Nyt ainakin tapahtuu, kun politiikan laivat tekevät yllättäviä käännöksiä

Nyt ei voi sanoa, että ”miksei koskaan tapahdu mitään”, tai että ”isot laivat kääntyvät hitaasti”. Viime kuukausina on tapahtunut käännöksiä, joita ei olisi mitenkään osannut odottaa.

Se taisi alkaa vuosi sitten Englannin Brexitistä ja siellä on koettu jo toinenkin yllätys. Tennistermeillä voisi todeta, että Englannissa on tapahtunut kaksi syötönmurtoa: konservatiivipäämisterit Cameron ja May syöttivät kumpikin vuorollaan, mutta pisteet menivät vastustajille.

Loppuvuodesta tapahtui ehkä vielä uskomattomampi käännös, kun vapaan maailman keulakuvana tunnettu ”America” (USA) äänesti presidentikseen Donald Trumpin. Hänen politiikkansa on jo osoittautunut hyvin sattumavaraiseksi, mutta kuitenkin meidän tuntemiemme perinteisten amerikkalaisten arvojen vastaiseksi. Ilmastokannanotollaan hän ilmoittautui uhaksi koko ihmiskunnalle ja maapallolle.

Ranskaan valittiin pääministeri täysin puhtaalta pöydältä, melkoinen yllätys sekin. Ranskan laiva otti kuitenkin eri suunnan kuin Brexitin Englanti tai Trumpin Yhdysvallat.

Yhdysvaltojen kohdalla on toki muistettava, että se laiva ei helpolla yhden henkilön – edes presidentin - voimin käänny. Vanhaa suuntaa ja vapauden purjeita yrittävät pitää yllä lehdistö, yliopistot, tuomioistuimet, suuret yritykset ja kansainväliset yhteydet.

Viimeisin poliittinen yllätys suomalaisittain on perussuomalaisten ainakin tässä vaiheessa täydelliseltä vaikuttava suunnan reivaaminen. Näyttää siltä puolue jättää köyhät ja kohdistaa huomionsa vain maahanmuutto- ja EU-politiikkaan.

Aikaisemman puheenjohtajan Timo Soiniin usein mainitsemat ”sorateiden varsilla” asuvat saattavat jäädä nyt orvoiksi. Heidän ääntään voi olla vaikea kuulla Eiran hienostokaupunginosassa. Ehkä Teuvo Hakkaraisen osana on edustaa kansan syviä riviä ja maakuntien Suomea.

Tylyintä oli Timo Soinin kohtelu. Hän teki puolueesta sen, mitä se nyt on. Kaksi jytkyä ja nousu hallituspuolueeksi. Hän pääsi pidemmälle kuin jopa Veikko Vennamo, käsitteitä toki molemmat.

Se kaikki unohdettiin kertaheitolla, kun uudet vallanpitäjät osoittivat Soinille ovea. Voiko sellainen tapahtua seuraamuksitta? Nieleekö koko kannattajakunta sen?

Viime vuonna vähän sama tehtiin kokoomuksessa Alexander Stubbille, mutta hänelle osoitettiin sentään enemmän ymmärtämystä ja hänen kannattajansa säilyttivät asemiaan, eikä puheenjohtajan vaihdos tarkoittanut varsinaista politiikan suunnan muutosta.

Perussuomalaisten suunta ehkä näyttää nyt selvemmältä ja yksiulotteiselta, jos kohta voi käydä niin, että matkaa tehdään pienemmällä paatilla. Aika näyttää, ryhmittyvätkö erilaisia arvoja kannattavat äänestäjät ja puolueiden kannattajat uudella tavalla, ja miten käy hallituksen – ja soten?