Nurmijärven Kirkonkylän kyläillassa maanantaina 2.5. oli aiheena palveluverkkotyöryhmän esitys. Siinähän ehdotetaan raja-arvoja, joiden kohdalla pienten kylien peruskoulut tulisivat lakkautuslistalle, ja toisaalta ehdotetaan uuden kunnan lukion perustamista ja rakentamista, kahden vanhan lopettamista.

Tarkoituksena on paitsi etsiä säästökohteita, myös kehittää opetusta. Suuremmissa yksiköissä on enemmän pedagogisia mahdollisuuksia ja ne voivat pieniä kouluja paremmin sopeutua ikäluokkien koon vaihteluihin.

Keskustelussa korostui - paitsi että kaikkia muutoksia vastustetaan - pienten kylien edustajien näkökulma. Toisaalta ymmärrän huolen kyläkoulun puolesta, toisaalta en, sillä lasten kannalta saattaa silti isompi koulu olla parempi, ja koko kuntaa ajatellen se olisi oikeudenmukaisempi.

Yleisöpuheenvuoroista sai käsityksen, että kolmen suuren taajaman asukkailla ei olisi lainkaan puhevaltaa, eikä heidän mielipiteitään tarvitse kuunnella (heitä ei tosin ollut puhevaltaa käyttämässäkään): oppilaita voitaisiin siirtää taajamista bussilasteittain pienkouluihin vain jotta nämä säilyisivät, kunnan lukio voitaisiin siirtää pieneen kylään ja kuljettaa oppilaat Rajamäeltä ja Kirkonkylältä sinne, kerätä rahat kiinteistöveroa nostamalla jne.

Kyläkeskustelu kulkee vuodesta toiseen samoja teemoja: kylissä on suuri kasvupotentiaali, kunta jarruttaa niiden kehitystä, kasvu on juuri alkamassa tai alkaisi, jos ryhtyisimme toimeen, johonkin on juuri muuttanut uusi perhe, perustiedot ovat vääriä jne. Kuitenkin tilastot ja ennusteet ovat vääjäämättömiä. Suurin kiinnostus ja kasvu kohdistuvat taajamiin.

On myös muistettava, että yhdyskuntarakenteen hajauttaminen tulee aina keskittymistä kalliimmaksi, sekä että keskittyminen nopeuttaa yleistä kehitystä (talous, innovaatiot…).

Demokratiassa on otettava kaikkien edut huomioon ja huolehdittava kaikista, mutta lopulta päätöksiä tehdään enemmistön äänillä.

Joskus luottamushenkilöiden on uskallettava tehdä näennäisesti ikäviä päätöksiä, sellaisia, joita jotkut kuntalaiset sillä hetkellä vastustavat. Luottamushenkilöiden on katsottava laajemmalle ja pidemmälle. He ovat yleensä paremmin informoituja ja heidän tulee ottaa kaikkien kuntalaisten, myös hiljaisempien, edut huomioon.

Yllätys oli, että tilaisuus kiinnosti niin harvoja. Kirkonkyläläisiä ei-viranomaisia tai ei-valtuutettuja ei montaa ollut paikalla. Väitettiin, että kuntalaisia ei kuunnella: kyllä kuunnellaan, mutta kun ei näytä kiinnostavan, ja luottamushenkilöthän edustavat kuntalaisia.

Demokratiamme on välillistä.