maanantai, 12. elokuu 2019

Matkalla jossain Lounais-Suomessa

Reissaaminen kotimaassa voi tuoda eteen mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia kohteita. Usein ne ovat vähän sivussa valta- ja moottoriteiltä. On maltettava poiketa pääteiltä. Sivutie saattaa palkita paremmin kuin ”tunninjuna”.

Päätimme tehdä ex tempore -matkan Kemiönsaareen, jossa en ollut yhtä valtuustoseminaaria lukuun ottamatta aikaisemmin käynyt.

Moottoritietä Saloon, josta käännös länteen. Matkalla tuli ensin vastaan Teijon kirkko sekä Teijon kylä kartanoineen ja ruukkeineen.

****

Maamme ehkä pienimmän kivikirkon, Teijon kirkon historiassa on monia yleisestä kirkkojen historiasta poikkeavia vaiheita. Sen rakensi kartanon isäntä, ruukinpatruuna Robert Bremer v. 1829 kiitollisena siitä, että hänen ennustamaansa ”vedenpaisumusta ei tullutkaan”.  Ehkä hän ei ollut kuitenkaan aivan varma, koska sijoitti kirkon korkealle mäelle.

Kirkko on kokenut tulipalon ja myrskytuhot, ja lopulta kyläläisten ja tukijoiden perustama yhdistys lunasti sen kartanon konkurssipesältä huutokaupassa v. 1999.  Kirkkoa oli sitä ennen ehditty kaavailla ei-kirkolliseen käyttöön. Yhdistys lahjoitti sen seurakunnalle v. 2010. Nykyään se on Salon seurakunnan omistuksessa.

Kirkko on arkkitehtuuriltaan ulkopuolelta ainutlaatuinen Suomessa. Sen kiinalaiset piirteet johtuvat Bremerin mieltymyksistä ja harrastuksesta.

Kirkkoa esitteli oppaana Marjatta Tolvanen. Kävikin ilmi, että hän on nurmijärveläisen rovastin, Mauri Tolvasen sisko. Nämä ovat niitä ”maailma on pieni” -yllätyksiä.

Vaimoni Milla toimii oppaana Nurmijärven kirkossa, joten heillä riittikin kokemusten vaihtoa.

Kirkossa pidetään edelleen jumalanpalveluksia ja muita tapahtumia, mikä selvisi myös pihalla olevasta ilmoitustaulusta. Kirkko on korkealla mäellä, josta on näkymä kylälle, ruukin ja kartanon rakennuksiin, merellekin.

Ruukista löytyy nykyään pikkuputiikkeja ja kahvila. Alpakan langasta neulottu pipo olisi kiinnostanut, mutta hinta oli minulle korkea. Komea päärakennus ei ole yleisölle avoinna.

Lähellä Mathildedalissa on Teijon tehtaiden museo, jossa on tehtaiden tuotteita kuten Teijo-merkkinen avolava-auto ja puimakone ym. Teijo-puimakoneen apu ”miehenä” olen minäkin häärinyt lapsena: vilja syötettiin päästä sisälle, sivusta tulivat siemenet ja toisesta päästä pahnat. Leikkuupuimurin edeltäjä, sähköllä toimiva puimakone sijoitettiin yleensä sisälle riiheen.

Teijo on nykyään monipuolinen vapaa-ajankeskus lomakylineen ja kansallispuistoineen, ja tietysti myös golfia pääsee pelaamaan.

Idyllinen Mathildedal on ex-ruukki, joka nykyään elää sekin lomalaisten ansioista. Ruoka- ja majoituspalveluja on runsaasti. Koko alueessa on jotain viehättävää, melkein kuin kävisi ulkomailla. Läpiajomatkalla jää vähän ulkopuoliseksi, sisälle pääseminen edellyttäisi pidempää oleskelua, arvelen.

****

Matka jatkui kohden Kemiönsaarta, jonne pääsee Strömman kanavan ylittävän kääntösillan kautta. Sillan kupeessa oli kioski ja ite-kuvanveistoksia, kannatti pysähtyä.

