Presidentinvaalidebatit ovat hyvässä vauhdissa. TV, radio, netti ja printtimedia tarjoavat kokoa ajan ehdokaskeskustelua. Kiinnostavaa on seurata ja ottaa omassa mielessäkin kantaa.

Osa ehdokkaista tosin käy jotain muuta vaalia kuin tätä, mutta on myös hyvää pressakeskustelua. Näin tulee itsekin pohtineeksi isoja asioita.

Eilen oli Nils Torvaldsin kuuleminen TV1:ssä. On todettava, että fiksuin ja mielenkiintoisin esittäytyminen ja tentti tähän asti. Vaikutelma johtui ehkä siitä, että hän malttoi puhua asioista, ei itsestään. En kyllä äänestäisi häntä presidentin virkaan.

Tämän hetken mukaan omassa puntarissani järjestys nimenomaan pressan virkaa ajatellen ja substanssiosaamisen kannalta olisi 1. Sauli Niinistö 2. Matti Vanhanen ja Pekka Haavisto.

****

Suomen talous on nyt vahvassa nousussa, mikä tuottaa monia hyviä seurannaisia. Ehkä odotetusti, mutta silti hieman hämmästyttävästi, on taas kuultu mielipiteitä, että viime vuosien säästöt ja kikyt ovat olleet turhia, koska talous kuitenkin kääntyi nousuun.

On jopa vaadittu, että kaikki nuo toimet on peruttava, ja pistettävä eurot taas palamaan. Ikään kuin ei olisi mitään opittu päättyvästä 10 vuoden taantumasta.

Ensinnäkin: valtiontalous ei ole vielä korjaantunut, eikä korjaannukaan, ellei malteta edelleen olla säästäväisiä.

Toiseksi: talouden käänne on suurelta osin näiden meidän toimenpiteidemme (hallituksen ja järjestöjen = suomalaisten) ansiota. Ellei kilpailukykyämme olisi saatu parannettua, ei vienti olisi alkanut vetää. Säästöt ja kikyt olivat todella tarpeen.

****

Jonkinlaista perspektiiviä talouden arviointiin antaa Ruotsi. Uutisten mukaan Ruotsin valtion viime vuoden tilinpäätös oli 6 miljardia (euroa) plussalla, kun Suomen vastaava tulos oli lähes saman verran miinuksella. Takamatkaa on siis edelleen paljon.
Nyt on annettava talouskasvun tehdä tehtävänsä ja tuottaa se hyvä, mitä siltä on saatavissa. Annetaan kakun kasvaa, jolloin siitä riittää enemmän kaikille. Ja muistetaan, että laskusuhdannekin on tulossa.