maanantai, 27. maaliskuu 2017

Valtuutetut päättelevät vanhaa kautta ja yrittävät uudelle

Nykyisen kunnanvaltuuston kolmanneksi viimeisessä kokouksessa elettiin jo lopun alkua. Tunnelma alkaa olla leppoisa, otetaan valokuvia ja muistellaan menneitä.

Ollaan jo yliajalla, sillä vaalikauden piti päättyä vuodenvaihteessa, mutta vaalien ajankohdan siirtämisen vuoksi vanha valtuusto sai vajaan puolen vuoden lisäajan.

Aluksi muistettiin kolmea pitkäaikaista kunnan työntekijää ansiomerkeillä: rehtori Jari Anttila, opetuspäällikkö Kati Luostarinen ja kunnansihteeri Anne Pölönen saivat ansaitut prenikat ja kukat sekä 70 vuotta täyttänyt useissa luottamistehtävissä palvellut valtuutettu Markku Schildt isot onnittelut taulun ja kukkien kera. Juhlakakkuakin oli tarjolla.

Ennakkoäänestys uusien luottamushenkilöiden valitsemiseksi alkaa ylihuomenna 29. maaliskuuta. Tämä oli viimeinen valtuuston kokous ennen vaaleja, minkä saattoi kuulla muutamissa puheenvuoroissa ja aloitteiden määrässä.

Kunnanjohtaja Kimmo Behm odottaa jo Nurmijärven virkauransa viidettä valtuustoa – ja ehkä sen aikana koittavia eläkevuosia ja uusia Kalevan kierroksia.

****

Valtuuston asialistalla oli isoja asioita, mutta ne eivät enää sähköistäneet ilmapiiriä, oltiin ikään kuin loppuliu’ussa.

Kaksi tärkeätä kaavaa vahvistettiin: Klaukkalan ohikulkutien aiheuttamat kaavalliset muutokset Haikalan pohjoispuolella ja Sääksin rantakaava.

Valtakunnan politiikka hipaisi nurmijärveläistä kunnalliselämää Soten valinnanvapauslaista annetun lausunnon kohdalla. Oppositio lyttäsi, hallituspuolueiden edustajat näkivät hyviä puolia.

Sirkka Rousu sd ei lähes puolen tunnin puheenvuorossaan nähnyt sotessa tai valinnanvapauslaissa juuri hyviä puolia.

Matti Vanhanen kesk kertoi lähes kaikkien puolueiden olleen eri hallituksissa valmistelemassa sotea ja nyt ollaan jo lähellä toteutumista. Sen tarve nähtiin jo 12 vuotta sitten muun muassa ikärakenteen muutoksen aiheuttamana. Hän sanoi kyseessä olevan tämä sukupolven suurimman uudistuksen, joten ei ihme, että synnytyskipuja on.

Outi Mäkelä kok näki valinnanvapauden Nurmijärven kannalta mahdollisuutena, joka oikeasti monipuolistaa valinnanmahdollisuuksia. Ongelmana on päätösvallan etääntyminen paikallistasolta. Sen vuoksi hän piti tärkeänä, että Uusimaa jaetaan maakuntavaaleissa 2-4 vaalipiiriin. Esitys on tällä hetkellä, että Uusimaa olisi yksi vaalipiiri.

Toinen suuri yli-kunnallinen asia oli Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) puiteohjelma. Se kirvoitti muutaman puheenvuoron, mutta ei enää sekään synnyttänyt juuri intohimoa.

Juha Peltonen sd harmitteli vuokra-asuntojen vähäistä rakentamista ja puhui tietysti Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymään (HSL) liittymisen puolesta. Hän kysyi, ”haluammeko olla osa Helsingin seutua vai ei?” Kyse ei siis ole vain joukkoliikenteen järjestämisestä, vaan myös identiteetistä: olemmeko stadilaisia vai emme.