Kemiönsaaressa olisi ollut monia mielenkiintoisia kohteita, mutta ne jäivät toiseen kertaa, kun käännyimme Kemiöstä kohden Sauvoa. Oli ehdittävä illaksi Turkuun.

Sauvon kirkko on kuvakirkko ja siellä riippuu kuulemma paljon laivojen pienoismalleja, mutta kirkko oli kiinni. Ilmoitustaulu kirkon portilla kertoi kuitenkin vilkkaasta toiminnasta.

Taidemaalari-serkkuni Kati Mikola asuu Sauvossa, joten soitin ja kysyin, olisiko hän kotona ja sopisiko vierailla. Kati asuu vanhassa kansakoulussa 8 km Sauvon kirkolta ja maalaa siellä ateljeessaan muotokuvia ja muita tauluja. Hänellä oli siellä kesänäyttelyssä paljon teoksia. Hieno miljöö maaseudun keskellä, soratien päässä.

Jos on tarvetta muotokuvalle, ottakaa yhteyttä: Kati Mikola, Art Alsila Sauvo.

****

Turussa voi todeta, että tori elää ja voi hyvin, vaikka puolet siitä on ison remontin kohteena ja suojamuurien takana. Yötä torin kupeessa, toisena päivänä torikahvit ja kauppahalli sekä Pyhän Katariinan kirkko ylioppilaskylän naapurissa.

Kotimatka Salosta kääntyen Tammisaaren ja Hangon kautta. Hanko kuuluu niihin paikkoihin Porvoon ohella, jossa on käytävä kerran kesässä vain todetakseen, että ne ovat entisellään: paljon turisteja, kauniita paikkoja ja näkymiä, kahvit tai lounas, mukava tunnelma. Porvoossa se juttu on vanha kaupunki, Hangossa merinäköala, rantakatu ja villat.

Ja aurinko paistaa aina, kuten nytkin. Tunnin päästä jo matkalla kotiin tosin kerrottiin radiouutisissa Hankoa kastelleen rankkasateen.

perjantai, 26. heinäkuu 2019

Entä, jos Suomi olisikin yhä osa Ruotsia?

Historiallinen perspektiivimme on noin sata vuotta.

Olemme äskettäin muistaneet merkittäviä kansallisia 100-vuotistapahtumia: Suomen itsenäistyminen 1917, vuoden 1918 sota ja vuoden 1919 tasavaltainen hallitusmuoto.

Niiden syntyä ja merkitystä on yhä ahkerasti arvioitu ja pohdittu. Sen sijaan 200 vuoden takaisen Suomen sodan syyt ja vaikutukset kiinnostavat enää harvoja vanhemman historian tutkijoita.

Sain käsiini mielenkiintoisen julkaisun vuodelta 1909: *Nuori Suomi, joulualbumi 1909. Albumi siis ilmestyi monta vuotta ennen Suomen itsenäistymistä.

Erityisen mielenkiintoinen oli Santeri Ivalon (1866 – 1937, alkujaan Ingman) kirjoittama artikkeli Satavuotinen muisto, jossa Ivalo käsittelee hänen näkökulmastaan sadan vuoden takaisia asioita.

Ivalo pohtii, olisiko Suomen sodassa (1808–1809) voinut käydä toisin. Lopputuloshan oli, että Suomi siirtyi Ruotsin kuningaskunnasta Venäjän keisarikuntaan enemmän tai vähemmän erillisenä suuriruhtinaskuntana.

Ivalon mielestä Ruotsilla olisi ollut hyvät perustelut, mm. pitkä yhteinen historia ja oma etunsa, pitää Suomesta lujasti kiinni, mutta näin ei tapahtunut. Ivalo päätyy siihen, että Ruotsi ei tosissaan yrittänyt Suomea pitää.

