Nurmijärvelle toivottiin ja vaadittiin vuosikymmenet kunnon paloasemaa, siis valtion tai jonkun muun rahoitusta siihen. Vuosikymmenten ajan oli peltihalleja ja muita väliaikaisratkaisuja. Paloasemamme häpeili Uudenmaan huonoimpana, kunnes uusi asema lopulta saatiin.

Sitten uudelle komealle paloasemalle tulikin uusi isäntä ja melkein vietiin koko palokuntakin. Pelastuslaitos yhdistettiin Vantaan kaupungin pelastustoimeen ja naapurin hallintaan. Kohta vielä isompi nielaisee senkin.

Valtion virastotalo oli yksi vuosien toiveista Nurmijärvelle. Poliisi toimi jossain, verotoimisto toisaalla. Haaveena oli, että Nurmijärvestä tulisi yksi valtionhallinnon keskuksista, kihlakunta. Kunta teki kaikkensa, mikä tarkoitti, että se lopulta rakensi valtiolle virastotalon ”avaimet käteen” –periaatteella. Taloon tuli käräjäsalikin. Omat käräjät kun olisi oikean keskuspaikkakunnan tunnus.

Ja virastotalon uumeniin tuli myös putka, jollainen täällä oli aikoinaan vanhalla poliisiasemalla. Nyt se vanha poliisiasema, Ristelä on myytävänä. Olisi hyvä pubin paikka. Kun Turussa sellaisia ovat ’Koulu’ ja ’Pankki’, meillä olisi ’Putka’.

Voitte jo arvata, että virastotalo jäi kunnan käyttöön. Käräjiä ei tullut, verotoimisto ja melkein poliisikin siirtyivät muualle, ensin Hyvinkäälle, sitten ties minne. 1700-luvulta asti ollut nimismieskin otettiin pois. Palvelupiste on sentään saatu täällä pidäteltyä. Käräjäsalisa tuli ”Kunnan huoneisto”. Putkan tarvitsijat kyyditään nyt kai Hyvinkäälle. ”Valtion virastotalo” on jo sen verran vanha, että sitä saneerataan.

Klaukkalan rata oli kolmas Nurmijärven haaveista, ehkä se suurin. Sitä varten jätettiin tilaa kaavaan, jota tehtiin rataa silmällä pitäen. ”Kun rata valmistuu...”, alkoi moni suunnitelma ja visio. Radan päähän - tähän päähän - piti tulla suuri liikekeskus ja tietysti paljon asutusta. Sitten Vantaa vei radan, liikekeskuksen ja paljon asukkaita. Rata kääntyi itään ennen Nurmijärven rajaa kuin magneetin taivuttamana.

Toisaalta kun käy tutustumassa Kivistöön, tuohon aseman ympärille rakentuvaan lähiöön, ei näkymä välttämättä kovin houkuttelevalta näytä. Enkä tarkoita pelkästään happamia pihlajanmarjoja.

Vuosikymmenet odotetusta Klaukkalan ohitustiestä on tullut siitäkin haaveiden kehätie. Senkin toteutuminen on kiinni valtion rahoituksesta. Vuodesta toiseen rahat meni muualle, kuulemme tärkeämpiin kohteisiin. Meidän hanke oli toisaalta liian iso, toisaalta liian pieni. Sitten taas jatkettiin suunnittelua, tehtiin linjauksia ja vastineita valituksiin. Valituksen tekeminen kun on kansalaisen perusoikeuksia toisin kuin liikkuminen.

Kun näytti siltä, että tietä päästään rakentamaan, paljastui, että itse saamme sitäkin rakentaa vähän yli sen kuin jaksamme.

****

Nurmijärvi kasvoi kovaa vauhtia 1950-luvulta lähtien, kiihtyvällä vauhdilla. Lisää asukkaita ja rakentamista tarkoittanut kasvu taisi alkaa ”pikatiestä” eli kolmostiestä, jonka rinnalle tuli myöhemmin Hämeenlinnan moottoritie. Opittiin, että tie tuo (asukkaita) ja vie (työpaikkoja).

Juuri kun olimme tulossa suureksi, huomasimme kasvaneemme liian pieneksi.  Kaupan ja valtion palvelut alkoivat kaikota, pari Alkoa sentään saatiin ja ne ovat säilyneet. Yhteiskunnan kehitys kääntyi hajauttamisesta keskittämiseen.

Mutta totta puhuen hyvinhän meidän on käynyt. Muutamien haaveiden tyssäämisestä emme taida olla kovin pahoillamme. Itsenäinen kunta olemme edelleen ja monet palvelut pelaavat hyvin. Nurmijärveläiset ovat asuinpaikkaansa tyytyväisiä, (vaikka toki somessa purnataan).

Kuten Nurmijärvi on ilmiö –videolla yksi todistaja sanoo: ”Ei ole mitään huonoa sanottavaa”.

Hyvää uutta vuotta kaikille säädyille!