Outi Mäkelä esitti liikennesuunnittelun siirtämistä HSL:ltä maakuntahallinnolle ja Arto Hägg muistutti MAL-sopimuksen tuoneen Nurmijärvelle valtion lupauksen Klaukkalan ohikulkutien rakentamisesta.


****

Suuri ilonaihe oli kunnan viime vuoden tilinpäätös, jossa talousarvion lähes viiden miljoonan euron tappio vaihtui samansuuruiseksi ylijäämäksi, siis kymmenen miljoonan käppi. Onneksi näin päin, mutta iso se on.
Kunnanjohtaja perusteli sen syntyä menojen alittumisella ja tulojen ylttymisellä. Kaikki toimialat alittivat budjettinsa ja sekä tulovero että valtionosuudet ylittyivät.
Oma hankaluutensa talouden suunnittelulle näin suuret heittelyt tuovat. Jos menot ja tulot osattaisiin tarkemmin arvioida, voisi budjettia rakentaa joiltakin osin toisin. Ehkä tämän voi nähdä myös pakkosäästämisenä. Vaihtoehtona olisi, että tämäkin kymppi olisi kulutettu, jos sen olemassaolo olisi tiedetty.

perjantai, 17. maaliskuu 2017

Kyläpolitiikkaa?

Kuntavaalien lähestyessä saattaa jälleen kuulla puhuttavan kyläpolitiikasta - tai ajateltavan sitä. Ja kunnan budjettipäätöksiä tehtäessä voidaan sanoa, että ”se on taas sitä kyläpolitiikkaa”. Mitä sillä tarkoitetaan? Onko se hyvää vai pahaa?
Yleensä sanaa käytetään kielteisessä merkityksessä, haukkumasanana. Kyläpolitiikkaa harjoittavat aina toiset, ei leiman lyöjä itse, sillä hänellähän on hyvät ja oikeat perustelut hankkeen kannattamiselle tai vastustamiselle.

Saatetaan ajatella, että  luottamushenkilö päättäisi kantansa johonkin hankkeeseen lähinnä oman asuinpaikkansa perusteella: jos tehdään omaan kylään, kannatetaan, jos muualle, vastustetaan. Minulle ja monelle valtuutetulle tällaiinen ajattelu on vierasta. Yritän ajatella koko kuntaa, tarvetta ja tasapuolisuutta.

****

Ilmiö on melko uusi, ehkä 1990-luvulla syntynyt. Sitä ennen vastaavana leimana käytettiin ”pankkipolitiikkaa”. Silloin moni päätös oli ”taas sitä pankkipolitiikkaa”.

Kyläpoliitikon leiman voi saada, kun esittää tai kannattaa jotain kotikylänsä hanketta, tai vastustaa toiseen kylään aiottua asiaa vain kohteen sijainnin perusteella.
Näkyvimmin kyläpolitiikan leima on tullut esiin kunnan tai seurakunnan rakennushankkeiden kohdalla. Tuskin siitä koskaan elinkeinoelämää syytetään, siellä kysyntä ja eurot ratkaisevat. En ole kuullut, että osuuskaupan sanottaisiin harjoittavan kyläpolitiikkaa.

Esimerkkejä leiman käytöstä voi kertoa moni muistin kunnosta riippuen. Usein on kyse pienemmistä tai isommista kouluhankkeista, teistä ja terveysasemista, liikuntapaikoista ja kaavoituksesta . . .

Kantaa otetaan ja perustellaan monelta kannalta. Toki asuinpaikka vaikuttaa, mutta myös oma ikä ja kulloisetkin tarpeet, maailmakatsomus ja kokemus, politiikkakin.

Kyläpolitiikan voi mielestäni nähdä myös myönteisenä sanana. Taajamien ja kylien elinvoiman ja viihtyisyyden parantamista voisi kutsua kyläpolitiikaksi, ellei sana olisi niin negatiivisesti varautunut.

