Luin kaksi kirjaa, jotka käsittelevät Venäjän historiaa varhaiselta keskiajalta nykypäiviin. Historiasta löytyykin punainen lanka, joka johtaa tähän päivään asti.

Ensimmäinen näistä on Mauno Koiviston presidenttikautensa jälkeen kirjoittama ”Venäjän idea” (Tammi), jonka ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2001, lisäpainokset vuosina 2022 ja 2023.

Koivisto ei vielä tiennyt Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, mutta hänen tulkintansa Venäjän historiasta on samalainen kuin toisen kesäkirjani: Matti J. Kari ja Antero Holmila ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii” (Docendo 2023).

****

Kirjat kannattaa lukea ainakin kahdesta syystä. 1) Niissä on Venäjän historian keskeiset vaihteet kuvattu kohtuullisen tiiviisti, 2) ja historiasta on molemmissa teoksissa vedetty johtopäätökset, jotka johtavat nykytilanteen tiedolliseen ymmärtämiseen. 3) Venäjä suuri naapurimme, jonka historiaa ja nykyisyyttä on syytä tuntea.

Vaikka teosten johtopäätökset ovat liki samoja, on niissä kuitenkin eroja. Koivisto on liittänyt tekstiin omia kokemuksiaan Venäjästä sekä presidenttinä että sitä ennen. Siitä kuitenkin puuttuu Putinin aika lähes kokonaan. Holmilan ja Karin kirja sen sijaan ulottuu vuoden 2023 alkupuolelle asti.

Molemmissa on myös hieman erilaisia yksityiskohtia. Koivisto osoittautuu yllättävän hyväksi kirjoittajaksi ja kertoo paljon anekdootteja ja ainakin yhden kaskunkin. Mauno Koivisto oli presidenttinä 1982–1994 ja sitä ennen pääministerinä. Hänen kirjansa avaa myös sen ajan Venäjän suhteita. Koivisto myös osasi venäjää.

Holmila on historiantutkija ja Kari puolustusvoimien entinen apulaistiedustelupäällikkö. 

****

Venäjän alkuhistoriassa ovat jo läsnä nykytilan juuret. Venäjän, Ukrainan ja Turkin, sekä ortodoksisen kirkon ja jopa Skandinavian (Viikingit) historiat nivoutuvat toisiinsa tavalla, jotka vaikuttavat edelleen. Noiden vaiheiden tunteminen auttaa myös nykytilanteen ymmärtämiseen.

Venäjän vallankumouksista on runsas 100 vuotta, mutta niiden kulku on pääosin jo unohtunut. Kirjat antavat hyvän kertauskurssin siihen ja muihin 100 vuoden tapahtumiin itärajan takana. Vallankumousten vaiheet on hyvä tuntea myös siltä kannalta, että miten valta voi vaihtua.

Neuvostoliitto oli pitkässä juoksussa pieni välivaihe, joka ei juuri poikennut historian pitkästä linjasta.

Molemmissa kirjoissa Venäjän idea muodostuu suurin piirtein samoista aineksista, jotka ovat:

1. Yksinvalta. Venäjä ei paria lyhyttä kokeilua lukuun ottamatta ole koskaan ollut demokraattisesti hallittu maa.
2. Venäjä on pyrkinyt aina laajentumaan alueellisesti.
3. Venäjä on pyrkinyt yhdistämään slaavilaiset kansat johtoonsa.
4. Ortodoksinen kirkko ja valtio toimivat yhdessä. Venäjällä pidetään heidän kirkkoaan kolmantena Roomana varsinaisen Rooman katolisen kirkon ja Konstantinopolin jälkeen.
5. Valtaan on liittynyt voimakas ja raaka väkivalta ainakin Iivana Julmasta (eli 1530–1584, ensimmäinen tsaari 1547 lähtien) alkaen. Valta on vaihtunut usein väkivaltaisesti tai sekasortoisesti, Romanovien (1613–1918) aikana myös joskus perimällä.
6. Eurooppalaisuutta on vierastettu tai jopa vastustettu ja pidetty uhkana ehkä vain Pietari Suuren eurooppalaissuuntausta lukuun ottamatta. Toki myös Neuvostoliiton aikainen sosialismi oli tuontitavaraa Euroopasta.
7. Pitkässä linjassa Iivana Julmasta Putiniin hallitsevat nuo linjaukset. Neuvostoliitto oli välivaihe, mutta sekin noudatti em. kohtia. Stalin vain vei väkivallan käytön kaikkein pisimmälle.
8. Ylipäätään voi kysyä, mihin muuhun valta Venäjällä perustuu kuin voimaan tai muutoin väkivaltaan, ei kansan mielipiteeseen, ei perimiseen, ei lakiin. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat kaukana osin Gorbatšovin ja ehkä Jeltsinin tavoitteita lukuun ottamatta. Vallanvaihtoon on usein liittynyt sekasorron aika.
9. Putinin politiikassa vaikuttavat juuri nuo yksinvalta, kirkko, väkivalta, slaavilaisten yhdistäminen ja alueellisen laajentumisen tavoite samalla tavalla kuin venäjän historiassa 1500-luvulta lähtien.

Kari ja Holmila kirjoittavat myös Venäjän mahdollisesta muuttumisesta. Heidän mukaansa se voi tapahtua vain sisältä käsin ja voi viedä useita sukupolvia.

Koivisto puolestaan ennustaa Venäjän voimistuvan silloisesta (1990-luku) heikkouden tilastaan, mutta jatkavan hyviä naapuruussuhteita meitäkin kohtaan.

Tapahtumat 24.6.2023

Koskaan ei voi tietää, mitä pienistä aluista voi seurata. Viime päivien tapahtumat sopivat siihen, mitä edellä todetaan Venäjän ideasta vuosisatojen aikana.