Korona etenee ja tilanne muuttuu joka päivä. Poikkeustilaa ja eristyksiä ollaan purkamassa, mistä käy vilkas keskustelu. Purkua kannatetaan ja vastustetaan.

Valta on asiantuntijoilla, eli tässä tapauksessa lääkäreillä ja tutkijoilla. Mutta, onko heillä selkeä kanta siihen, miten toimia? Ei ole.

Tuntuu, että ei ole asiantuntija eikä mikään, ellei ole omaa näkemystä koronaan, sen syihin ja siitä selviämiseen. Aina tulee vastanäkemys, joita media mielellään viljelee. Siinä kansalainen on sitten ymmällään.

Se on vähän kuin teologien keskustelua. Lääketieteessä luulisi olevan eksakteja vastauksia toisin kuin teologiassa, jossa uskolla keskeinen osa. Nyt tuntuu, että lääketieteessäkin on paljon uskon varassa.

On kuitenkin syytä luottaa, että rokote saadaan. Rokotteilla on selvitty aikaisemminkin uhanneista kulkutaudeista, kuten rokoista, kurkkumädästä ja tubista.

Minusta on selvää, että rajoituksia on purettava. Niiden jatkaminen ei nopeasti poista pandemiaa, mutta aiheuttaa suurempia ongelmia (terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia), kuin mitä koronasta seuraa.

Talous on oma lukunsa. Muistan vanhan vitsin, jossa ehdotettiin veroja valtion maksettavaksi. Jossain sadussa mies yritti nostaa omista hiuksistaan itsensä ilmaan.

Nyt ollaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Valtion pitäisi maksaa suuri osa palkoista sekä yritysten ja yhteisöjen muista menoista. Piikin auki pitämisestä vallitsee suuri yksimielisyys. Mieluummin vaaditaan lisää, kuin rajoittamista.

Tietysti valtion tulee tukea ja ottaa sitä varten velkaa, mutta eiköhän sillä jokin raja ole? Alhainen korko vähentää itsehillintää. Kansantaloustieteilijät eivät pidä velkaa ongelmana, mutta kyllähän valtion ja kuntienkin velat pidä joskus maksaa takaisin?

Ilmastomuutos on koronaakin suurempi totaalinen uhka, mutta siihen vastaamiseen ei synny samanlaista tahtoa ja yksimielisyyttä. Siitä kinastellaan vielä vuosia, kunnes siinäkin ollaan pakon edessä.