017.

”Emme vastusta pakolaisia, mutta ensin on hoidettava oman kunnan asukkaiden asiat kuntoon”, on yksi usein kuultu aloite vastuspuheelle. Kustannukset, maahanmuuttajien sopeutumisvaikeudet ja kulttuurierot ovat myös olleet aina esillä. Pelottelu ja uhkakuvat ovat olleet vahvasti esillä.

Pakolaisten ottamistaan on perusteltu hädässä olevien auttamisella ja kansainvälistymisellä. Kannattajat ovat pitäneet pelkoja liioitteluna.

Tiedon tarve on aina ollut suuri, paljon suurempi kuiin valtuuston asioissa yleensä. Lisätiedon saamisella hankkeita on yritetty siirtää, niin viime keskiviikkonakin. Tuntuukin, että pakolaisten vastaanoton vastustaminen yritetään peittää lisätiedon tarpeen tai jonkin sopimusteknisen yksityiskohdan taakse. Jo keskustelu aiheesta nostaa tunteita aivan yllättävällä tavalla muutoin melko rauhallisessa valtuustoelämässä.

Suuri muutos on siinä, että vuonna 1992 pakolaisten ottaminen tyrmättiin, nyt sen jo valtuuston enemmistö hyväksyy. Olen tyytyväinen tähän asennemuutokseen.

Keskiviikkoisessa valtuustossa oli kysymys alaikäisten, 14 uuden ilman huoltajaa tulleen ja oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan vastaanottamisesta Nurmijärvelle. Sopimus vastaanottamisesta hyväksyttiin äänin 33 puolesta, 16 vastaan, kaksi pois. Samoin numeroin kaatui yritys siirtää käsittely uudelleen valmisteltavaksi.

Perussuomalaiset olivat yksimielisesti vastaan, muissa ryhmissä oli enemmän tai vähemmän hajontaa.

Turvapaikanhakijoiden vastaan ottamista on käsitelty Nurmijärven valtuustossa viime vuosina useamman kerran. Peruskysymys on, hyväksytäänkö heidän tulonsa vai ei? Kustannuksista vastaa pääosin valtiovalta, joten rahakysymys se ei ole.

****

Poiminta kunnanjohtaja Kimmo Behmin ajankohtaiskatsauksesta:
- Nurmijärven kunnan asukasluku kasvoi viime vuonna 0.3 prosentilla eli 127 henkilöllä. Pääosa siitä muodostui maahanmuuttajista/pakolaisista. Kasvu on Uudenmaan kolmanneksi alhaisin Vihdin ja Pornaisten jälkeen.

Asukasluvun kasvu ei ehkä ole itseisarvo, mutta jonkinlainen mittari se on. Sen avulla ikärakenne pysyy tasapainoisena. Nyt näyttää siltä, että Nurmijärvi ikääntyy, millä ajan myötä on vaikutusta huoltosuhteeseen ja palvelutarpeeseen. Muutos näkyy jo mm. peruskoulujen oppilasmäärissä, jotka eivät paljoa kasva.

Tältäkin kannalta maahanmuutto on myönteinen asia. Koko Suomen asukasluvun kehitys kaipaa joko syntyvyyden voimakasta nousua ja/tai maahanmuuttajia. Näin se on.

****

Liekö vaalien lähestymisestä vai kevään tulosta johtunut valtuutettujen aloitteiden teon piristyminen. Nyt jätettiin käsiteltäväksi viisi aloitetta.

Mielenkiintoinen oli aikaisemmin tehtyjen aloitteiden luettelo, jossa vanhimmat ovat vuodelta 2009. Osa on tutkittu ja johtanut toimenpiteisiin tai sitten ei, osa odottaa yhä. Aloitteiden otsikot kertovat siitä, mitä kotikunnassa viime vuosina toivottu ja/tai tehty.

****

Valtuuston valitsi koko vaalikauden hallinneen puheenjohtajiston jatkamaan vielä kevätkaudeksi: pj Petri Kalmi kesk, 1. vpj Kaisa Suominen kok ja 2. vpj Elli Aatela sd.

Nämä kokeneet valtuutetut ovat ennakkotietojen mukaan jättämässä valtuuston, eivätkä asetu huhtikuun vaaleissa enää ehdolle.

Valtuuston kokoonpanossa tapahtui jälleen muutoksia. Miikka Vesterinen, vihr. nousi varapaikalta valtuutetuksi Päivi Meroksen muutettu asuinkuntaa ja Vesa Manner siirtyi kokoomuksen valtuustoryhmään (peruss. › sit.).

maanantai, 23. tammikuu 2017

Trump sanoi vallan siirtyvän kansalle

Donald J. Trumpin virkaanastuminen Yhdysvaltain presidentin virkaan ei ole saanut aikaan suurta innostusta.  Päinvastoin. Hänen oikeita tekojaan odotetaan henkeä pidätellen.