Vaalien alla näkökulmat kapenevat ja puheet kovenevat. Tästä on maailmallakin esimerkkejä. Saatetaan kokea, että kokonaisuuden ajattelemisella olisi vaikeampi saada vaaleissa kannatusta. Suppeampien etujen ajamista pidetään hyvänä ja se on mediaseksikästäkin. Media pitää kärjistyksistä.

Kaikkien edun huomioon ottaminen päätöstä tehdessä ei ole helppoa, kun asiaa pitää arvioida niin monelta kantilta.

Oma kokemukseni on, että Nurmijärvellä kyläpolitiikaksi leimaaminen on vähentynyt, puhumattakaan, että sitä käytännössä harjoitettaisiin. Voi olla, että olen idealisti, mutta reaalimaailma pakottaa laskemaan tarkasti, miten kunnan asioita hoidetaan. Uhat ja kilpailijat tulevat kunnan ulkopuolelta. Niihin on vastattava yhdessä.

tiistai, 14. helmikuu 2017

Populismi uhkaa meitä

Minkälaiset arvot hallitsevat maailmaa?

Ylen a-studiossa esitettiin ma-iltana raportti populismin noususta maailmalla. Nousu noudattaa aina pääosin samaa kaavaa, mikä on nähty historiassa ja nyt jälleen.

Valtaan noustaan demokraattisten vaalien kautta. Liikkeeseen kuuluu vahva johtohahmo, joka vetoaa suoraan kansaan. Hän sanoo edustavansa kansaa, mutta toimii kuitenkin yksinvaltaisesti.

Kun on päästy valtaan, pyritään heikentämään demokraattisia toimielimiä, oikeuslaitosta ja vapaata lehdistöä, siis vallan tasapainottajia ja vallan kriitikoita.

Kansaa pidetään tyytyväisinä ”leivällä ja sirkushuveilla” tai julkisella rakentamisella. Kuvaan kuuluvat kansallisen edun korostaminen ja protektionismi sekä konservatiiviset arvot.

Kansan etu unohtuu pian ja tien päässä voi olla totalitaarinen yhteiskunta, jota on vaikea muuttaa.

****

Häkellyttävän yllättävää on, että perinteinen vapauden puolustaja Yhdysvallat on nyt siirtymässä tämän populistisen aallon harjalle. Samalla aallolla keikkuvat Puola, Unkari, Romania ja Turkki sekä Venäjä ja sinne pyritään myös Ranskassa, Hollannissa, Italiassa ja Englannissa.

Aaltoliikettähän tämä on. Vapaus ja totalitarismi, kansainvälinen yhteistyö ja nationalismi vuorottelevat. Historian tutkijat ovat pohtineet, johtuvatko historian tapahtumat johtajista vai synnyttääkö kukin aika arvoineen ansaitsemansa johtajat?

Lienee harhaa, että populistinen kehitys olisi näiden vahvojen johtajien syytä tai ansioita, ainakaan kokonaan.

Amerikkalainen yhteiskunta-analyytikko Noam Chomsky yrittää vastata kysymykseen ”Kuka hallitsee maailmaa” kirjassaan (Sammakko 2016). Hän etsii vastausta suurten johtajien sijaan mieluummin siitä, että eri aikoina tietynlaiset periaatteet ja arvot alkavat hallita maailmaa.

Voisi siis ajatella, että ensin syntyy ihmisten keskuudessa jokin arvomaailma, jota sitten nousee sopiva johtaja toteuttamaan tai käyttämään hyväksi.

****

Ilmiöön liittyy paljon pelottavia tekijöitä. Esimerkkinä siitä ovat nykyiset keinot saada ihmiset ajattelemaan halutulla tavalla. Voidaan hallita yleistä mielipidettä. Sitä voidaan käyttää hajottamaan ja hallitsemaan tai nostamaan populismia, jotka vaikuttavat vaalituloksiin.

