Itsenäisyyspäivä on minulle ollut lapsesta lähtien juhlava ja arvokas päivä, jota mielessäni kuvaavat kaksi kynttilää ikkunalla, soihtukulkueet ja lipunnostot. Juhlavaa ja arvokasta, vaikka toiset sanovat sitä pönäkkyydeksi.

Itsenäisyyspäivään kuuluu kunnioitus ja kiitollisuus itseä vanhempia sukupolvia kohtaan. He ovat rakentaneet ja puolustaneet itsenäisyyttämme. Vien aamulla kynttilän vanhempieni haudalle.

Mitä itsenäisyys tänään merkitsee?

Itsenäisyys ei ole enää vain rajojen puolustamista, vaikka sitäkin. Itsenäisyyden puolustaminen tarkoittaa tänään kansantaloudesta ja ihmisten – kaikkien - hyvinvoinnista, tosistamme huolehtimista - ja paljon muuta.

Historiamme on muokannut käsitystämme itsenäisyydestä, itse asiassa koettujen uhkien - myös kauniin luontomme ja karun ilmastomme - kautta.

Meistän on tullut kansa ja kansankunta kulkiessamme pitkää tietä läpi monen vaarojen. Ehkä sieltä tulee se vieraan pelko, jota yhä podemme. Toisaalta olemme historiamme ajan etsineet ja toivoneet yhteyttä muihin aina keskiajalta lähtien.

Ajatellaanpa vaikkapa teollisuuden nousua osaltaan maahanmuuttajien ansiosta 1800-luvulta lähtien tai hakeutumistamme kansainvälisen yhteisön jäseneksi monessa vaiheessa 1900-luvulla. Olimme niistä askelista ylpeitä. Miksi emme edelleen olisi?

Itsenäisyytemme ei tarkoita eristäytymistä, eikä vieraiden ja ulkomaalaisten tai kansainvälisen yhteistyön torjumista. Olemme yksi kansankunta kymmenien muiden joukossa.

Luotamme omiin kykyihimme, arvostamme omaa elämänmuotoamme, mutta koemme yhteisyyttä myös muiden kansojen joukossa, ja yritämme edistää kaikkien yhteistä hyvää.

Samoin arvostamme omaa kulttuuriamme, mutta sekään ei ole syntynyt eristyksissä muusta maailmasta, vaan vuorovaikutuksen tuloksena. ”Autiolla saarella kulttuuri taantuu.”

Tästä pääsen Guggenheimiin. Kannatin sitä, ehdottomasti. Kamppailu siitä oli osa jatkumoa henkisessä kamppailussa sisäänpäin kääntymisen ja ulospäin avautumisen välillä. Aika näyttää, miten vaaka siinä kääntyy tulevaisuudessa.

Maailmaa pitää parantaa, mutta ”maailmantuskaan ei pidä hukkua”. Maailmanparantaminen kannattaa aloittaa läheltä.

Itsenäisyys ei  tarkoita muuttumattomuutta tai liikaa kiinnittymistä perinteisiin.

Itsenäisyyspäivän aattopäivinä surmattu Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen oli kirjoittanut nettisivulleen näin: ”Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen

Rauhanverkoston päällikkö Aaro Rytkönen Kirkon ulkomaanavusta puolestaan kirjoittaa: ”Maailma tarvitsee tällä hetkellä luottamuksenrakentajia. Luottamuksella toisiimme rakennamme rauhaa.”

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!