Muutama huomio puheesta ja sen jälkeisistä tapahtumista:

Valta

Uusi presidentti sanoi virkaanastumispuheessaan, että valta siirtyy nyt kansalle. Se ei ollut sellainen ihmisoikeuksien julistus, jollainen Yhdysvalloissa kuultiin vuonna 1776. Eikä Trump tuntunut vallan kansalle siirtymisellä tarkoittavan demokratiaa. Mahtoiko hän sanoa koko sanaa puheessaan?

Kuulin hänen sanovan, että valta siirtyy kansalle ja sitä valtaa käyttää hän, yksin.  Kaikuja historiasta: ”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”. Vähän pelottavaa.

Yhdysvallat on demokraattinen maa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi. Siellä ei ole suhteellista vaalia vaan enemmistövaali. Järjestelmällä on vahvat perinteet ja monimutkaiset muotonsa, joiden tavoitteena on sielläkin tasapaino eri vallankäyttäjien välillä.

Valta on sillä, jolla on enemmistö.  Suomalaisessa demokratiassa myös vähemmistö tulee kuulluksi. Meilläkin valta kuuluu kansalle, mutta sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Trump ei saanut äänten enemmistöä, mutta hän sai valitsijamiesten enemmistön. Yhdysvalloissa ei myöskään ole parlamentaarista hallitusta, kuten Suomessa.

Trumpilla on Obamaa parempi asema, koska hänen takanaan on oman puolueensa republikaanien enemmistö myös kongressissa eli kansanedustuslaitoksessa (senaatti + edustajainhuone). Jos siis puolue ja presidentti pysyvät samoilla linjoilla, mikä ei ole aivan varmaa.

Kaikissa järjestelmissä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Pattitilanne voi syntyä molemmissa. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä sellainen tilanne on, kun presidentti on eri puolueesta kuin kongressin enemmistö. Näin oli Obaman kaudella. Meillä liian monen tasavahvan puolueen hallitus ei saa päätöksiä aikaiseksi, mitä pidetään demokratian heikkoutena. Siitä juontaa historiassa usein esiintynyt vahvan johtajan kaipuu.

Yhdysvaltain demokratia on heikkouksineenkin – tai ominaispiirteineenkin – eri luokkaa kuin vaikkapa Venäjän järjestelmä. Yksi tekijä siinä on riippumaton media, jota Trump tosin yrittää kahlita.

Rajat

Kun maailmassa on viime vuosikymmeninä pyritty madaltamaan rajoja, lupasi Trump nostaa rajat kunniaan. Se tarkoittaa myös ihmisten kulun rajoittamista. Siirtolaiset ovat olleet yksi USA:n valta-aseman kivijaloista.

Puheen yksi juonne oli protektionismi eli oman maan teollisuuden suojeleminen muiden maiden kilpailulta – ja muutoksilta.

Yhdysvaltoja on koskenut sama rakennemuutos, joka on siirtänyt tuotantoa pois myös Suomesta. Trump lupasi laittaa tämän ”veren imemisen” aisoihin.

Tällainen rakennemuutos ja vanhan teollisuuden vaikeudet johtuvat osaksi globaalista kilpailusta ja kansainvälisen työnjaon muutoksista, mutta suurelta osin myös tekniikan kehityksestä.

Kehityksen pyörän kääntäminen taaksepäin on vaikeata, ellei mahdotonta. Tai jos siinä onnistuu, se koituu myös jarrun painajan vahingoksi.

Totuus

Oireellista oli jälkikeskustelu virkaanastujaisten paikalla olleen yleisön määrästä. Median mukaan yleisöä oli kolmasosa Obaman vastaavan tilanteen määrästä. Trump väitti, että yleisöä oli hänellä enemmän. Avustaja sanoi kyseessä olevan ”vaihtoehtoisen faktan”.

Lehtivalokuvista ja tv:stä oli helppo nähdä totuus: Obamalla aukio oli täynnä, Trumpilla oli paljon tyhjää tilaa.

Tämä ei ollut tärkeä asia sinänsä, mutta ”vaihtoehtoiset totuudet” herättävät epäilyjä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, ihmisten mieliin vaikuttamisesta, mutta meidän aikanamme siihen on aikaisempaa enemmän välineitä.

Se asettaa vapaalle tiedonvälitykselle suuren haasteen, joten ei ihme, että valtaa tavoittelevat yrittävät mediaa kahlita tai ohjata sen sivuraiteille.

