Tallinnan matka tuntuu äkkiseltään niin arkiselta, että voiko sieltä jotain uutta ammentaa?

Päivittäin Helsingin ja Tallinnan välillä tehdään yli 20 000 matkaa, joista jokaisella on kuitenkin omat syynsä. Seuraavassa on muutamia havaintoja omalta parin vuorokauden vierailultani.

Kolmen tunnin kiertoajelulla tuli esiin hyvän opastuksen avulla kaupungin menneisyys ja nykyisyys, historian kerrostumat satamasta vanhaan kaupunkiin ja Lasnamäen kerrostaloerämaahan asti.

Metsähautausmaalla puhuttelivat merkkihenkilöiden hautamuistomerkit: Uuden Viron ensimmäinen presidentti Lennart Meri, suomalaisillekin rakas laulaja Georg Ots, runoilija Lydia Koidula, 1920-30 –lukujen suurmies Konstantin Päts ja shakkimestari Paul Keres rinnakkain.

Lentosatamamuseo on modernisti rakennettu museo, joka kertoo historiasta elävästi ja vuorovaikutteisesti. Vaihtuvan näyttelyn aiheena ovat viikingit. Aihe ja näyttely kertovat sekä Suomen että Viron historiasta.

Elämäni toinen baletti, Prokofjevin Tuhkimo Estonia-teatterissa oli huippuelämys. Erinomaiset tanssijat ja musiikki, iso orkesteri, katsomo täynnä ja vielä tuttu kertomus, jota saattoi senkin puolesta seurata! Liput 10 euroa. Hinta on halpa Vironkin hintatason huomioon ottaen ja kertoo kulttuuriystävällisyydestä.

Taidemuseo Kumussa olen käynyt ennenkin ja nyt jälleen. Suomalaisarkkitehdin piirtämä rakennus on nähtävyys sinänsä. Erityismaininnat neuvostoajan taiteesta, jota Virossa ei yritetä vaieta, vaan historia otetaan sellaisena kuin se on. Taide ilmentää aikakauden tuntoja.

Kumussa minua puhuttelee myös historian suurmiesten päiden veistoskokoelma ja sieltä kuuluva heidän puheidensa sekamelska. Paljon on puhuttu, mutta mitä pysyvää on suurmiehistä jäänyt?

Viron neuvostoaikaa luonnehtii se, että veneet oli rannikolla pidettävä lukkojen takana, eikä näköalatorniin saanut kuka vain kiivetä, sillä sieltä olisi voinut nähdä liikaa.

Laululava kertoo kuorokulttuurista Virossa, mutta vielä vahvemmin se puhuttelee Viron historiasta. Laulujuhlat pitivät kansan koossa hädän vuosina.

Suomen suurlähetystö Toompean mäellä osoitteessa Kohtu 4 on sekin elänyt monta historian vaihetta. Suomi ja Viro itsenäistyivät peräkkäisinä vuosina 1917 ja 1918. Suomi osti Kohtu 4:n 1920-luvun alussa, poistui sieltä sodan vuoksi ja neuvostoajaksi, mutta sai sen uudelleen haltuunsa Viron itsenäisyyden palauduttua. Kohtu-nimi on oikeustermi ja tarkoittaa kohtuutta.

Viron eduskunnan Riigikogun tuntumassa sijaitseva rakennus on entisöity vuoden 1993 jälkeen loistokuntoon. Edustustiloissa on esillä parasta suomalaista muotoilua.

Lähetystön kakkosmies Marko Laine kertoi, miten Suomen ja Viron historiat, nykyisyys ja tulevaisuus nivoutuvat monin säikein yhteen, enemmän mitä aina päällepäin näyttääkään.  

Katukuvassa liikkuu paljon nuoria ihmisiä. Se lupaa hyvää Viron tulevaisuudelle.