Seitsemän veljestä (1870) oli eittämättä Aleksis Kiven pääteos. Siinä yhdistyvät monet teemat, joita hän aikaisemmassa tuotannossaan viritteli. Helmikuun 2. päivä tulee 150 vuotta sen ensimmäisen osan julkaisemisesta.

Nurmijärvellä ja koko maassa merkkivuotta juhlitaan isosti. Sillä halutaan paitsi muistella Kiveä ja hänen teostaan myös ja erityisesti tuoda teos tähän aikaan sekä edistää lukutaitoa ja korostaa lukutaidon merkitystä.  Nurmijärvi myös julistautuu Aleksis Kivi -pääkaupungiksi.

Eräs vuoden kohokohdista on Kivi-juhlilla kesällä Taaborilla nähtävä uusi produktio päivänsankarista, Seitsemästä veljeksestä. Ohjaajana on Samuli Reunanen.

Aleksis Kivi (1834 – 1872) oli toinen kirjoitetun suomen kielen kehittäjä – Agricola oli ensimmäinen. 1800-luvulla ruotsia käytettiin vielä yleisesti. Ruotsi oli sivistyneistön ja kirjallisuuden kieli. Kivi loi suomenkielisen kaunokirjallisuuden. 7 veljestä oli ensimmäinen kunnon romaani, joka on kestänyt siis jo 150 vuotta ja on yhä suosittu ja ajankohtainen.

Seitsemässä veljeksessä – kuten muussakin tuotannossaan, Kivi osoittautuu taitavaksi ihmismielen ja luonteiden kuvaajaksi. Veljekset olivat erilaisia, Kiven luonnehdintoja heistä ja meistä pidetään osuvina.

Kivi oli lämpimän huumorin viljelijä, siinäkin ehkä ensimmäinen. Hänen huumorinsa toimii yhä.

7 veljestä on myös yhteiskunnallinen romaani. Se on kehityskertomus metsästä yhteiskunnan jäseniksi. Tuo yhteiskunta-analyysi pätee EU-Suomessakin.

Kivi korosti sivistyksen merkitystä. Lukemaan oppiminen liitti veljekset yhteisöön ja auttoi elämässä eteenpäin. Hänen aikanaan suurin osa suomalaisista ei vielä osannut kunnolla lukea. Siihen päästiin vasta 1900-luvulla. Nyt pelätään siinä taantumista.

Kivi ammensi nurmijärveläisyydestä – kieli, ihmiset, luonto, tapahtumat ja hän loi nurmijärveläisyyttä. Se oli vuorovaikutusta.

Kivi oli suuri luonnon rakastaja. Luonnonrakkaus läpäisee hänen tuotantonsa, kärjessä runot kuten Laulu Oravasta ja monet muut.

Kivi tunsi maailmankirjallisuutta, jonka vaikutus näkyy teoksissa, jotka kuitenkin ovat omia tuotoksia, ei kopioita. Hän kuvaa aikansa ihmisten maailmankuvaa ja sen avartumista.

Kivi rakensi sitä Suomea, joka oli 1900-luvulla valmis itsenäiseksi kansakunnaksi.

Kivi sai palkintoja ja apurahoja, mutta laajemmin hän ei ehtinyt 7 veljeksen tai teostensa merkitystä nähdä tai kokea. Hän näki ehkä vain yhden pienoisnäytelmänsä esitettynä. Veljeksistä jäi päällimmäiseksi kielteinen arvostelu.

Myöhemmän ajan kokemusten perusteella Kiven aikalaisten kritiikki osoittaa, miten muutos ja uusi herättävät aina pelkoa ja vastustusta, jota – vastustusta - myöhemmin ihmetellään. Saatamme yhä toimia samalla tavalla.

Nurmijärvi ja Kivi

Ensimmäiset Kivi-juhlat pidettiin Nurmijärvellä 1953 ja perinne on jatkunut siitä lähtien. Kivi-juhlat on ollut tärkeä osa nurmijärveläisen yhteisön rakentumista, varsinkin 1950-luvulla. Silloin ei vielä ollut televisiota ja Kivi-juhlista saattoi nykyistä helpommin tulla koko kunnan juttu. Suomi eli sotien jälkeistä rakentamisen aikaa.

Nyt kulttuuri on hajautunut ja muuttoliike tehnyt tehtävänsä. Niinpä osa nurmijärveläisistä on edelleen Kivi-faneja, mutta osa pitää Kiveä ”böndenä” ja impivaaralaisena. He haluaisivat mieluummin olla ”stadilaisia”.

Kunta on tietysti tukenut Kiven muiston vaalimista sekä Kivi-juhlien järjestämistä koko ajan. Suhteen tiiviys ja lämpö ovat kuitenkin vuosikymmenten aikana vaihdelleet. Ensimmäisillä juhlilla kunta, seurakunta, pankit ja muut yhteisöt olivat samassa rintamassa. Välillä kunta oli viileämpi ja juhlia pidettiin turhana rahan kuluna.

Nyt kannatan lämpimästi Aleksis Kivi -pääkaupungiksi julistautumista ja Seitsemän veljeksen juhlavuoden järjestelyjä. Upea vuosi on tulossa. Siinä on jotain omaa, ei vain muualta kopioitua.

Pidetään Kivestä huolta, ei meillä oikein muutakaan valtakunnallisesti merkittävää ole. Tällä en väheksy salibandyn pelaajia tai muitakaan menestyjiä, kunnia heille, mutta heistä ei lueta Suomen kouluissa.

Monet tuntevat Nurmijärven yhä Kivestään. Kyllä häntä kelpaa kehua!