Maailmassa tapahtuu isoja asioita, joita ei osaa odottaa tai edes kuvitella tapahtuvaksi.

Eurooppa ja Suomi siinä mukana elävät nyt keskellä suurta kansainvaellusta, joka pistää suunnitelmamme, jopa kiveen hakatuksi ajatellun hallitussopimuksen, uusiksi. Odottamattoman edessä on kuitenkin vain tehtävä se, mitä on tehtävä. Pään pensaaseen laittaminen ei auta.

Toinen iso asia on kansan- ja valtiontalouden saaminen tasapainoon. Yhteiskuntasopimuksen yrittäminen ja kariutuminen oli nopea mutta ilmeisen merkittävä vaihe. Monet käsittivät virheellisesti kyseessä olleen edunvalvontatehtävän ja tulonjakokysymyksen. Eihän siitä ollut kyse, vaan kakun leipomisesta ja kasvattamisesta.

Hallitusta moititaan menoleikkauksista, mutta ellei taloutta saada käännetyksi nousuun, leikkaukset tulevat olemaan paljon rajumpia. Nykytila ei säily tekemättä mitään. Paradoksi on, että nk. saavutetut edut eivät säily niistä kiinni pitämällä. Vain se säilyy, mikä muuttuu.

Velkaelvytykseen ei voida turvautua, koska ei voida laskea nopeaan suhdannenousuun, jolla velat maksettaisiin. Takavuosiin verrattuna velanottomahdollisuuksia heikentää myös odotettavissa väestökehitys: ikäännymme ja eläköidymme.

On pidettävä mielessä suurempi tavoite, eikä kiinnittyä nykyhetkeen.

Maan hallitus yrittää tehdä sitä, mistä aina puhutaan, mutta jota harvoin uskalletaan tehdä: muutosta. Ei pitäydytä jo olevaan, vaan siirretään painopistettä uusiin ratkaisuihin. Katsotaan vähän pidemmälle. Tätähän kärkihankkeet ovat.

Yksi todella isoista asioista on Sote. Se on niin iso, että kaikkia tuntuu pelottavan astua sitä askelta. Yksi osa sitä on vallan käytön muutos. Lohkare kunnallista demokratiaa siirtyy soterahojen myötä valtiolle, lähinnä sen virkakoneistolle. Se on varmaan ok, mutta iso muutos se on.