Tällaista indoktrinaatiota (= ujuttaa jotain oppia tai ajatusta ihmisten mieliin) on toki aina ollut, mutta nyt siihen on tehokkaita välineitä. Ne myös tuntuvat pahemmilta, kun demokratian myötä on opittu toisenlaiseen maailmaan. On uskottu parempaan maailmaan.

Toinen pelottava piirre on yritys murentaa Montesquieun (1689 – 1755) kehittämän nerokas vallan kolmijako (lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta).  Esimerkkinä Trump yrittää vaikuttaa oikeusistuimiin ja heikentää lehdistöä. Samat yritykset hallitsevat uutisia edellä mainituissa itä-Euroopan maista. Venäjän kohdalla ei jakoa ehkä ole koskaan ollutkaan ja siellä valta lienee tällä hetkellä eniten keskittynyt lehdistöä myöten.

****

Pidetään Suomessa kiinni tuosta vallan kolmijaosta! Ja lehdistön vapaudesta sekä kyvystä toimia vallan vahtikoirana. Erityisesti se kohdistuu Yleen, jota ylläpidetään verovaroin sekä kaupallisen lehdistön toimintaedellytyksiin.

Kriittisen journalismin toimintaedellytykset näyttävät heikentyvän. Pienen pieni esimerkki: tasokkaita journalisteja joutuu pois, tyhjänpäiväistä tulee tilalle. Otetaan esimerkiksi Susanna Päivärinnan pintojen alle pyrkivä ja totuutta etsivä työskentely A-studiossa ja vaikka uusi Peter Nymanin tyhjänpäiväinen keskusteluohjelma (MTV), josta syvällisempi aiheiden tutkiminen oli kaukana. Onko se ajan merkki?

torstai, 26. tammikuu 2017

Nurmijärveläinen keskustelu pakolaisista täyttää 25 vuotta

Asenteet ovat 25 vuodessa muuttuneet myönteisemmäksi, mikä tuntuu hyvältä.

Nurmijärvellä on keskustelut pakolaisten ottamisesta 25 vuotta. Muistelen nykymuotoisen pakolaisten ottamisen olleen ensimmäisen kerran päätettävänä kunnanvaltuustossa vuonna 1992. Silloin hanke tyrmättiin. Perustelut olivat silloisessa keskustelussa puolin ja toisin pääpiirteissään samoja kuin vuonna 2017.

”Emme vastusta pakolaisia, mutta ensin on hoidettava oman kunnan asukkaiden asiat kuntoon”, on yksi usein kuultu aloite vastuspuheelle. Kustannukset, maahanmuuttajien sopeutumisvaikeudet ja kulttuurierot ovat myös olleet aina esillä. Pelottelu ja uhkakuvat ovat olleet vahvasti esillä.

Pakolaisten ottamistaan on perusteltu hädässä olevien auttamisella ja kansainvälistymisellä. Kannattajat ovat pitäneet pelkoja liioitteluna.

Tiedon tarve on aina ollut suuri, paljon suurempi kuiin valtuuston asioissa yleensä. Lisätiedon saamisella hankkeita on yritetty siirtää, niin viime keskiviikkonakin. Tuntuukin, että pakolaisten vastaanoton vastustaminen yritetään peittää lisätiedon tarpeen tai jonkin sopimusteknisen yksityiskohdan taakse. Jo keskustelu aiheesta nostaa tunteita aivan yllättävällä tavalla muutoin melko rauhallisessa valtuustoelämässä.

Suuri muutos on siinä, että vuonna 1992 pakolaisten ottaminen tyrmättiin, nyt sen jo valtuuston enemmistö hyväksyy. Olen tyytyväinen tähän asennemuutokseen.

Keskiviikkoisessa valtuustossa oli kysymys alaikäisten, 14 uuden ilman huoltajaa tulleen ja oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan vastaanottamisesta Nurmijärvelle. Sopimus vastaanottamisesta hyväksyttiin äänin 33 puolesta, 16 vastaan, kaksi pois. Samoin numeroin kaatui yritys siirtää käsittely uudelleen valmisteltavaksi.

