Afganistan on ollut viime viikkojen ykkösuutinen. Kansainvälinen yhteisö poistui pikapikaa maasta. Kävi ilmi, että eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla oli hieman erilainen agenda olla siellä, vaikka aikaisemmin luultiin, että oltiin samalla asialla. Presidentti Biden sanoi heidän olleen siellä vastustamassa terrorismia (ja ehkä myös kostamassa 11/9 2001 tapahtumia), eikä luomassa uutta valtiota.

Eurooppalaiset sen sijaan ajattelivat rakentavansa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ajavansa afganistanilaisten parasta. Toki varmaan myös ehkäisemässä terrorismia.

Afganistan ei ole ensimmäistä kertaa maailman tapahtumien polttopisteessä. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1979, päätti Yhdysvallat ja joukko sen liittolaisia boikotoida Moskovan olympialaisia vuonna 1980.

Vastaavasti NL liittolaisineen päätti boikotoida seuraavia, Los Angelesin kisoja, ikään kuin vastavuoroisesti. USA tuki silloista Talebania, joka taisteli venäläismiehitystä vastaan.

Al Qaida hyökkäsi New Yorkiin 11.9.2001 tuhoten järkyttävällä tavalla kaksi WTC:n tornitaloa. Sen seurauksena USA hyökkäsi Afganistaniin, jossa arveli Al-Qaidan tukialueen olevan. Näin haluttiin torjua terrorismia ja siinä onnistuttiinkin.

Nyt 20 vuotta myöhemmin Länsi poistuu Afganistanista. Venäjä puolestaan ellei liittoudu niin ainakin hieroo suhteita Talebaniin, joka ajoi USA:n pois A:sta.

Kyse on 40–20 vuoden tapahtumien ketjusta Afganistaniin liittyen.

****

Hesari julkaisi tänään laajan jutun Alfa Tv:stä. Olen vierastanut Alfaa sen alkuaikojen konservatiivis-kristillisten sisältöjen vuoksi. Nyt kanava etsii uutta avarampaa ilmettä. Sen uudet yhteiskunnalliset keskusteluohjelmat vetäjinä Sanna Ukkola, Tommi Parkkonen ja Hjallis Harkimo ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Niissä on etsitty näkökulmia valtaväylien katveista. Vielä sen tuotantoa leimaa tietty harrastajamaisuus, mutta eteenpäin on menty. Hjalliskin on kehittynyt juontajana ja malttaa kuunnella myös vieraitaan.

Ylehän keskittyy ensisijaisesti ministerien, kansanedustajien ja hierarkian huippujen kuuntelemiseen. Ylen A-studiossa harvoin kuulee mitään uutta ajatusta, vaan kaiken voi aavistaa etukäteen. Kaikki toistavat viitekehyksensä mukaista liturgiaa.

Viime viikolla Alfalla oli Hjalliksen vieraana valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö Mikko Spolander. Oli virkistävää kuulla ASIANTUNTIJAA. Siinä oppi uutta ja oppi ymmärtämään edes vähän taloutemme tilannetta ja sen näkymiä.

Ministerin ja kansanedustajien puheissa harvoin tulee esiin mitään uutta tai analyyttistä. Hallitus puolustaa tekojaan ilman sen kummempia perusteluja päivästä toiseen ja oppositio toistaa hallitusta vastustavia kantojaan. Välillä nostetaan profiilia kinastelemalla ja sitten sovitaan, kuten odottaa saattoi.

Yle toistaa näitä ”olemme tehneet – ette ole tehneet” väitteitä kritiikittömästi ilmeisesti tehtävänsä mukaisesti. Siinä mielessä toivoisi Alfalle menestystä sen etsiessä ”aukkoja muurista”.

****

Aina oppii uusia sanoja. Äskettäin kuulin ensimmäisen kerran sanan typo = kirjoitus- tai lyöntivirhe. Se tulee sanasta typografia, joka tarkoittaa myös tekstin asettelua ymmärrettävään muotoon.

Yllättävää, etten ollut kuullut sitä ennen käytettävän, vaikka toimittajana olen pitkään toiminut. Tästä lähtien voin minäkin sitä käyttää, jos sattuu ’typoja’ tulemaan – ja niitähän tulee.

Kieleen tulee koko ajan uusia sanoja, monet uusvanhoja. Ruotsi-ottelussa voiton tavoittelusta oli tullut ”kairaamista”. ”Kairasimme” kaksoisvoiton…

”Ei ole koskaan väärin tehdä oikein.” Tuon luin Facebookista. Ilmeisesti Mark Twainin alkuperäinen ajatus. Sen voi kääntää myös toisinpäin. Ja tarkoitus ei aina pyhitä keinoja.