Viime päivinä on taasn puhuttu eduista, tuosta hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsumastamme. Puhutaan yksittäisistä eduista, tuista ja niiden määrästä.

Jälleen kerran näyttää vallalla olevan käsitys, että edut ja niiden tasotä ovat riippuvaisia vain päätöksestä toteuttaa ne. Kuitenkin lienee niin, että se kaikki riippuu siitä, että niihin on rahaa.

Rahaa tulee työstä, kaupanteosta ja tuotannosta, elinkeinoista. Vain työllä voidaan rakentaa hyvinvointia ja varmistaa se.

Tuo logiikka tuntuu naivilta, mutta se tuli jälleen mieleen eilistä A-talkia kuunnellessa. Kun pitäisi miettiä isoa kuvaa, miten kansantalouttamme, hyvinvoinnin perustaa rakennetaan, puhutaan lillukanvarsista. Vaalit tuntuvat menevän kaiken edelle, ikään kuin sen jälkeen kaikki olisi toisin.

Nousee valtaan kuka tahansa, samat haasteet siellä tulevat vastaan.