Hän perustelee kantaansa sillä, että Suomen puolustamiseen ei varauduttu, eikä sitä suunniteltu etukäteen. Ja kun sota syttyi, emämaasta ei lähetetty joukkoja Suomeen, vaan suomalaiset saivat tulla toimeen omillaan. Ivalo pitää Ruotsin poliittista ja sotilaallista johtoa epäpätevänä.

Strategia, jonka mukaan ensin vetäydytään pitkälle pohjoiseen ja annetaan maa venäläisille, oli hänen mukaansa käsittämätön. Oliko tarkoitus myöhemmin ryhtyä vastahyökkäykseen ja vallata maa takaisin?

Kirjoittaja pitää myös virheenä, ettei Ruotsi liittynyt Napoleonin liittoumaan Iso-Britanniaa vastaan. Venäjän keisarihan sai tehtäväksi käännyttää Itämeren maat mukaan, myös Ruotsin, mikä oli yksi syy Suomen sotaan.

Ivalon tekstistä käy ilmi hänen vielä haikailevan, että Ruotsin yhteydessä säilyminen olisi ollut toivotumpi vaihtoehto. Sen ymmärtää vuonna 1909. Nyt 200 vuotta Suomen sodan jälkeen sodan lopputuloksen voi nähdä jopa parempana vaihtoehtona.

****

Suomen ei huonosti käynyt. Venäjän keisarin alaisuudessa säilytimme Ruotsin ajan lait, uskonnon ja tavat, mutta saatoimme elää vapaammin ja itsenäisemmin. Suomesta muodostui kansakunta; talous, kulttuuri ja suomen kieli kehittyivät. Kaksikielisyyskin on minusta rikkaus.

Venäläistämisen aika tuli vasta ajanjakson loppupuolella. Mutta silloin 1900-luvun ulkoisten myllerrysten aikana saatoimme julistautua itsenäiseksi, kun 1800-luvun kuluessa meistä oli tullut itsenäisyyteen valmis kansakunta. Ruotsalaisia emme olleet, venäläisiksi emme halunneet, olimme suomalaisia!

Albumin aloittaa Eino Leinon runo Kansan henki, jossa on todella vahvana kansallinen paatos maamme itsenäistymistä ennakoiden, siis vuonna 1909.

”Kansalaiset! Suur’ on aika, lyödään vuosisatain arpa, minkä tääll’ on hengen herruus, onko vapaus vaiko orjuus.”

****

Ruotsin osana Suomesta tuskin olisi kehittynyt oma kansallisvaltionsa, saati että maa olisi itsenäistynyt. Ruotsin ja Suomen kehitys olisi kulkenut rinnan ja toisiinsa sekoittuen. Ruotsin kieli olisi ollut valtakieli. Olisiko Aleksis Kivi kirjoittanut vain ruotsiksi? Ei olisi tullut markkaa, eikä sukunimien suomalaistamista. Minäkin olisin sukunimeltäni Juslin, jonka isoisäni vuonna 1905 suomalaisti Jalavaksi.

Nyt 200 vuotta myöhemmin Ruotsissa pysyminen saattaa tuntua huonolta vaihtoehdolta, mutta tuskin silloinkaan meidän olisi kovin huonosti käynyt. Olisimme vain yhtä Ruotsin kanssa. Ruotsiahan me monessa asiassa yhä kadehdimme ja seuraamme.

Sadan ja kahden sadan vuoden takaisia tapahtumia voidaan jo arvioida viileämmin kuin viime vuosikymmeniä, joihin liittyy paljon tunteita ja muuta arviointia häiritsevää kohinaa. Ajatuksinemme olemme nyt, tapahtuneen kehityksen tuloksenakin, eri tilanteessa kuin sata tai kaksi sataa vuotta sitten. Olemme kasvaneet tällaisiksi, kuin nyt olemme.

Jossittelu on turhaa. Hyvin meidän on käynyt.

