Kiersin viikon vaalitoimikunnan jäsenenä Nurmijärven palvelukodeissa, sairaaloissa ja kodeissa mahdollistamassa ennakkoäänestämistä. Vaikuttava kokemus, monella tavalla.
Vanhempi väki on innokasta äänestämään. Se koetaan oikeudeksi tai velvollisuudeksi, miten vaan.

Joillakin oli ehdokas ja numero tiedossa jo äänestämään tullessa, mutta monilla oli vaikeuksia ehdokkaan löytämisessä. Kun ikää kertyy, ei enää ole niin paljon arjen kokemuksia poliitikoista. Tehtävää ei helpottanut todella suuri ehdokaslistojen yhdistelmä, Uudellamaalla 492 nimen ”lakana”, joka ei tahdo ylettyä isoonkaan syliin.

****

Tiedotusvälineet ovat olleet jo viikkoja täynnä tietoa ja keskustelua. Sitä on niin paljon, että kokonaiskuvan muodostaminen yleensä, sekä puolueista ja ehdokkaista erikseen ei ole helppoa.

Eletään mielikuvien varassa. Mielikuvia muodostavat muutamat erityiskysymykset ja monta tärkeää asiaa jää vähälle huomiolle. Esimerkiksi EU:n taidetaan antaa mennä omalla painollaan...

Kaksi isoa kysymystä nousi pintaan melkein kuin tilauksesta jo hyvissä ajoin ennen vaaleja eli vanhusten hoivan ongelmat ja seksuaalirikokset, joista epäillään ulkomaalaisia, kotimaiset tekijät on vuosia ”hyväksytty”. Nuo kohut muuttivat kerralla puolueiden voimasuhteita.

Toinen vaalikeskustelujen aiherypäs ovat lupaukset parantaa maailmaa: lisää tukea joka puolelle, lisää etuja tai ilmaisia palveluja, lisää poliiseja, hoitajia, lääkäreitä ja kaikkea muuta.

Näinä vaalien alusviikkoina näemme edessämme kuin kuvastimisessa uuden paremman maailman. Ehkä paras vaaliteema oli mielestäni ehdokkaalla, joka lupasi ”varmistaa nuorten tulevaisuuden”. Vau!

****

Lupaukset toki kertovat, mihin suuntaan kukin puolue tai ehdokas haluaisi Suomea kehittää. Lupausten toteutumisen esteenä ovat ainakin rahan riittämättömyys ja että mikään puolue ei voi toteuttaa yksin omaa ohjelmaansa. On tehtävä kompromisseja ja soviteltava. Lupauksia on helppo tehdä, mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa. Gallupit lisäksi ennustavat, että valtaan nousee monta tasavahvaa puoluetta, jolloin sopiminen on vaativa suoritus.

Pahaksi onneksi taloussuhdanne tuntuu kääntyvän laskuun, jolloin lupausten täyttäminen on todella haastavaa.

Mielikuva jäänee kuitenkin monen äänestäjän mieleen ja vaikuttaa äänestyspäätökseen. Puheet talousmaltista ja realismista eivät tunnu houkuttelevilta.

Vaalien jälkeen moni poliitikko joutuu jälleen ”pettämään lupauksensa”. Laskevasta taloussuhdanteesta syytetään tietysti edellistä hallitusta. Jos nousu johtui kansainvälisistä suhdanteista, lasku on ex-hallituksen vika.

Valtion tulojen paikkaajaksi on perään kuulutettu työllisyysasteen nousua. Se ei kuitenkaan taida tapahtua pelkällä hallituksen päätöksellä, vaan vaatisi monia vaikeasti päätettäviä asioita. Todennäköisempää on, että nousua ei saada aikaiseksi. Sellaista yhteen hiileen puhaltamista ei kyetä tekemään, vaikka olisihan se mahdollista. Yksituumaisuus edellyttää yleensä isoa pakkoa.

****

Kannattaa äänestää, vaikka valinnat ovat vaikeita. Demokratia on parasta, mitä meillä on. Tuo tekee mieli sanoa varsinkin näin vaalien alla ja kun katsoo, mitä maailmalla tapahtuu. Yksinvallat eivät houkuttele.

Tästä puhuivat äsken niin eduskunnan puhemies kuin Tasavallan Presidenttikin valtiopäivien päättäjäisissä. Puhemies Risikko toivoi enemmän varpusia kuin haukkoja eduskuntaan.

Entäs valta ja arvot? Virossa näyttävät eräät puolueet asettaneen vallan etusijalle arvojen kustannuksella. Valta sinänsä on tärkeämpää kuin se, mitä sillä tehdään.

Itse asetan etusijalle ehdokasta valitessani, minkälaiselta arvopohjalta hän tulee toimimaan ja minkälaiset kyvyt katson hänellä olevan ratkaista tulevia ongelmia. Valitut joutuvat todennäköisesti tekemään päätöksiä ja ratkomaan asioita, jotka eivät vaalien alla ole olleet keskustelussa tai tiedossa. On luotettava poliitikkojen kykyihin. Se on tärkeämpää, kuin mielipide johonkin yksityiskohtaan.

Käykää sunnuntaina äänestämässä!