Usean henkilön kuolemaan johtanut hyökkäys lehden toimitukseen Pariisissa on järkyttänyt, saanut ottamaan laajasti kantaa sananvapauden puolesta ja muutoinkin ajattelemaan maailman tilaa.

Tällaista väkivaltaa ei missään tilanteessa voi hyväksyä. Sen harjoittajat eivät tosin kysykään uhrien tai heidän edustamansa tahon hyväksyntää teolleen.

Perustelu teolle voi löytyä sodankäynnin logiikasta. Sodalla ei ole sääntöjä, vaikka sellaisia länsimaisessa järjestelmässä on luotu.

Eräissä islam-piireissä tekoa on perusteltu jumalan puolesta toimimisella ja jumalan kunnialla. Se tuntuu irvokkaalta, joku sanoi, jumalanpilkalta. Ylipäätään tekoa ei voi pitää uskonnollisena, vaikka tällaiseen liitetään yleensä sana "ääri-islaminuskoisuus". Islamin tuntijat ja enemmistö eivät pidä islamia väkivaltaisena uskontona.

Uskontoja on aina käytetty väärin, kristinuskoakin.

****

Toimittajiin suhtauduttiin kriisipaikoissa ennen samaan tapaan kuin Punaisen ristin edustajiin, tunnustettiin heidän koskematomuutensa. Nyt on toisin. Toimittajan ammatista on tullut vaarallinen. Toimittajia surmataan tai vangitaan.

Kriiseissä viestinnästä ja vaikuttamisesta ihmisten mielipiteisiin ja tietämykseen on tullut yksi ase. Tietoa on liikkeellä yhä enemmän, mutta oikeaa tietoa on vaikea saada. Ihmisten tietämiseen ja heidän tietonsa laatuun pyritään vaikuttamaan sananvapautta rajoittamalla, tiedonvälitystekniikkaa säätelemällä, toimittajien työtä estämällä ja jopa toimittajia vangitsemalla tai surmaamalla. Kyse on vallasta, sitähän kaikki tavoittelevat.

Pariisin tapahtumat ovat saaneet voimakkaan vastalauseiden myrskyn, valtavasti julkisuutta ja sananvapuden puolustajia liikkeelle. Parastaikaa ja viime vuosina Venäjällä on sananvapautta on rajoitettu laajasti ja voimakkaasti, mutta vastalauseet ovat meillä kuitenkin olleet laimeita ja julkisuus vähäistä.

****

Sananvapauteen liittyy myös vastuu. Suomessa sananvapautta säätelevät monet lait (kunnianloukkaus ja kiihotus kansanryhmää vastaa on kriminalisoitu) ja hyvä journalistinen tapa, journalistin ohjeet. Niiden rikkominen käsitellään oikeusistuimessa, ei väkivalloiin.

Säädökset ja niiden noudattaminen eivät estä sananvapautta, eivätkä esimerkiksi yhteiskunnallista kritiikkiä. Pilkkaamisellakin on rajat.

Sosiaalinen media on tuonut Suomeenkin räävittömän tavan kirjoittaa. Vierastan sitä, kuten julkista pilkkaamistakin. Tarvitaanko niiden vuoksi rajoittamatonta sananvapautta?

Jos itse käyttäydymme fiksusti, voimme edellyttää sitä muiltakin. Kulttuurit ovat erilaisia sananvapauden ja toimitatapojen suhteen. Kuvan ja sanan merkitys ovat nekin erilaisia. Sanoilla on merkitystä, meilläkin saatetaan tuohtua ja pöyristyä jonkun sanoista.

Miten torjua pariisinkaltainen ja meistä käsittämättömältä tuntuva "ääri-islamilainen" väkivalta? Väkivallan pesäkkeitä on eri puolilla maailmaa, viattomia ihmisiä surmataan.

Tarvitaan fyysistä voimaa ja kansainvälistä ennalta ehkäisevää työtä, mutta myös diplomatiaa ja vuoropuhelua. Uskontojen välinen dialogia on sekin perusteltua. Sivistystä ja demokratiaa.