Lukiokeskustelu on nostanut tunteet pintaan. Keskustelijat ja päättäjät tuntuvat tietävän toistensa motiivit paremmin kuin nämä itse.

Uuden lukion kannattajien väitetään – paitsi olevan väärässä perustelujensa suhteen – ajavan ennen muuta Rajamäen lukion lakkauttamista.

Vastaavasti uuden lukion vastustajien ajatellaan – paitsi että eivät ymmärrä uuden lukion etuja – puolustavan vain kynsin hampain oman kylän lukiota.

Molemmin puolin epäillään vain tehtävän kyläpolitiikkaa, tuota kaiken pahan alkua.

Sosiaalisessa mediassakin väitettiin heti kunnanhallituksen 9.10 lukiota koskevan päätöksen (kh esittää äänin 6-5 valtuustolle uuden lukion perustamista ja rakentamista) jälkeen, että kyse on taas kerran kyläpolitiikasta. Sillä tarkoitettaneen, että kantaa otettiin vain oman asumiskylän perusteella.

****

Onko mahdollista, että ihmiset aidosti vain painottavat asiaan vaikuttavia tekijöitä eri tavoin? Voisimmeko uskoa niitä motiiveja ja perusteluja, joita ihmiset itse esittävät?

Kunnanjohtaja Outi Mäkelä ei kannata lehtijutun mukaan uuden lukion perustamista ja rakentamista. Hän perusteli kantaansa minusta sinänsä järkevästi kunnan talouden kestävyyden sekä Rajamäen kehityksen kannalta.

Toisaalta olen omalta kohdaltani varma ja muidenkin uuden lukion kannattajien puolesta lähes varma, että motiivina ei ole Rajamäen lukion lakkauttaminen tai kylän kehityksen vaikeuttaminen, vaan uuden lukion edut.

Lopulta on kyse erilaisten tekijöiden vaikutusten arvioinnista, mihin ei ole varmoja faktoja saatavissa. Joudumme ottamaan riskin, joskin yritämme punnita tiedossa olevia tekijöitä mahdollisimman hyvin. Myös kunnan taloustilanne tiedostetaan ja nähdään synergiaedut kunnan muiden hankkeiden kanssa sekä valtion toimet, jotka eivät suosi pieniä lukioita.

Emme voi varmasti tietää uuden lukion vetovoimaa, emme nuorten päätöksiä, edes väestökehitystä tai monia muita vaikutuksia. Mutta kehitys pysähtyy, jos edellytämme täydellistä varmuutta. Paikallaan pysyminen tuntuu turvalliselta, mutta maailma hiipii tai jopa hyppää ohitsemme.

Ristiriitaisuuksiakin keskustelussa on ilmennyt. Uuden lukion vastustajat eivät uskon sen vetovoiman merkitykseen Nurmijärven kannalta, mutta toisaalta uskovat sen romahduttavan Rajamäen vetovoiman. Kannattajat ajattelevat päinvastoin.

****

Uuden lukion puolustajat, joihin itsekin kuulun, perustelevat kantaansa nuorten oppimismahdollisuuksien turvaamisella myös tulevaisuudessa. Yhdistämällä kaksi pientä lukiota syntyy keskikokoinen lukio, jossa on enemmän valinnan ja kehittämisen mahdollisuuksia. Nykyaikainen oppimisympäristö ja uudet – ja tulevaisuudessa kehittyvät – oppimistavat, samoin yhteys kirjaston kanssa ovat uuden lukion vahvuuksia.

Kirjastoyhteys ei tarkoita vain kirjojen lukemista, vaan paljon laajempaa tiedon ja kulttuurin, tekee mieli sanoa sivistyksen, yhteyttä, joka palvelee koko kuntaa.

Olin aikoinaan yksityisen Nurmijärven yhteiskoulun hallituksessa, kun koulu päätettiin ”myydä” eli luovuttaa kunnalle. Minuakin syytettiin aikaisempien sukupolvien (mm. isoäitini oli perustamassa 1929 Nurmijärven yhteiskoulua ja 1970-luvulla toimittiin yksityisen koulun puolesta) perinnön tärvelemisestä.

Henkistä tuskaa ”oman” koulun lakkaamisesta saatetaan nyt tuntea uuden lukion myötä niin Kirkonkylässä kuin Rajamäelläkin.

Itse ajattelen meidän tänään tekevän sitä samaa, mitä molempien koulujen perustajat aikoinaan tekivät: tekoja nuorten hyväksi ja uskoa sivistyksen voimaan.

Uskotaan tulevaisuuden suhteen mieluummin mahdollisuuksiin kuin pelkoihin ja uhkakuviin.

- Tällaisia ajatuksia näin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä vuonna 2018.