Olin pitkästä aikaa koulun vanhempainillassa. Edellisillä kerroilla olin isän ominaisuudessa 90-luvulla ja sitä ennen muutaman kerran opettajana. Nyt olin Nurmijärven yhteiskoulun illassa sivistyslautakunnan jäsenenä.

Aiheena oli maahanmuuttajanuorille tarkoitettu valmistava opetus. Vanhemmille kerrottiin, mitä se on ja mitä kokemuksia siitä on saatu noin viikon aikana, vastattiin vanhempien kysymyksiin ja kuultiin heidän kommenttejaan. Valmistavan opetuksen tarkoituksena on antaa maahanmuuttajille valmiudet osallistua myöhemmin normaaliin opetukseen.

Ilta oli suosittu. Olihan aiheesta jo käyty paikallislehden palstoilla keskustelua, vai oliko se keskustelua? Oli syntynyt tai synnytetty ennakkokäsitys, että vanhemmat vastustavat maahanmuuttajanuorten opettamista.

Paras anti illasta oli havainto, että nuorista pidetään huolta ja valmistava opetus oli lähtenyt hyvin käyntiin myös NYK:ssa, sekä toiseksi, että vanhempien selkeä enemmistö suhtautui opetukseen myönteisesti.

Taputusten myötä koulun on hyvä jatkaa työtään.

Vain pieni vähemmistö tuntui vastustavan valmistavan opetuksen antamista ehkä ylipäätään ja varsinkin koulun tiloissa ja yhteydessä muihin oppilaisiin. Vastustus sanottiin myös suoraan, vaikka usein se peitetään vaatimuksiin saada lisää tietoa.

Rehtori Mikko Jordman oli vakuuttava: ”Kaikilla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetamme, kuuntelemme, valvomme, puutumme ja seuraamme. Teemme yhdessä. Opimme toisiltamme.”

Suomen lain mukaan kaikilla oppivelvollisuusikäisillä (7-17 v) on oikeus saada opetusta ja ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti. Ihmisiä ei voi kohdella eriarvoisesti ihonvärin, uskonnon tai muun seikan perusteella. Ei ole mahdollista eräässä puheenvuorossa esitetty, että ”japanilaiset kyllä, mutta islam ei”.

Kiinnostavaa oli kuulla valmistavien luokkien opettajia ja Nukarin vastaanottokeskuksen edustajia. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja kertoi demokraattisesti tehdyistä päätöksistä ja sivistystoimenjohtaja hallinnon näkökulman.

Opetuksen antamista paikallisen suuren koulun yhteydessä ja vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden kanssa pidettiin tärkeänä. Silloin opitaan nopeasti ja parhaiten kieltä, tapoja ja kulttuuria. Kertoivat maahanmuuttajanuorten olevan motivoituneita koululaisia. Sopeutumista helpottavat ystäväluokat ja tukioppilaat.

Vaikuttavaa oli kuulla maahanmuuttajataustaisen lukiolaisnuoren puheenvuoro. Hänellä oli pelkästään hyviä kokemuksia elämästä ja koulunkäynnistä Nurmijärvellä.

Uhkakuvia ei pidä syyttä maalailla tai vastakkainasetteluja viritellä. ”Jäitä hattuun”, kuten rehtori illan päätti.