- - -

*Wikipedia kertoo Nuoren Suomen olleen Helsingissä vuosina 1891–1940 ilmestynyt ”kirjallis-taiteellinen joulualbumi”. Julkaisu sai alkunsa sanomalehti Päivälehden (myöh. Helsingin Sanomat) piirissä. Nuori Suomi -albumin maine pohjautuu aikaan, jolloin sen avustajina toimi suuri joukko tunnettuja kirjailijoita ja taiteilijoita. Vuoden 1909 albumin on painanut ja kustantanut Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiö. Kirjoittajina on päätoimittajana toimineen Santeri Ivalon ohella mm. Eino Leino, J.H. Erkko, Iivo Härkönen, Joel Lehtonen ja L. Onerva.

perjantai, 19. heinäkuu 2019

Kansanvallan puolustus

Kansanvalta Suomessa täytti 18. heinäkuuta 2019 100 vuotta. Liput liehuivat sen kunniaksi – eikä suotta.

Suomalainen kansanvallan toteutus on osoittautunut viisaaksi. Suhteellinen vaalitapa ja monipuoluejärjestelmä ovat johtaneet erilaisten mielipiteiden ja etujen sovittelemiseen ja kompromisseihin. Se on pitänyt kansakunnan koossa vaikeinakin aikoina.

Myös enemmistövaalijärjestelmää pidetään demokraattisena, mutta esimerkit eivät ole houkuttelevia. Toki sitäkin Suomessa joskus haikaillaan. Sovittelu ja kompromissien etsiminen kun on joskus hidasta ja hankalalta tuntuvaa, mutta se tuottaa yleensä kaikkien kannalta parempia päätöksiä kuin enemmistön saneluratkaisut.

Pienen pieni 51 % vaalivoitto antaa enemmistöjärjestelmissä oikeuden tehdä isoja ratkaisuja, joita toinen puoli kansasta ei hyväksy, ja jotka eivät välttämättä ole viisaita maan kannalta. Pienet vähemmistöt jäävät kokonaan päätösvallan ulkopuolelle. Trumpin takana oli alle puolet äänestäjistä. Turkkia hallitaan juuri 51 % vaalivoitolla kohden yksinvaltaa, Brexit Englannissa on vienyt maan kaaokseen, Itä-Euroopan maat jne. Demokratia on vaikeuksissa ympäri maailmaa.

Erityisen pettynyt olen Yhdysvaltain nykymenoon, jossa on käänetty selkä vapauden ja ihmisoikeuksien ihanteille, joiden varassa valtio syntyi 1700-luvulla ja joita se sen jälkeen on puolustanut viime vuosiin asti.

Kansanvaltaan kuuluvat myös riippumattomat oikeuslaitos ja lehdistö, joita niitäkin yksinvaltaan pyrkivät johtajat uhkaavat.

****

Suomi Areenassa on käyty tällä viikolla mielenkiintoisia poliittisia keskusteluja, näin kesällä vähän rennommalla meiningillä.

Kansanvallan päivänä katsoin Kai Mykkäsen. kokoomus, ja Hjallis Harkimon, Liike nyt, keskustelun arvoista. Suomi Areenan järjestäjä MTV näyttää antavan Harkimolle paljon tilaa ottaen huomioon, että hänen liikkeellä on vain yksi kansanedustaja.

Harkimo esitti jälleen omaa puolueiden vastaista ajatteluaan: on kuunneltava ihmisiä, puolueet ovat pahasta.

Minusta puoluejärjestelmä ja välillinen demokratia on tapa kuunnella ihmisiä, järjestää ja ryhmitellä sekä sovitella erilaisia mielipiteitä ja intressejä. Näin voidaan löytää kaikkia kohtuudella tyydyttäviä ratkaisuja.

Harkimon mielestä pitää kysyä ihmisiltä, ei puolueilta. Tuollainen suora demokratia, eräänlainen huuto- tai nykymuotoinen nettiäänestys ei ota huomioon monimutkaisten asioiden perusteita ja eri puolia. Faktat eivät siinä palljon paina. Se ei tuota ihmisten kannalta parhaita ratkaisuja. Varsinkin vähemmistön suoja olisi olematon. Se on myös teknisesti hankala toteuttaa. Galluppien tulokset vaihtelevat vähän kuin säätilat. Toki niistä taustalla hyötyä on.