Perussuomalaiset olivat yksimielisesti vastaan, muissa ryhmissä oli enemmän tai vähemmän hajontaa.

Turvapaikanhakijoiden vastaan ottamista on käsitelty Nurmijärven valtuustossa viime vuosina useamman kerran. Peruskysymys on, hyväksytäänkö heidän tulonsa vai ei? Kustannuksista vastaa pääosin valtiovalta, joten rahakysymys se ei ole.

****

Poiminta kunnanjohtaja Kimmo Behmin ajankohtaiskatsauksesta:
- Nurmijärven kunnan asukasluku kasvoi viime vuonna 0.3 prosentilla eli 127 henkilöllä. Pääosa siitä muodostui maahanmuuttajista/pakolaisista. Kasvu on Uudenmaan kolmanneksi alhaisin Vihdin ja Pornaisten jälkeen.

Asukasluvun kasvu ei ehkä ole itseisarvo, mutta jonkinlainen mittari se on. Sen avulla ikärakenne pysyy tasapainoisena. Nyt näyttää siltä, että Nurmijärvi ikääntyy, millä ajan myötä on vaikutusta huoltosuhteeseen ja palvelutarpeeseen. Muutos näkyy jo mm. peruskoulujen oppilasmäärissä, jotka eivät paljoa kasva.

Tältäkin kannalta maahanmuutto on myönteinen asia. Koko Suomen asukasluvun kehitys kaipaa joko syntyvyyden voimakasta nousua ja/tai maahanmuuttajia. Näin se on.

****

Liekö vaalien lähestymisestä vai kevään tulosta johtunut valtuutettujen aloitteiden teon piristyminen. Nyt jätettiin käsiteltäväksi viisi aloitetta.

Mielenkiintoinen oli aikaisemmin tehtyjen aloitteiden luettelo, jossa vanhimmat ovat vuodelta 2009. Osa on tutkittu ja johtanut toimenpiteisiin tai sitten ei, osa odottaa yhä. Aloitteiden otsikot kertovat siitä, mitä kotikunnassa viime vuosina toivottu ja/tai tehty.

****

Valtuuston valitsi koko vaalikauden hallinneen puheenjohtajiston jatkamaan vielä kevätkaudeksi: pj Petri Kalmi kesk, 1. vpj Kaisa Suominen kok ja 2. vpj Elli Aatela sd.

Nämä kokeneet valtuutetut ovat ennakkotietojen mukaan jättämässä valtuuston, eivätkä asetu huhtikuun vaaleissa enää ehdolle.

Valtuuston kokoonpanossa tapahtui jälleen muutoksia. Miikka Vesterinen, vihr. nousi varapaikalta valtuutetuksi Päivi Meroksen muutettu asuinkuntaa ja Vesa Manner siirtyi kokoomuksen valtuustoryhmään (peruss. › sit.).

maanantai, 23. tammikuu 2017

Trump sanoi vallan siirtyvän kansalle

Donald J. Trumpin virkaanastuminen Yhdysvaltain presidentin virkaan ei ole saanut aikaan suurta innostusta.  Päinvastoin. Hänen oikeita tekojaan odotetaan henkeä pidätellen.

Muutama huomio puheesta ja sen jälkeisistä tapahtumista:

Valta

Uusi presidentti sanoi virkaanastumispuheessaan, että valta siirtyy nyt kansalle. Se ei ollut sellainen ihmisoikeuksien julistus, jollainen Yhdysvalloissa kuultiin vuonna 1776. Eikä Trump tuntunut vallan kansalle siirtymisellä tarkoittavan demokratiaa. Mahtoiko hän sanoa koko sanaa puheessaan?