 

 

 

 

maanantai, 9. tammikuu 2017

Muurin takana turvassa?

Uutiset maailmalta herättävät paljon kysymyksiä ja suorastaan pelkoa. Kun viime vuosikymmeninä rajoja madallettiin ja muureja purettiin, nyt niitä jälleen rakennetaan.

Ajatellaanko todella, että olisimme muurien takana hyvässä suojassa?

Hesarissa oli (HS Aamu 7.1.2017) kuvattuna maailmalla viime vuosikymmeninä rakennettuja muureja, joilla rikkaampi maa on yrittänyt suojella ideologiaansa tai hyvinvointiansa rakentamalla betonista ja raudasta muurin ympärilleen. Tulokset eivät ole olleet mairittelevia.

Varhaisena keskiaikana Rooman valtakunta yritti suojautua kansojen vaellukselta. Turhaan. Nyt tuhatviisisataa vuotta myöhemmin sitä jälleen yritetään.


****
 

Viimeksi on Yhdysvaltain pian aloittava presidentti Donald Trump uhannut rakentaa fyysisen muurin Meksikon rajalle sekä toisenlaisen muurin käyttämällä tulleja, muita kaupanesteitä ja ihmisten liikkumisen rajoituksia.

Protektionismi nostaa päätään integraatiota, vapaakauppaa ja vapaata liikkumista vastaan. Tavaran, tuotannon, ihmisten, ajatusten ja tiedon kulkua yritetään rajoittaa tai estää.

Näin ajatellaan suojeltavan oman maan teollisuutta, kauppaa ja elämänmuotoa – ja jarruttaa muutosta.

Nykymaailmassa se ei kuitenkaan palvele ketään vähänkään pidemmälle katsoen. Vanhan tehtaan ylläpito tukien avulla lämmittää vain hetken. Tieto ja ajatukset tahtovat nykytekniikoilla etsiä kulkutiensä kuin vesi, jota on vaikea kahlita.

Suomessakin saatetaan jossain piireissä ajatella, että muureja rakentamalla voisimme suojata hyvinvointimme, joka on kuitenkin rakennettu kansainvälisen kaupan ja vuorovaikutuksen avulla.
Se mikä ehkä on mahdollista jossain määrin Yhdysvaltojen kokoluokan maalle, ei ole mitenkään pienen maan etu.
Tuskin USA:ssakaan voidaan ajatella, että Meksiko, Kiina, Japani tai Euroopan Unionikaan katsovat tyynesti tekemättä mitään, jos Trump toteuttaa aikeensa.

Teknologisella edulla USA voi jonkin aikaa yrittää kiristää muita, mutta lopulta senkin piikkipaikan säilyttäminen edellyttää kansainvälistä vaihdantataloutta. Itseriittoinen ei ole Yhdysvallatkaan. Sekin tarvitsee vientiä, sen työmarkkinat vierastyövoimaa ja sen yliopistot tuontiälyä.

****

Vapaakauppa on hyödyttänyt keskimäärin kaikkia. Kaikkien elintaso ympäri maailman on noussut kansainvälisen työnjaon ja vapaakaupan ansioista. Toki se on aiheuttanut paljon muutoksia ja sopeutumista sekä valitettavasti myös eriarvoisuutta. Toiset ovat hyötyneet enemmän kuin toiset.

Se on kuitenkin nopeuttanut kehitystä, uusien innovaatioiden käyttöön ottamista sekä kannattamattomasta tuotannosta luopumista. Sitä sanotaan myös rakennemuutokseksi.

Eristäytyminen on epämukavaa. Jänis pistää pään pensaaseen ja tuntee olevansa turvassa. Vesa-Matti Loiri lauloi 60–70 –luvuilla ’pistä pää kypärään, se on suojassa siellä’. Muurin suojassa oleminen vääristää elämäämme, jonka kuitenkin toivoisimme tapahtuvan avoimessa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Pelkään, että voima synnyttää aina vastavoiman ja johtaa loputtomaan kierteeseen, niin isompien kuin pienempienkin poikien leikeissä.

Ajattelen, että integraatio on se valtatie, jolle nytkin pian palataan. Kehityksen pyörää ei voi kääntää taaksepäin.

 

 

perjantai, 30. joulukuu 2016

Kun kotikuntani kasvoi liian pieneksi

Nurmijärvelle toivottiin ja vaadittiin vuosikymmenet kunnon paloasemaa, siis valtion tai jonkun muun rahoitusta siihen. Vuosikymmenten ajan oli peltihalleja ja muita väliaikaisratkaisuja. Paloasemamme häpeili Uudenmaan huonoimpana, kunnes uusi asema lopulta saatiin.

