Alex Stubbin valinta viikonloppuna Lahdessa Kokoomuksen puheenjohtajaksi herätti omien joukossa valtavan innostuksen ja nostatti tiiviiltä tuntuvan yhteishengen. En ole sellaista ennen kokenut puoluekokouksissa, vaikka Jyrki Kataisenkin aikana tunnelma oli usein korkealla.

Sen sijaan poliittisten kilpailijoiden keskuudessa on ilmennyt hämmennystä. Mistä on kysymys, onko Stubb lintu vai kala?

On yritetty lyödä erilaisia leimoja ja arvioida suuntia, joihin Kokoomus olisi menossa, suuntia kuten ”ääriliberaali” tai ”oikeistolainen”. ”Oikeistolainenhan” on lähes yhtä paha määre kuin ”maahanmuuttajataustainen”.

Alex ei näitä leimoja itsestään tunnistanut. ”Ainoa suunta, johon olemme menossa, on eteenpäin.”

Leimat voivat olla poliittista taktikointia tai vain tietämättömyyttä. Itse ajattelen hämmennyksen ja leimakirveen kiveen lyömisen johtuvan siitä, että Stubb edustaa sellaista uutta poliittista kulttuuria ja tapaa tehdä politiikkaa, mihin perinteiset luonnehdinnat eivät sovi.

Oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatiivi – jaot alkavat olla vanhanaikaisia. Sen sijaan voidaan mieluummin puhua uudistaja-säilyttäjä –jaosta. Digitaalinen ja globaali ovat tämän päivän trendejä.

Stubb haluaa puolueensa olevan uudistushaluisen ja -kykyisen. Kokoomusta on perinteisesti ehkä pidetty ”patavanhoillisena”, mutta se aika on kaukana takanapäin jos on koskaan ollutkaan.

Stubb alleviivasi jo Kataisen aikana toistettuja arvoja: avoimuus, sivistys, suvaitsevaisuus, kannustavuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Vastuullisuus ja välittäminen ulottuvat myös maan rajojen ulkopuolelle. Puolue liputtaa kansainvälisyyden ja EU:n puolesta.

Loppuhallituskauden ohjenuoraksi hän - tuleva pääministeri - asetti keskinäisen luottamuksen tavoittelemisen ja toivoi vältettävän pisteiden keruuta ja poliittista naljailua. ”Emme ole olemassa vastustaaksemme toisiamme vaan tehdäksemme työtä Suomen puolesta.”

Alex puhui nyt osaksi paperista ja yritti pitää virallista ilmettä, mutta oli välillä myös oma valloittava itsensä. Sitä olivat puheen jälkeen kännykällä otetut kuvat ja korokkeelta alas laskeutuen kierros kokoussalin ympäri kannattajia kätellen. Eräs veteraani sanoi, että puoluekokouksissa ei ole koskaan taputettu niin paljon.

Ajan merkki oli sekin, kun Stubb puheen aikana kommentoi pöydällä olevasta kännykästä lukemaansa STT:n uutista puheensa alkupuolella esittämästään metropolikannanotosta. Elämme on line –maailmassa. Viestintä on yksi Alexin pointti, joita hänellä yleensä on kolme.

****

Kokouksessa oli kaksi isoa kohokohtaa: Ensin perjantaina olivat Jyrki Kataisen huikeat jäähyväiset. Ilmassa oli paljon kiitollisuutta ja vähän haikeuttakin.

Jyrki piti loistavan puheen arvoista, jotka ohjaavat toimintaamme. Hän painotti, että vaikeitakin ongelmia on yritettävä ratkaista, vaikka se tuntuisi vaikealta.

”Tulevaisuutta ei rakenna valtio vaan ihmiset. Hyvää ei rakenneta marinalla vaan tekemällä yhdessä töitä”, tiivisti väistyvä puheenjohtaja.

****

Lauantaina oli paikalla 881 äänioikeutettua edustaja valitsemassa uutta puheenjohtajaa. Kukin kolmesta ehdokkaasta Jan Vapaavuori, Paula Risikko ja Alexander Stubb pitivät huikeat esittelyt itsestään ja tavoitteistaan.

Ensimmäisellä äänestyskierroksella Vapaavuori sai 258, Risikko 266 ja Stub 337 ääntä. Risikko ja Stubb jatkoivat toiselle kierrokselle. Parvelta katsoen Jan Vapaavuori näytti pettyneeltä istahtaen heti alas. Monet pitivät häntä ennakkosuosikkina. Ero Paula Risikkoon oli pieni, 8 ääntä.

Toisella kierroksella Stubb sai 500 ja Risikko 349 ääntä. Entä jos Vapaavuori olisi päässyt jatkoon, miten Risikon äänet olisivat silloin jakaantuneet?

Stubbin voitto oli kuitenkin sen verran selkeä, että tilaa jossittelulle ei jäänyt. Siirtyminen kolmesta yhteen, Alexin tiimiin tapahtui yllättävän nopeasti.

Toivottavasti Alex Stubbin innostus ja ennakkoluuloton ote tarttuvat muihinkin puoluejohtajiin ja vastuun kantajiin, sillä maan johdolta tarvitaan nyt välttämättä kykyä tehdä päätöksiä. Ehkä Stubbin suosion viesti laajemminkin on, että kansa tukee nyt räväköitä otteita.