Kansanvalta Suomessa täytti 18. heinäkuuta 2019 100 vuotta. Liput liehuivat sen kunniaksi – eikä suotta.

Suomalainen kansanvallan toteutus on osoittautunut viisaaksi. Suhteellinen vaalitapa ja monipuoluejärjestelmä ovat johtaneet erilaisten mielipiteiden ja etujen sovittelemiseen ja kompromisseihin. Se on pitänyt kansakunnan koossa vaikeinakin aikoina.

Myös enemmistövaalijärjestelmää pidetään demokraattisena, mutta esimerkit eivät ole houkuttelevia. Toki sitäkin Suomessa joskus haikaillaan. Sovittelu ja kompromissien etsiminen kun on joskus hidasta ja hankalalta tuntuvaa, mutta se tuottaa yleensä kaikkien kannalta parempia päätöksiä kuin enemmistön saneluratkaisut.

Pienen pieni 51 % vaalivoitto antaa enemmistöjärjestelmissä oikeuden tehdä isoja ratkaisuja, joita toinen puoli kansasta ei hyväksy, ja jotka eivät välttämättä ole viisaita maan kannalta. Pienet vähemmistöt jäävät kokonaan päätösvallan ulkopuolelle. Trumpin takana oli alle puolet äänestäjistä. Turkkia hallitaan juuri 51 % vaalivoitolla kohden yksinvaltaa, Brexit Englannissa on vienyt maan kaaokseen, Itä-Euroopan maat jne. Demokratia on vaikeuksissa ympäri maailmaa.

Erityisen pettynyt olen Yhdysvaltain nykymenoon, jossa on käänetty selkä vapauden ja ihmisoikeuksien ihanteille, joiden varassa valtio syntyi 1700-luvulla ja joita se sen jälkeen on puolustanut viime vuosiin asti.

Kansanvaltaan kuuluvat myös riippumattomat oikeuslaitos ja lehdistö, joita niitäkin yksinvaltaan pyrkivät johtajat uhkaavat.

****

Suomi Areenassa on käyty tällä viikolla mielenkiintoisia poliittisia keskusteluja, näin kesällä vähän rennommalla meiningillä.

Kansanvallan päivänä katsoin Kai Mykkäsen. kokoomus, ja Hjallis Harkimon, Liike nyt, keskustelun arvoista. Suomi Areenan järjestäjä MTV näyttää antavan Harkimolle paljon tilaa ottaen huomioon, että hänen liikkeellä on vain yksi kansanedustaja.

Harkimo esitti jälleen omaa puolueiden vastaista ajatteluaan: on kuunneltava ihmisiä, puolueet ovat pahasta.

Minusta puoluejärjestelmä ja välillinen demokratia on tapa kuunnella ihmisiä, järjestää ja ryhmitellä sekä sovitella erilaisia mielipiteitä ja intressejä. Näin voidaan löytää kaikkia kohtuudella tyydyttäviä ratkaisuja.

Harkimon mielestä pitää kysyä ihmisiltä, ei puolueilta. Tuollainen suora demokratia, eräänlainen huuto- tai nykymuotoinen nettiäänestys ei ota huomioon monimutkaisten asioiden perusteita ja eri puolia. Faktat eivät siinä palljon paina. Se ei tuota ihmisten kannalta parhaita ratkaisuja. Varsinkin vähemmistön suoja olisi olematon. Se on myös teknisesti hankala toteuttaa. Galluppien tulokset vaihtelevat vähän kuin säätilat. Toki niistä taustalla hyötyä on.

Harkimolle itselleenkin näyttää ihmisten kuunteleminen olevan vaikeata. Hän ei eilisessä tv-keskustelussa tahtonut millään malttaa kuunnella Kai Mykkäsen kantaa ja perusteluja, vaan alkoi heti päälle jyrätä omaa näkemystään ainoana oikeana, muu on höpöhöpöä.

Sovittelu ei nyt ole kovin trendikästä. Ääripäät voimistuvat. Kansanvalta ei ole itsestään selvää. Sitä uhataan ja sitä on puolustettava.