Olin äskettäin tilaisuudessa, jossa kerrottiin Vantaan kaupungin brändin rakentamisesta eli ”brändistrategiasta ja visuaalisesta identiteetistä”.
Hajanaisesta lähiö-Vantaasta halutaan tehdä metropolialueen urbaani kaupunki, jonka vahvuuksia ovat väljyys, vehreys ja luonnonläheisyys, samoin hyvä sijainti ja liikenneyhteydet sekä kohtuuhintainen asuminen ja yrittäminen.
Huomaisin, että Vantaa kilpailee samoilla vahvuuksilla kuin Nurmijärvi, jonka tavoitteena on olla ”hyvä paikka asua, liikkua ja elää” ja jossa on ”elinvoimaa ja elämisen tilaa”. Myös me Nurmijärvellä ajattelemme kuuluvamme pääkaupunkiseutuun ja että meilläkin on hyvän liikenneyhteydet.
Vantaa toivoo käsityksen heistä rumana ja ikävänä paikkana muuttuvan ”urbaaniksi, eläväksi ja kiinnostavaksi”. Hajanaisuudesta tuleekin moni-ilmeisyyttä. Vantaallakin halutaan olla innovatiivisia ja yhteisöllisiä.
Vähän aikaa sitten puhuttiin ”Nurmijärvi-ilmiöstä”. Tuntuu, että Vantaakin haluaa ottaa siitä osansa. Mitä siitä pitäisi ajatella? Tehdä hajurakoa vai tavoitella yhteistyötä?
****
Kun kaupungin viestintäpäällikkö avasi kaupunkinsa brändiä, tunnistin ja tunsin yllättäen vantaalaisuudessa jotain tuttua ja että pieni osa minua oli siinä mukana, vaikka olen syntyperäinen nurmijärveläinen ja täällä suuren osan elämästäni asunut. Tunne tuli jostain alitajunnasta ja monien kerrosten takaa.
Tuttuus johtui varmaan siitä, että asuin Vantaalla noin 15 vuotta - silloin kun sen nimi ensin oli vielä ”Helsingin maalaiskunta” ja jona aikana se muutti nimensä ”Vantaaksi”.
Tuttuudesta osa saattoi tulla vielä sitäkin kauempaa, useamman sukupolven takaa, jolloin nykyisen Nurmijärven alue oli osa Vantaata, siis silloista ”Helsingin pitäjää”.
Vantaan historia ulottuu 1300-luvulle. Helsingin pitäjän historiallisen kirkonkylän Pyhän Laurin kirkko (monet tuntevat sen edelleen Helsingin pitäjän kirkkona) on rakennettu 1400-luvulla ja se oli siihen aikaan myös nurmijärveläisten kotikirkko.
Ja yhdistäähän meitä myös Vantaanjoki, josta kaupunkikin on saanut nimensä. Vantaa tarkoitti alun perin – joen lisäksi - vain kylää Vantaan kosken ympärillä, nykyisten Kehä 3:n ja Hämeenlinnan moottoritien risteyksen vieressä.
Vantaanjoki oli kulkuväylä Suomenlahden rannalta pohjoiseen, nyt se tehtävä on Hämeenlinnan väylällä.
Nurmijärvi ja Vantaa ovat muuttovoittopaikkakuntia, joissa monien asukkaiden aikaisemmat kotipaikat ovat eri puolilla Suomea.
Minun pätkävantaalaisuudestani on jo yli 40 vuotta, mutta siis vähän on vielä jäljellä. Johtopäätös: Me kaikki kannamme mukanamme jotain eletystä elämästämme ja aikaisemmista kotipaikoistamme.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.