Sanotaan, että pieni on kaunista. Ja poliittisessa keskustelussa kuulee usein väitettävän, että ”ei ole mitään näyttöä suuruuden tai keskittämisen eduista” ja että "keskittäminen ei tuo mitään säästöä'". Asiaa voi ajatella myös toisesta näkökulmasta.

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä 25.7. otsikolla Tulevaisuus on metropolien, että ”alueellisen kasautumisen hyödyt ovat tutkimuksen valossa mittavia”.

Hän sanoo tutkimusten viittaavan siihen, että tulevaisuuden kasvumoottorit löytyvät suurista ja monipuolisista kaupungeista. Hän arvioi sen olevan myös omalle maallemme voimavara, jota nyt kipeästi tarvitaan.

”Kun ihmiset keräytyvät lähelle toisiaan, kaikkien keskimääräinen tuottavuus kohenee”, kirjoittaa Vartiainen. Autokaupan- ja muut kaupan keskittymät eivät siten syö toisiaan vaan lisäävät yhteistä tuottavuutta. Kauppa ei keskitä tyhmyyttään vaan fiksuuttaan.

Ihmisten ja yritysten lähellä toisiaan toimimisen etuna on ideoiden vaihtaminen ja toistensa innostaminen yhä parempiin tuloksiin. Sitä voisi kutsua myös verkostotaloudeksi. Innovaatiot otetaann nopeasti käyttöön.

Lukuina sama Vartiaisen mukaan tarkoittaa sitä, että kun väestötiheys tai toimialan koko kaksinkertaistuu, tuottavuus nousee viidellä prosentilla.

Vartiainen käyttää lähteenään Heikki A. Loikkasen julkaisua Kaupunkialueiden maankäyttö ja taloudellinen kehitys – maapolitiikan vaikutuksista tuottavuuteen sekä työ- ja asuntomarkkinoiden toimivuuteen (VATT 2013).

Loikkasen perusteesi on: ”Viimeaikaisten tutkimusten perusteella kaupunkialueen suuri väestö, sen toimialojen monipuolisuus, saman alan yritysten läheisyys sekä korkea työpaikka- ja asukastiheys lisäävät yksityisen ja julkisen sektorin tuottavuutta."

Hän muistuttaa, että hajautunut rakenne lisää autoriippuvuutta ja vaikeuttaa ympäristötavoitteiden saavuttamista. Se myös lisää kaikenlaisen infrastruktuurin tarvetta ja kuluja.

Yleensä rakenneasioita ei ole katsottu tältä kannalta. Tavallisesti on vertailtu vain kuluja ja saatuja palveluja. On ikään kuin tyydytty siihen, mitä nyt saamme aikaan. Kakun jakaminen on lähempänä intressejämme kuin kakun leipominen, kasvattaminen tai sen laadun parantaminen.

Päässälaskurimme laskee vain säästöjä euroissa, kun pitäisi ajatella myös ja ennen kaikkea kokonaiskannattavuutta, uuden luomista ja kehittämistä.

Vartainen huomauttaa, että poliitikot eivät usko tai uskalla kertoa talouden faktoja: "Politiikalle on ollut viime vuosina ominaisa valheellien häveliäisyys, vaikeus kertoa ihmisille talouden rajoituksista ja niistä kumpuavista väistämättömistä valinnoista".