Donald J. Trumpin virkaanastuminen Yhdysvaltain presidentin virkaan ei ole saanut aikaan suurta innostusta.  Päinvastoin. Hänen oikeita tekojaan odotetaan henkeä pidätellen.

Muutama huomio puheesta ja sen jälkeisistä tapahtumista:

Valta

Uusi presidentti sanoi virkaanastumispuheessaan, että valta siirtyy nyt kansalle. Se ei ollut sellainen ihmisoikeuksien julistus, jollainen Yhdysvalloissa kuultiin vuonna 1776. Eikä Trump tuntunut vallan kansalle siirtymisellä tarkoittavan demokratiaa. Mahtoiko hän sanoa koko sanaa puheessaan?

Kuulin hänen sanovan, että valta siirtyy kansalle ja sitä valtaa käyttää hän, yksin.  Kaikuja historiasta: ”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”. Vähän pelottavaa.

Yhdysvallat on demokraattinen maa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi. Siellä ei ole suhteellista vaalia vaan enemmistövaali. Järjestelmällä on vahvat perinteet ja monimutkaiset muotonsa, joiden tavoitteena on sielläkin tasapaino eri vallankäyttäjien välillä.

Valta on sillä, jolla on enemmistö.  Suomalaisessa demokratiassa myös vähemmistö tulee kuulluksi. Meilläkin valta kuuluu kansalle, mutta sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Trump ei saanut äänten enemmistöä, mutta hän sai valitsijamiesten enemmistön. Yhdysvalloissa ei myöskään ole parlamentaarista hallitusta, kuten Suomessa.

Trumpilla on Obamaa parempi asema, koska hänen takanaan on oman puolueensa republikaanien enemmistö myös kongressissa eli kansanedustuslaitoksessa (senaatti + edustajainhuone). Jos siis puolue ja presidentti pysyvät samoilla linjoilla, mikä ei ole aivan varmaa.

Kaikissa järjestelmissä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Pattitilanne voi syntyä molemmissa. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä sellainen tilanne on, kun presidentti on eri puolueesta kuin kongressin enemmistö. Näin oli Obaman kaudella. Meillä liian monen tasavahvan puolueen hallitus ei saa päätöksiä aikaiseksi, mitä pidetään demokratian heikkoutena. Siitä juontaa historiassa usein esiintynyt vahvan johtajan kaipuu.

Yhdysvaltain demokratia on heikkouksineenkin – tai ominaispiirteineenkin – eri luokkaa kuin vaikkapa Venäjän järjestelmä. Yksi tekijä siinä on riippumaton media, jota Trump tosin yrittää kahlita.

Rajat

Kun maailmassa on viime vuosikymmeninä pyritty madaltamaan rajoja, lupasi Trump nostaa rajat kunniaan. Se tarkoittaa myös ihmisten kulun rajoittamista. Siirtolaiset ovat olleet yksi USA:n valta-aseman kivijaloista.

Puheen yksi juonne oli protektionismi eli oman maan teollisuuden suojeleminen muiden maiden kilpailulta – ja muutoksilta.

Yhdysvaltoja on koskenut sama rakennemuutos, joka on siirtänyt tuotantoa pois myös Suomesta. Trump lupasi laittaa tämän ”veren imemisen” aisoihin.

Tällainen rakennemuutos ja vanhan teollisuuden vaikeudet johtuvat osaksi globaalista kilpailusta ja kansainvälisen työnjaon muutoksista, mutta suurelta osin myös tekniikan kehityksestä.

Kehityksen pyörän kääntäminen taaksepäin on vaikeata, ellei mahdotonta. Tai jos siinä onnistuu, se koituu myös jarrun painajan vahingoksi.

Totuus

Oireellista oli jälkikeskustelu virkaanastujaisten paikalla olleen yleisön määrästä. Median mukaan yleisöä oli kolmasosa Obaman vastaavan tilanteen määrästä. Trump väitti, että yleisöä oli hänellä enemmän. Avustaja sanoi kyseessä olevan ”vaihtoehtoisen faktan”.

Lehtivalokuvista ja tv:stä oli helppo nähdä totuus: Obamalla aukio oli täynnä, Trumpilla oli paljon tyhjää tilaa.

Tämä ei ollut tärkeä asia sinänsä, mutta ”vaihtoehtoiset totuudet” herättävät epäilyjä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, ihmisten mieliin vaikuttamisesta, mutta meidän aikanamme siihen on aikaisempaa enemmän välineitä.

Se asettaa vapaalle tiedonvälitykselle suuren haasteen, joten ei ihme, että valtaa tavoittelevat yrittävät mediaa kahlita tai ohjata sen sivuraiteille.