Juhlimme 6. joulukuuta tänä vuonna maamme 104. itsenäisyyspäivää. Tuona päivänä vuonna 1917 eduskunta hyväksyi senaatin esityksestä itsenäisyysjulistuksen. Joitakin viikkoja myöhemmin itsenäisyyden tunnustivat ensin Venäjä ja sen jälkeen muut valtiot.

Historia kertoo, mitä on tapahtunut, mutta vuosisatojen aikana olisi voinut käydä toisinkin. Minkälainen kehitys olisi seurannut muiden vaihtoehtojen toteutuessa, sitä me emme tiedä.

Suomen tarina alkoi, kun tänne muutettiin etelästä ja idästä. 1000-luvulla täällä kohtasivat idän ja lännen kirkot. Paavi pääsi silloin voitolle, kunnes reformaatio ulottui 1500-luvulla Saksasta Suomeen. Luterilaisuus antoi mahdollisuuden kansallisvaltioille.

****

Ruotsin kuninkaan alaisuudessa Suomi sai jo hallinnollisia muotoja, joista osa on säilynyt meidän päiviimme asti. Sitten tuli Venäjän aika, joka sekin valmisti meitä itsenäiseksi kansakunnaksi. Meitä ei suoraan liitetty Venäjän keisarikuntaan, vaan omana suuriruhtinaskuntana keisarin alaisuuteen.

Talouselämä kehittyi nopeasti 1800-luvulla. Muistettakoon, että monet talouden harppaukset olivat ulkomailta tulleiden innovaattorien ansiota. Menestyksemme ei ole ollut seurausta eristäytymisestä vaan vuorovaikutuksen ansiota.

Samooin kulttuurimme ja suomen kielen asema nousivat 1800-luvulla. Silloin syntyi suomalaiskansallinen kulttuuri. Ihmisiä opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan. Koululaitos kehittyi ja siitä tuli menestyksemme perusta. J.V. Snellman oli tärkeä henkilö kansallisuusaatteen puolustajana ja talouselämän kehittäjänä.

Nurmijärveläisenä en voi unohtaa kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven merkitystä suomen kielen, suomenkielisen kirjallisuuden ja kansan itsetunnon kohottajana.

****

Olimme siis 1917 valmiita itsenäistymään. Sen toteutuminen edellytti vielä oikeata hetkeä ja siihen tarttumista. Vuonna 1914 alkanut maailmansota ja Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 loivat tilaisuuden suomalaisille tarttua hetkeen.

Kun suuriruhtinaamme, Venäjän keisari kammettiin vallasta, herättiin Suomessa kysymään, kenellä on aikaisemmin keisarille kuulunut korkein valta Suomessa. Erinäisten vaiheiden jälkeen sitten joulukuussa annettiin tuo julistus täydestä itsenäisyydestä.

Itsenäisyytemme ensimmäinen vuosi oli synkkä. Kevään 1918 tapahtumat olivat surullinen vaihe. Tuossa sodassa ja sen jälkitapahtumissa kuoli 37 000 suomalaista, paljon enemmän kuin talvisodassa. Siitäkin selvittiin.

Maailmasotien välisen ajan suuri saavutus oli demokratian vakiintuminen. Toinen suuri tehtävä oli itsenäisyyteemme turvaaminen ulkoisia uhkia vastaan. Yritimme tasapinoilla Neuvostoliiton, Saksan ja länsivaltojen politiikan välissä.

Sotaan kuitenkin jouduimme, suurvaltojen valtapeli vaikutti meidänkin elämäämme.

****

Talvisodassa kaatui 23 000 ja jatkosodassa 60 000 suomalaista. 420 000 suomalaista joutui alueluovutusten vuoksi jättämään kotiseutunsa. Heidät asutettiin muualle Suomeen, missä he ovat antaneet merkittävän panoksen uusien kotiseutujensa kehittämiseen.

Sotien jälkeen synnyimme me suuret ikäluokat. Elettiin vaaran vuosia, ja elettiin arkea niukkuuden sekä monenlaisten rajoitusten antamissa puitteissa. Maksettiin raskaita sotakorvauksia, joista niistäkin selvittiin.  Olimme kuitenkin toiveikkaita ja onnellisiakin.

Vaikeina aikoina olemme saaneet apua naapureilta ja kauempaakin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa 1860-luvun nälänhädän ja viime sotien ajan sekä lähivuodet sen jälkeen. Kotikylässäni on Nurmijärven neuvolarakennus, jonka rakennuksen ruotsalaiset lahjoittivat meille vuonna 1948. Minuakin on siellä lapsena rokotettu.

Viime vuosikymmenet olemme olleet auttajan asemassa.

****

Sotien jälkeinen aika on ollut vaurastumisen ja kansainvälistymisen aikaa. Taitavalla diplomatialla ja politiikalla säilytimme riippumattomuutemme. Etsimme yhteyksiä kansakuntien joukkoon. Haimme ja pääsimme Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Lopulta liityimme Euroopan unioniin, siihen viitekehykseen, johon mielestämme kuulumme.

Nyt on nähty taivaalla jälleen tummia pilviä. Äärisuuntaukset nostavat päätään ja valtioiden välille on nostettu raja-aitoja. Kansainvälinen yhteistyö rakoilee. Ilmastomuutos ja maailmanlaajuinen pandemia ovat uhkanamme ja kansainvaellukset tekevät olomme epävarmaksi.

****

Kuitenkin toivo katsoo eteenpäin, pessimisti muistelee vanhoja hyviä aikoja, joita tuskin on edes ollut olemassa. Ennen ei ollut paremmin.

Myönteinen kehitys ei ole itsestään selvää. Siitä on pidettävä huolta. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidossa on jopa meillä Suomessa puutteita, on menty takapakkia. Kerran rokotusten ansiosta voitetut tauditkin voivat palata.

Meidän tulee pitää huoli, että pyörä kääntyy eteenpäin, ei palata vanhaan.