Harkimolle itselleenkin näyttää ihmisten kuunteleminen olevan vaikeata. Hän ei eilisessä tv-keskustelussa tahtonut millään malttaa kuunnella Kai Mykkäsen kantaa ja perusteluja, vaan alkoi heti päälle jyrätä omaa näkemystään ainoana oikeana, muu on höpöhöpöä.

Sovittelu ei nyt ole kovin trendikästä. Ääripäät voimistuvat. Kansanvalta ei ole itsestään selvää. Sitä uhataan ja sitä on puolustettava.

torstai, 13. kesäkuu 2019

Nurmijärvellä ollaan nyt nuukia

Nurmijärven kunnanvaltuusto hyväksyi keskiviikkoiltana Nuuka-ohjelman, joka ulottuu kuusi vuotta eteenpäin. Sen tavoitteena on kestävä kehitys. Se ei siis ole mikään leikkauslista tai edes säästöohjelma.

Vanhastaan varsinkin maaseudulla nuukuutta on pidetty hyveenä. Siis nuuka merkityksessä ’säästäväinen’ tai ’ei tuhlaileva’. Nuuka voi sanakirjan mukaan tarkoittaa myös ’itaraa’, 'kitsasta' tai ’liian säästäväistä’, mutta niitä tuskin Nurmijärvellä tarkoitetaan. Nyt on kyse välttämättömyydestä, jota sitäkin on pidettävä hyveenä.

Nurmijärvi haluaa edelleen kasvaa ja kehittyä, investoida uuteen ja parantaa palvelujaan, mutta niin, että saamme kuuden vuoden aikana velkaantumisen kuriin ja hillittyä käyttömenojen kasvua. ’Pidetään suu säkkiä myöten’, kuten maalla myös on sanottu.

Se tarkoittaa sitä, että kaikkea kivaa ja sinänsä tarpeellista ei kunta voi toteuttaa. Emme myöskään halua korottaa veroprosenttia kuin niukasti, neljännesprosentin. Vähän sitä pakko on korottaa, muutoin mennään leikkausten puolelle.

Niinpä menot käydään tiukalla kammalla läpi ja yritetään löytää tehokkaita toimintatapoja. Tarpeelliset investoinnit sijoitetaan pidemmälle ajalle. Taloutta seurataan entistä tarkemmin.

****

Ensimmäisen kerran Nurmijärvellä on tehty näin pitkä ja kunnianhimoinen talousohjelma, jossa tiedossa olevat menot ja tulot pyritään saamaan tasapainoon. Kiitos siitä uusille johtajille, talousjohtaja Ville Rajahalme etunenässä. Hän on jo toista vuotta antanut valtuutetuillekin talousopetusta.

Miksi tällainen ohjelma? Sitä ei tehdä huvin vuoksi, vaan koska budjettimme on jo vuosia ollut rakenteellisesti alijäämäinen. Investoinnit ovat nostaneet velkamäärää ja käyttömenot ovat kasvaneet, mm sosiaali- ja terveysmenojen kasvun vuoksi. Ne ovat usein ylittäneet budjetin, osaksi sen vuoksi, että kaikenlaiset skenaariot tehdään mieluummin optimistisiksi kuin realistisiksi.

Koulujen sisäilmaongelmien poistaminen aiheuttaa rakennusten peruskorjaustarvetta ja Klaukkalan kehätie – jota on vuosia vaadittu ja odotettu – edellyttää myös kunnalta isoja panostuksia. Kehittämiseenkin on panostettava eli hankittava tonttimaata, kaavoitettava ja rakennettava kunnallistekniikkaa. Uusia asukkaita toivotaan, ja siitä joudutaan kilpailemaan naapurikuntien kanssa.

