Demokratia ei toiminut! Tuota kuulee aina silloin tällöin väitettävän, yleensä kun oma kanta ei ole tullut päätökseksi tai on hävitty vaalit.

Demokratia juuret ovat Kreikassa noin kahden ja puolen tuhannen vuoden takana. Silloin demokratia tarkoitti vapaiden miesten kokoontumista torille päättämään asioista. Tapa suosi kaunopuhujia, kansanvillitsijöitä ja kovaäänisiä.

Sen jälkeen demokratia on saanut monia muotoja. Suoran vallan käytön sijaan on tullut välillinen, kun vaaleilla valitaan päättäjät. Ja naisillakin on äänioikeus, eikä ole enää ”vapaita miehiä”. Toki edelleen kokoonnutaan toreille ja turuille käyttämään suoraa valtaa. Kun ”demokratia ei toiminut”, vaaditaan kansanäänestystä ja ajatellaan sen toimivan eli suosivan omaa kantaa.

Yksi demokratian sovellus tuli vastaan tänä kesänä nykyajan Kreikan lanseeraamana. Kreikka järjesti kansanäänestyksen siitä, hyväksytäänkö Euromaiden asettamat lainaehdot vai ei. Kun vaalin tulosta – että lainaehdot ovat liian kireät ja niitä on helpotettava – ei hyväksytty muualla Euroopassa, Kreikassa sanottiin, että demokratia ei toimi.

Tulkinta on kovin suppea. Yleisemmän näkemyksen mukaan olisi ollut demokraattisempaa kysyä kaikkien niiden mielipidettä, joita päätös koskee, siis myös lainanantajien. Se olisi koskenut kaikkia EU:n kansalaisia, mutta toisaalta meillä on toimiva välillinen kansanvalta. On luotettava siihen.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että Kreikan talous on saatava kasvu-uralle ja sen hallinto kuriin. Lisäksi ajattelen, että Euroopan unionin maiden ja kansalaisten keskeistä solidaarisuutta tulisi parantaa. Vasta se tekisi unionista vahvan. Muutoin Aasia ja Amerikka jyräävät hajanaisen ja riitaisan Euroopan.

Monilla suomalaisilla on tapana kannattaa solidaarisuutta, kun se kohdistuu meihin, mutta olla pidättyväisiä solidaarisuudessa muita kohtaan. Hyvinvointimme on syntynyt kansainvälisessä vuorovaikutuksessa ja syntyy niin jatkossakin. Avun antajan ja avun saajan roolit ovat vaihdelleet.

Olemme tarkkoja siitä, mitä meistä ajatellaan ja sanotaan, mutta vapaampia omassa suhtautuisessamme muihin.

Uusi demokratian sovellus on kansalaisaloite. Sen avulla 50 000 allekirjoittajaa voi saada jonkin asian eduskunnan käsiteltäväksi. Siihen näyttää sisältyvän kaksi väärinkäsitystä: 1) ajatellaan, että eduskunnan tulee lähtökohtaisesti aina hyväksytä tällaiset aloitteet, muutoin ”demokratia ei toimi”, 2) lakeja voidaan aloitteilla muutella edestakaisin.

Kansalaisaloite on hyvä keino saada jokin asia esille, mutta päätöksenteossa välillinen demokratia on kaikista puutteistaan huolimatta ylivertainen.

Demokratian sovelluksena voi pitää myös nettikeskusteluja. Myös niissä esiintyy ainakin kahdenlaisia väärinkäsityksiä: 1) uskotaan olevan totta, mitä somessa (sosiaaliset mediat kuten facebook) sanotaan ja 2) uskotaan somen olevan yleisen mielipiteen. Kovimmat äänet ja jyrkimmät mielipiteet pääsevät esiin. Jos et ole somessa, olet katveessa tai et ole lainkaan olemassa.

Some on tullut demokratiaan jäädäkseen ja se on siinä hyvä apukeino, toki myös vaikuttamisen väline, mutta varsinaisessa päätöksenteossa länsimainen välillinen demokratia on edelleen paras.

Demokratiaan kuuluu päätösten kunnioittaminen. Kun päätös on tehty, pulinat pois.

Lisäys 28.7.2015

Kansanedustaja Olli Immosen monikulttuurisuuden vastaisesta kirjoituksesta facebookissa on noussut kohu ja spontaani kansanliike, jossa puolustetaan monikulttuurisuutta. Sen johdosta pari kommenttia:

Kirjoitus edusti tyyliltä eräitä erittäin ikäviä esikuvia, joita en halua tässä edes mainita. Sen vuoksi sitä on ajateltava kokonaisuutena, ei vain esimerkiksi yhden sanan "taistelu" perusteella. Se on myös asettava laajempaan yhteyteen, keskusteluun Suomen suhteesta kansainväliseen kanssakäymiseen ja jopa demokratiamme tilasta. Siinä tavallaan ylitettiin raja, jota on pidemmän aikaa lähestytty.
Hesarissa tänään kannattamani hyvä pääkirjoitus aiheesta  http://www.hs.fi/paivanlehti/28072015/a1437966388578

Laajempi yhteys johtaa myös kysymykseen, minkälaista politiikkaa Suomessa harjoitetaan. Kirjoituksessa on kyse asennemuokkauksesta ja yrityksistä vedota ihmisten alhaisiin tunteisiin. Spontaani kohu osoittaa, että meillä on kuitenkin hyvä päällimmäisenä.

Demokratiaan tämä liittyy mm. sillä tavalla, että suomalaisten enemmistölle monikulttuurisuus ei ole kielteinen asia, jota vastaan olisi "taisteltava". Aikaisempi gallup osoitti myös, että suomalaisten ylivoimainen enemmistö kannattaa kehitysyhteistyötä ja kehitysavun antamista.

Vastakohu tähän yhteen kirjoitukseen on siten myös demokratian ja kansainvälisen Suomen puolustamista!
 

ps. Kirkon kanta monikulttuurisuuteen selviää piispa Jari Jolkkosen kirjoituksesta: http://suomenkuvalehti.fi/…/miksi-kirkko-puolustaa-monikul…/