tiistai, 11. lokakuu 2016

Raaka-Rollelle Eskon puumerkki

Aleksis Kiven Seuran vuosittain jo 40 vuoden ajan myöntämän Eskon puumerkin sai tänä vuonna urheiluvalmentaja Rolf Haikkola. Seuran puheenjohtaja Sakari Katajamäki sanoi Haikkolan osoittaneen Nummisuutarin Eskon kanssa samoja luonteenpiirteitä, kuten peräänantamattomuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Raaka-Rollen Koplaan (hänen valmentamaansa urheilijaryhmään) kuului 1960-70 –luvuilla monia hyviä juoksijoita, kuten Pekka Juutilainen, joka voitti useita Suomen mestaruuksia. Kansainvälisesti huippu jäi Pekalta saavuttamatta, mutta sen tuntumaan hän pääsi.

Neljä olympiavoittoa 1970-luvulla juosseen Lasse Virenin kanssa Haikkola aloitti yhteistyön vuonna 1969. Haikkola korosti puheessaan huumorin ja tahdon merkitystä. Hän kehotti urheilijoita lukemaan enemmän Kiveä.

”Raaka” –nimitys taisi tulla siitä, että hän pisti urheilijat harjoittelemaan tosissaan, mistä tuloksena oli Suomen yleisurheilun uusi nousu. Sitä tarvitaan jälleen, ehkä Haikkolan tunnustus kannustaa alkuun jonkun uuden ”Koplan”. Tässä palkitsemisessa oli nostalgiaa, mutta myös esimerkkiä uusille sukupolville.

Nuoruuden idolin Pekka Juutilaisen osallistuminen Kivenpäivän juhlaan Haikkolan kanssa sykähdytti mieltä! Sama ryhti, mutta parta puuttui.

”Romanttinen komedia”

Näyttelijä Tuukka Vasama ja muusikko Hannu Risku esittivät 15 minuutin mainion koosteen Leo ja Liinasta.

Aleksis Kivi kirjoitti pienoisnäytelmän Leo ja Liina vuonna 1867. Se oli jonkinlainen välityö Nummisuutarien (1864) ja Seitsemän veljeksen (1870) välissä. Nykyään sitä kutsuttaisiin ehkä ”romanttiseksi komediaksi”, jossa ilo ja vakavuus vuorottelevat. Draaman kaari on siinä hyvin selkeänä.

Kiven tekstistä löytyy aina uutta. Nyt tarttui korvaani sanoja kuten ’aikava’ (=olla vanhempi, iäkäs) ja ’katsoa silmuksia’ (=kääntää katse sivuun, katsoa muualle).

Minä elän!

Kansanedustaja Outi Mäkelä muistutti Kiven päivän konserttiin kirkon täyttä yleisöä tervetulleeksi toivottaessaan, että Kivi elää. Kirjailijan viimeisten sanojen kuolinvuoteellaan kerrotaan olleen ”minä elän”, kun joku kai epäili hänen jo kuolleen.

Mäkelä kertasi Kiven ansiot kansallisen kulttuurin ja kansankielen kehittämisessä. Sama työ jatkuu yhä ja kieli kehittyy, mutta kansanluonteen kaihomielisyys säilyy. Hän otti esimerkkinä tästä kolmen kirjoittajan melankoliset tekstit eri ajoilta: Kivi 1800-luvun puoliväli, Juice Leskinen 1970 ja Cheek 2016.

Kansalliskirjailijan työ ja teokset elävät edelleen. Kivenpäivän vastaanoton Nurmijärven yhteiskoululla järjestivät kunta ja Aleksis Kiven seura. Aluksi seuran puheenjohtaja Sakari Katajamäki kertasi, mitä vuoden aikana oli Aleksis Kiven ympärillä tapahtunut. Oli jälleen näytelty, tutkittu, käännetty ja kirjoitettu paljon, tehty myös videoita.

Kivi elää!

 

Lähettänyt: Vesa - 11.10.2016 klo 10.05

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...