Nurmijärven kunnanvaltuusto piti pitkään aikaan lyhyimmän kokouksensa  eilen illalla, vain puoli tuntia. Ennätys se ei ollut, muistan joskus olleen varttitunnin kokouksen. Toki on myös ollut pitkiä yli 10 tunnin rupeamia.

Asioiden määrä vaihtelee. On myös huomattava, että varsinainen valtuuston kokous, "täysistunto", on vain jäävuoren, joskus myös tulivuoren, huippu päätöksenteossa. Keskiviikkoista kokousta edeltää maanantain kyselytunti, jossa saa tietoa ja jossa käydään jo keskusteluakin. Sen jälkeen on vielä valtuustoryhmillä kokoukset. Ja kaikenkaikkiaan asioita käsitellään monessa portaassa: viranhaltijat, johtoryhmä, työryhmät, lautakunnat, kunnanhallitus .... Valtuustosalissa tehdään usein vain päätös, joskus kyllä äänestämällä, ehkä sitä ennen neuvottelemallakin.

Asialistalla oli nyt mm. lisäämääräraha Rajamäen terveysaseman rakentamiseen, siivouspäivän järjestäminen ja lukiotyöryhmän perustaminen sekä kunnan turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelmassa arvioitiin vahvuuksia ja riskejä. Riskien kohdalla tekstiä vähän stilisoitiin. 1. versiossa ikääntyvien määrän kasvua pidettiin riskinä. Se muuttui muotoon, jossa yksin asuvien ikääntyvien määrä on  riski.

Taitaa ikääntymisen riskikin toteutua meistä suurimman osan kohdalla. Sitä on kuitenkin pidettävä mieluummin mahdollisuutena kuin uhkana.

Eilen käytiin ohimennen mielenkiintoinen keskustelu valtuuston kokouspalkkioista. Kunnanhallitus oli päättänyt luopua yhden kokouksen palkkioistaan osallistuen näin "säästötalkoisiin". Kh suositteli sitä myös valtuustolle. Kh:lle idea taisi tulla työntekijöiden viime vuoden säästöneuvotteluista. Valtuustossa asia jäi auki.

Kokonaisuuden kannalta kyse on symbolisesta teosta, joilla niilläkin toki voi olla moraalista tai psykologista merkitystä, vaikka euroissa niin ei merkittäviä säästöjä synny. Kokouspalkkioita on tapana vähätellä. "Eihän niillä minulle ole mitään merkitystä." Monelle sekin raha voi olla tärkeä, varsinkin suhteessa niihin uhrauksiin, joita luottamustehtävän vuoksi joutuu tekemään. On tärkeätä, että luottamustehtävissä voi olla myös heitä ja meitä, joille pienikin raha on tärkeä. Itse asiassa meitä kaikkia.

En siis kannata näitä kokouspalkkioista luopumistalkoita. Se on myös tehtävän arvostuskysymys.

Esitettiin myös valtuuston kokousten videointien vähentämistä ja valtuustoseminaarin puitteiden keventämistä pitämällä ne valtuustosalissa.

En kannata demokratiasta säästämistä. Videointi on osa avoimuutta ja demokratiaa. Mielestäni myös valmisteluun kannattaa satsata, nimenomaan siihen. Valtuustoseminaarit ovat valtuuston ominta vaikuttamista ja todella tärkeitä kuntalaisten kannalta. Niissä työ tehdään, eikä niistä makseta edes kokouspalkkioita.
Ei tietenkään pidä ökyillä, mutta kannattaa taata hyvä työskentelyrauha, ja usein maiseman vaihtaminen parantaa työskentelyedellytyksiä.

--------

Sama asia tuli vastaan valtakunnallisen päätöksenteon tasolla.

Kun kustannuksia ei oikein mistään oikeasta kohteesta olla valmiita vähentämään, eikä mistään luopumaan, ehdotetaan kansanedustajien ja ministerien palkkojen laskemista.

Maa on talouskriisissä, mutta mitä käsiteltiin MTV:n viime viikkoisessa, osin sekasortoisessa puolueiden puheenjohtajien vaalitentissä: pitäisikö kansanedustajien palkkaa laskea? Ei sellaisen aiheen olisi pitänyt lainkaan nousta agendalle tilanteessa, joissa maan parhaimmiston pitäisi vakavasti etsiä ratkaisuja, miten selvitä talouskriisistä.

Keskustelu sinänsä tuntui epätodellisesta. Suomen poliittinen eliitti ja suurimman vastuun kantajat olivat koolla, mutta näkyikö se keskustelussa? Ei. Pelottavaa. Toivottavasti se oli pohjanoteeraus ja tästä mennään ylöspäin.