Kuulin hänen sanovan, että valta siirtyy kansalle ja sitä valtaa käyttää hän, yksin.  Kaikuja historiasta: ”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”. Vähän pelottavaa.

Yhdysvallat on demokraattinen maa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi. Siellä ei ole suhteellista vaalia vaan enemmistövaali. Järjestelmällä on vahvat perinteet ja monimutkaiset muotonsa, joiden tavoitteena on sielläkin tasapaino eri vallankäyttäjien välillä.

Valta on sillä, jolla on enemmistö.  Suomalaisessa demokratiassa myös vähemmistö tulee kuulluksi. Meilläkin valta kuuluu kansalle, mutta sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Trump ei saanut äänten enemmistöä, mutta hän sai valitsijamiesten enemmistön. Yhdysvalloissa ei myöskään ole parlamentaarista hallitusta, kuten Suomessa.

Trumpilla on Obamaa parempi asema, koska hänen takanaan on oman puolueensa republikaanien enemmistö myös kongressissa eli kansanedustuslaitoksessa (senaatti + edustajainhuone). Jos siis puolue ja presidentti pysyvät samoilla linjoilla, mikä ei ole aivan varmaa.

Kaikissa järjestelmissä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Pattitilanne voi syntyä molemmissa. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä sellainen tilanne on, kun presidentti on eri puolueesta kuin kongressin enemmistö. Näin oli Obaman kaudella. Meillä liian monen tasavahvan puolueen hallitus ei saa päätöksiä aikaiseksi, mitä pidetään demokratian heikkoutena. Siitä juontaa historiassa usein esiintynyt vahvan johtajan kaipuu.

Yhdysvaltain demokratia on heikkouksineenkin – tai ominaispiirteineenkin – eri luokkaa kuin vaikkapa Venäjän järjestelmä. Yksi tekijä siinä on riippumaton media, jota Trump tosin yrittää kahlita.

Rajat

Kun maailmassa on viime vuosikymmeninä pyritty madaltamaan rajoja, lupasi Trump nostaa rajat kunniaan. Se tarkoittaa myös ihmisten kulun rajoittamista. Siirtolaiset ovat olleet yksi USA:n valta-aseman kivijaloista.

Puheen yksi juonne oli protektionismi eli oman maan teollisuuden suojeleminen muiden maiden kilpailulta – ja muutoksilta.

Yhdysvaltoja on koskenut sama rakennemuutos, joka on siirtänyt tuotantoa pois myös Suomesta. Trump lupasi laittaa tämän ”veren imemisen” aisoihin.

Tällainen rakennemuutos ja vanhan teollisuuden vaikeudet johtuvat osaksi globaalista kilpailusta ja kansainvälisen työnjaon muutoksista, mutta suurelta osin myös tekniikan kehityksestä.

Kehityksen pyörän kääntäminen taaksepäin on vaikeata, ellei mahdotonta. Tai jos siinä onnistuu, se koituu myös jarrun painajan vahingoksi.

Totuus

Oireellista oli jälkikeskustelu virkaanastujaisten paikalla olleen yleisön määrästä. Median mukaan yleisöä oli kolmasosa Obaman vastaavan tilanteen määrästä. Trump väitti, että yleisöä oli hänellä enemmän. Avustaja sanoi kyseessä olevan ”vaihtoehtoisen faktan”.

Lehtivalokuvista ja tv:stä oli helppo nähdä totuus: Obamalla aukio oli täynnä, Trumpilla oli paljon tyhjää tilaa.

Tämä ei ollut tärkeä asia sinänsä, mutta ”vaihtoehtoiset totuudet” herättävät epäilyjä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, ihmisten mieliin vaikuttamisesta, mutta meidän aikanamme siihen on aikaisempaa enemmän välineitä.

Se asettaa vapaalle tiedonvälitykselle suuren haasteen, joten ei ihme, että valtaa tavoittelevat yrittävät mediaa kahlita tai ohjata sen sivuraiteille.