Emme halua kehityksen pysähtyvän.

****

Valtuustossa Nuukasta äänestettiin. Kunnanhallituksen esitys skenaario 2, johon sisältyi 0.25 % veronkorotus, voitti äänin 36 – 13, 2 tyhjää.

Vastaehdotuksena oli keskustanTarja Salosen esittämä vaihtoehto: korkeamman investointitason skenaario 4, mutta niin, että verotasoa ei vielä määriteltäisi. Täydessä skenaario nelosessa veroa olisi korotettu 0,75 %.

En täysin ymmärtänyt keskustan esityksen ideaa. Ehkä toivottiin, että jostain löytyisi yllättäen rahoitus menoille ilman veronkorotusta. Se näyttäisi olevan sukua maan hallituksen ohjelmalle?

****

Olen ollut pitkään luottamustehtävissä. Aina on oletettu jossain olevan ”löysää”, jota on vaadittu poistettavaksi. Budjettivajeiden on väitetty johtuvan tuosta ”löysästä” tai ”laiskoista virkamiehistä”. En ole näihin oletuksiin uskonut, vaikka ainahan menoja tiuhalla kammalla käydään läpi.

Itse näen luottamushenkilön tehtävän vastuulliseksi myös sillä tavalla, että hänen on uskallettava tehdä päätöksiä vastoin ”yleistä mielipidettä”. Kuntalaiset harvoin tietävät, mikä on kunnan oikea taloustilanne, ja mitä ei vaihtoehdot tarkoittavat. Veronkorotuksia kammoksutaan, mutta hyviä palveluja halutaan.

Valtuusto päättää isoista ja tärkeistä asioista, se siis tekee vakavaa työtä, mutta on siellä aina tilaa myös huumorille. Se on eri asia, kuin näpertely muodollisten ”pilkunpaikkojen” kanssa, joiden viljelyä en ymmärrä. Turhan pitkiä  ja turhia puheita nykyään joudutaan kuuntelemaan harvoin, mutta joskus kuitenkin. Hyvä puhe on nautinto kuulla.

Sekin erikoisuus meillä nyt on, että Eduskunnan puhemies, valtakunnan kakkosmies, keskustan Matti Vanhanen istuu valtuustomme eturivissä. Toki olisin toivonut oman puolueeni kokoomuksen henkilöä puhemieheksi, mutta paikallisylpeyttä saa silti tuntea.

maanantai, 27. toukokuu 2019

”Ystävyys on kuin kukka, sitä on kasteltava, jotta se kukkisi”

Ystävyys on kuin kukka, sitä on kasteltava, jotta se kukkisi", sanoi Pärnun kaupunginjohtaja Romek Kosenkranius Suomen ja Viron ystävyyskuntien seitsemännessä kokoontumisessa Pärnussa 24. ja 25. toukokuuta. Osallistujia oli satakunta, puolet Suomesta, puolet Virosta. Järjestäjinä olivat kuntaliitot molemmilta puolilta Suomenlahtea. Se oli ystävyyden kastelua ja ylläpitoa.

Kokoontumisenkin tarkoituksena oli ystävyyskuntatoiminnan kehittäminen sekä hyvien käytäntöjen ja yhteistyön edistäminen paikkakuntien ja alueiden kesken. Se tarkoittaa tietojen vaihtoa, yhteisiä hankkeita ja verkostoitumista.

Periaate on, että se on ihmisten välistä toimintaa, ei hallinnoimista.

****

Nurmijärveä edustivat hallintojohtaja Jukka Anttila ja minä  kunnanhallituksen jäsenenä. Nurmijärvellähän on pitkään ollut ystävyyskuntana Rapla Keski-Virossa.

Raplaa kokoontumisessa edustivat kunnanjohtaja Meelis Mägi ja kunnansihteeri Ants Soodla. Päivien aikana pidimme heidän kanssaan oman neuvottelun, jossa kaavailtiin tämän ja ensi vuoden ohjelmaa Nurmijärven ja Raplan kesken. Monenlaista yhteydenpitoa on suunnitteilla.