Sitten uudelle komealle paloasemalle tulikin uusi isäntä ja melkein vietiin koko palokuntakin. Pelastuslaitos yhdistettiin Vantaan kaupungin pelastustoimeen ja naapurin hallintaan. Kohta vielä isompi nielaisee senkin.

Valtion virastotalo oli yksi vuosien toiveista Nurmijärvelle. Poliisi toimi jossain, verotoimisto toisaalla. Haaveena oli, että Nurmijärvestä tulisi yksi valtionhallinnon keskuksista, kihlakunta. Kunta teki kaikkensa, mikä tarkoitti, että se lopulta rakensi valtiolle virastotalon ”avaimet käteen” –periaatteella. Taloon tuli käräjäsalikin. Omat käräjät kun olisi oikean keskuspaikkakunnan tunnus.

Ja virastotalon uumeniin tuli myös putka, jollainen täällä oli aikoinaan vanhalla poliisiasemalla. Nyt se vanha poliisiasema, Ristelä on myytävänä. Olisi hyvä pubin paikka. Kun Turussa sellaisia ovat ’Koulu’ ja ’Pankki’, meillä olisi ’Putka’.

Voitte jo arvata, että virastotalo jäi kunnan käyttöön. Käräjiä ei tullut, verotoimisto ja melkein poliisikin siirtyivät muualle, ensin Hyvinkäälle, sitten ties minne. 1700-luvulta asti ollut nimismieskin otettiin pois. Palvelupiste on sentään saatu täällä pidäteltyä. Käräjäsalisa tuli ”Kunnan huoneisto”. Putkan tarvitsijat kyyditään nyt kai Hyvinkäälle. ”Valtion virastotalo” on jo sen verran vanha, että sitä saneerataan.

Klaukkalan rata oli kolmas Nurmijärven haaveista, ehkä se suurin. Sitä varten jätettiin tilaa kaavaan, jota tehtiin rataa silmällä pitäen. ”Kun rata valmistuu...”, alkoi moni suunnitelma ja visio. Radan päähän - tähän päähän - piti tulla suuri liikekeskus ja tietysti paljon asutusta. Sitten Vantaa vei radan, liikekeskuksen ja paljon asukkaita. Rata kääntyi itään ennen Nurmijärven rajaa kuin magneetin taivuttamana.

Toisaalta kun käy tutustumassa Kivistöön, tuohon aseman ympärille rakentuvaan lähiöön, ei näkymä välttämättä kovin houkuttelevalta näytä. Enkä tarkoita pelkästään happamia pihlajanmarjoja.

Vuosikymmenet odotetusta Klaukkalan ohitustiestä on tullut siitäkin haaveiden kehätie. Senkin toteutuminen on kiinni valtion rahoituksesta. Vuodesta toiseen rahat meni muualle, kuulemme tärkeämpiin kohteisiin. Meidän hanke oli toisaalta liian iso, toisaalta liian pieni. Sitten taas jatkettiin suunnittelua, tehtiin linjauksia ja vastineita valituksiin. Valituksen tekeminen kun on kansalaisen perusoikeuksia toisin kuin liikkuminen.

Kun näytti siltä, että tietä päästään rakentamaan, paljastui, että itse saamme sitäkin rakentaa vähän yli sen kuin jaksamme.

****

Nurmijärvi kasvoi kovaa vauhtia 1950-luvulta lähtien, kiihtyvällä vauhdilla. Lisää asukkaita ja rakentamista tarkoittanut kasvu taisi alkaa ”pikatiestä” eli kolmostiestä, jonka rinnalle tuli myöhemmin Hämeenlinnan moottoritie. Opittiin, että tie tuo (asukkaita) ja vie (työpaikkoja).

Juuri kun olimme tulossa suureksi, huomasimme kasvaneemme liian pieneksi.  Kaupan ja valtion palvelut alkoivat kaikota, pari Alkoa sentään saatiin ja ne ovat säilyneet. Yhteiskunnan kehitys kääntyi hajauttamisesta keskittämiseen.

Mutta totta puhuen hyvinhän meidän on käynyt. Muutamien haaveiden tyssäämisestä emme taida olla kovin pahoillamme. Itsenäinen kunta olemme edelleen ja monet palvelut pelaavat hyvin. Nurmijärveläiset ovat asuinpaikkaansa tyytyväisiä, (vaikka toki somessa purnataan).

Kuten Nurmijärvi on ilmiö –videolla yksi todistaja sanoo: ”Ei ole mitään huonoa sanottavaa”.

Hyvää uutta vuotta kaikille säädyille!