Jonathan Glover (s. 1941) on englantilainen filosofi, jonka kirja ”Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria” (Like) on avartava kokemus. Etsin sen käsiini somessa olleen vinkin perusteella. Glover etsii vastausta kysymyksiin, miten ihmisen raakuus toisia ihmisiä kohtaan syntyy, ja miten se saa kannatusta. Ja keitä ovat sivulliset, onko heitä?

Kirja ilmestyi vuonna 1999, kaukolainana saamani suomennettu painos on vuodelta 2003. Myynnissä sitä on ehkä vain joissakin antikvariaateissa. Kirja ansaitsisi uuden päivitetyn painoksen.

****

Glover kirjoittaa ihmisen raakuudesta ja heikosta moraalista 1900-luvulla. Kyse on lähinnä valtioiden välillä ja valtioiden hallitsemisessa tapahtuneista asioista.
”Keinot julmuuden harjoittamiseksi ja joukkomurhien tekemiseen on kehitetty huippuunsa, eikä teknologiaa enää voi pysäyttää. Nyt on käännyttävä ihmismielen puoleen”, kirjoitti Glover. Teknologian käytön rajoittaminen ei toimi, ihmismielen on muututtava.
Hän kirjoitti kirjan vuonna 1999, siis ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022.
Ehkä saatettiin jo luulla, että Stalinin ja Hitlerin terrori on historiaa, joka ei enää voi toistua. Sitten tuli Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siellä tapahtuneet julmuudet.
Glover käsittelee kirjassaan laajasti moraalin heikkoa tilaa 1900-luvulla. Tarkastelukohteita ovat mm. Stalinin ja Hitlerin raaka väkivaltaisuus. Miten joku voi saada sellaisen vallan ja miksi he toimivat niin kuin toimivat?
Autoritaarisille persoonallisuuksille on Gloverin mukaan ollut ominaista joustamattomuuden, vallan ja tahdon korostuminen mielikuvituksen ja hellämielisyyden kustannuksella. Toisaalta heidän alamaisissaan on korostunut alistuva ja kritiikitön asenne auktoriteetteihin.
Väkivallan käytännön toteuttajat vetoavat siihen, että he vain tottelivat annettuja käskyjä. Ihmisten nöyryyttämiseen mielikuvitusta on kyllä riittänyt.

****

Yksi mielenkiintoinen kysymys on, olisiko myöhempi historia ollut toisenlainen, jos jotain yksittäistä tapahtumaa, esim. Sarajevon laukauksia, ei olisi ollut? Sarajevohan synnytti 1. maailmansodan, se johti kansallissosialistien valtaan pääsemiseen ja Hitleriin Saksassa, vallankumouksiin ja Staliniin Venäjällä, sekä edelleen 2. maailmansotaan, ja se edelleen tapahtumien sarjaan, joka jatkuu yhä.
Glover kallistuu sille kannalle, että historian kulku harvoin on yhdestä tapahtumasta tai yksittäisistä henkilöistä kiinni. Olisi tapahtunut vähän toisin, mutta taustalla vaikuttavat ilmiöt eivät ole olleet lopulta kiinni yksittäisistä sattumista. Maailmansota ei ehkä sittenkään syty sattumalta? Maailmansodat olisi kirjoittajan mielestä joka tapauksessa käyty, ja jos ei olisi tullut Stalinia tai Hitleriä, olisivat olosuhteet tuottaneet joitakin toisia hirmuja.
Samaa pohditaan nyt: entä jos Putin ei enää olisi tai hän olisi ollutkaan Venäjän johdossa, tai jos hän ei olisi noussutkaan valtaan? Onko Venäjän nykyinen toiminta kiinni vain yhdestä henkilöstä? Tätä Glover ei kirjassaan voinut vielä käsitellä, mutta siitä keskustellaan nyt mediassa jatkuvasti.

****

Glover käsittelee muitakin kuin Euroopan tapahtumia: Hiroshiman pommit, Vietnamin sota, Ruandan kansanmurha, Mao kulttuurivallankumous, Kuuban kriisi..
Olivatko sivustakatsojat tietämättömiä vai sallivatko he kaiken tapahtua? Monet saattoivat haluta olla mukana vallankäytössä, vaikka myöhemmin sanovat olleensa tietämättömiä tai että oli pakko.
Vaikka kyse on valtioiden tasolla tapahtuneesta, saattaa samasta moraalin ongelmasta olla kyse myös koulu- ja työpaikkakiusaamisessa ja rasismissa.
Kirja ei ole nautittavaa luettavaa, mutta sen lukeminen ajatuksella saattaa auttaa ymmärtämään historian ja elämän väkivaltaisia tapahtumia. Saattaa, tai sitten ei. Voiko ihmismielessä tapahtua kehitystä parempaan päin?