Vuosi 2020 opetti, että isoja ja täysin odottamattomia ja jopa mahdottomina pitämiämme asioita voi tapahtua. Voimme yhtäkkiä olla keskellä sellaista, mitä emme osanneet edes kuvitella. Se pistää elämän perusteet koville.
”Emme olekaan kaikkivoipia”, kuten Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuodenpuheessaan. Hän sanoi myös, että emme tämän jälkeen palaa entiseen; maailma on muuttunut, vaikka jotkut perusasiat pysyvät.
Mutta tilanne ei ole suinkaan epätoivoinen. Presidentin puheen ydinviesti oli toiveikkuus ja yhteishenki. Hän sanoi, että suomenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaa puolustaa, ja hän korosti turvallisuudesta huolehtimisen merkitystä.
Presidentti kiitti suomalaisia työstä pandemian seurausten hoitamisessa.
****
Koronapandemia ja sen seuraukset hallitsivat vuonna 2020 odottamattomien tapahtumien listaa. Arviot viime vuodesta on aloitettu ”erikoisella vuodella”. Pandemia (= maanosien yli leviävä kulkutauti) taisi olla useimmille meistä ennen viime vuotta outo sana.
Tämän pandemian aiheuttanut virus Covid 19 saattaa olla suurimman koko ihmiskuntaa koskevan tapahtuman aiheuttaja ikinä? Perusteluni on sen vaikutus koko maapallolla ja uhka koko sivilisaation olemassaololle. Jääkausikaan ei koskenut koko ihmiskuntaa.
Vielä suurempi uhka on ilmastomuutos, mutta se etenee sen verran hitaasti, että siihen ei pandemian lailla oteta kantaa. Ydinsodan uhkaakaan ei enää juuri ajatella.
Samaan listaan kuuluvat myös ainakin Brexit eli Englannin ero Euroopan Unionista sekä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toiminta ja Yhdysvaltain erikoiset presidentinvaalit. Ne ovat kuitenkin vaikuttavuudeltaan paljon vähäisempiä.
Isoja tapahtumia, joiden ei kuviteltu olevan mahdollisia, ovat viime vuosikymmeniltä olleet ainakin terrorihyökkäys New Yorkiin vuonna 2001 ja pohjoismaisittain Estonian uppoaminen 1994.
Olemme täällä Pohjolassa ja korkean elintason länsimaissa tuudittautuneet turvallisuuden tunteeseen, jonka mukaan mitään pandemian kaltaista ei voisi tapahtua, ja ylipäätään, että elämä on hallinnassamme. Vuodet tarkoittavat siinä ajattelussa vain jatkuvaa kehitystä kohti parempaa.
Toisessa ajan vaakakupissa on toivo. Tiede toi pandemiaankin pian hoitokeinoja. Rokote on kehitetty hämmästyttävän nopeasti. Taloutta on pidetty pystyssä takaiskuista huolimatta. Yhteisvastuu ja yhteistyö ovat nousseet arvoonsa. Kyettiin elämään lman ulkokmaan matkojakin.
****
Nurmijärvelläkin viime vuosi kamppailtiin koronaa vastaan. Kunnasta tuli siinä tärkeä toimija samaan tapaan kuin maan hallituksesta.
Kunnallispolitiikkaa hallitsivat puheet kunnallistalouden tasapainottamisesta ja palveluverkon tiheydestä. Puheiden jälkeen niissä odotetaan tekoja. Luottamuselimienkin kokoukset pidettiin etänä, mikä loi lähes täysin uuden toimintatavan. Toki videoneuvottelut tiedettiin aikaisemminkin, mutta niitä käytettiin vähän. KeuSote oli kaikkien hampaissa.
Seurakunnan toiminnot muuttuivat nekin melkoisesti pandemian vuoksi. Siirryttiin digiaikaan ja tilaisuudet välitettiin netin kautta koteihin. Se sai pohtimaan kirkon ja seurakunnan syvintä olemusta. Onko seurakunta vain toiminnan ja tapahtumien järjestäjä, vai onko kyse jostain syvemmästä yhteydestä ja tarkoituksesta?
****
Työ muuttui etänä tekemiseen soveltuvilta osin. Monilla yrityksillä oli vaikeuksia ja ne joutuivat sopeuttamaan toimintaansa.
Tapahtui rakennemuutoksia, joita ei neuvottelemalla olisi saatu ikinä aikaan.
Iso muutos oli ihmisten välisen kanssakäymisen ja vaikkapa matkailun joutuminen aivan uuteen tilanteeseen.
Yksi vuoden kysymyksiä oli, mikä on totta ja mikä ei?
Mikä muuttui pysyvästi ja missä palataan entiseen? Onko tämä vain välivaihe johonkin uuteen? Sen aika näyttää. Pysyviä muutoksia tuskin muita on kuin muutos itsessään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.