****

Kokoontuminen aloitettiin juhlavasti molempien maiden kansallislauluilla. Tuntui, että niissä oli sama sävel!

Suomen ja Viron välisessä ystävyyskuntatoiminnassa on ollut erilaisia vaiheita, ”yleisistä syistäkin” johtuen: Neuvostoaika, Viron uusi itsenäistyminen 1990-luvulla ja nykyinen tasavertaisen kumppanuuden aika. Myös EU ja kuntauudistuset ovat tuoneet muutoksia.

Joskus mennään eri suuntiin: kun Suomessa rakennetaan maakuntia, Virossa niistä luovuttiin viime vuonna. Nykyään Virossa on 79 kuntaa.

Suomen Viron suurlähettiläs Timo Kantola luetteli ystävyystoiminnan keskeisiä kehittämiskohteita: toisiltaan oppiminen, kuntien kehittäminen, digitaaliset palvelut, nuoriso- ja koululaisvaihto, kulttuuriyhteistyö jne. Digi ja ilmasto tulevat usein esille myös tässä yhteydessä.

Markku Markkula on mm. Espoon kaupunginhallituksen pj ja EU:n alueiden komitean varapj. Hän korosti alueiden ja kuntien merkitystä EU:n päätösten ja strategioiden toimeenpanijoina. Sen vuoksi on tärkeätä, että kaikki, myös alueet, ovat mukana ja sitoutuvat yhteisiin hankkeisiin.

Kokouksessa esiteltiin muutamien ystäväparien kuten Pärnu – Vaasa, Harku – Eura ja Tartto – Tampere yhteisiä hankkeita. Nurmijärvenkin kannalta kysymys kuuluu, miten säilyttää vanhat muodot ja miten kehittää uutta?

****

Yhteisen ohjelman ohella oli työpajoja. Itse osallistuin joukkoliikenteen lippu-uudistusta ja kunnanvaltuustojen viestintää käsitteleviin työpajoihin.

Virolaiset ovat aktiivisia ja rohkeita uudistajia - varsinkin tietotekniikkaa halutaan kehittää. He myös mielellään tarjoavat uusia sovelluksia suomalaisille ja Kuntaliitto on niihin tutustunutkin.

Valtuustojen kokouksiin voi Virossa käytössä olevan ohjelman avulla osallistua myös etänä eli sekä jäsenet että yleisö voivat osallistua kokoukseen virtuaalisesti. Mielestäni siinä on paljon haasteita, jos kaikki valtuuston kokouksen osallistujat eivät ole samassa tilassa yhtä aikaa paikalla.

Sen sijaan kuntalaisten osallistamisessa voi olla paljon kehitettävää. Mielenkiintoista oli myös robottien käyttö kokousasiakirjojen ja uutisten kirjoittamisessa. Jos oikein ymmärsin, robotti tekee pohjat ja sihteeri tarkistaa.

Automaatiota yritetään lisätä eri vaiheisiin. Vaikka meilläkin sähköisiä palveluja on paljon kehitetty, tuntuu että olemme tiellä vasta alussa.

Sähköinen allekirjoitus on teknisesti ollut mahdollista jo kauan, mutta poliittinen päätös antaa Virossakin yhä odottaa itseään.

Muissa työpajoissa käsiteltiin mm. EU-rahoitusta, kulttuuripääkaupunkihankkeita (Oulu, Tampere, Tartto) ja kestävää kehitystä.

Oli mielenkiintoista katsoa asioita hieman laajemmasta perspektiivistä – ja verkostoitua. Konferenssi osui yhteen EU-vaalien kanssa, mikä toi oman lisän pöytäkeskusteluihin.

Lauantai-aamuksi suunnittelin kävelyä kesäisen Pärnun puistoissa ja rannoilla, mutta sade esti sen.

 

 

 

 

 

[i]