Kuntavaalit on käyty ja tulos varmistui. Henkilökohtaisesti tulokseen sisältyi iloa ja vähän pettymystäkin. Oma äänimäärä 77 ei tällä kertaa riittänyt valituksi tulemiseen. Kunnallisvaltuutetun urani jää siten kolmeen kauteen. Kohtuullisen pitkä aika sekin, siitä kirjoitan joskus enemmän. Valituksi tulemiseen olisin tarvinnut 26 ääntä lisää.

Harmittaa tietysti heidän puolestaan, jotka minua äänestivät ja kannustivat matkan varrella. Ne äänet eivät kuitenkaan mene hukkaan, sillä niitä käyttämään tulee hyviä valtuutettuja.

Nurmijärvi poikkesi hieman valtakunnallisista trendeistä. Ilon aihe on kokoomuksen hyvä menestys varsinkin omassa kunnassa Nurmijärvellä: 15 valtuutettua (+1) ja jälleen selvästi suurin ryhmä tulevassa valtuustossa. Äänistä kokoomus sai 27,7 prosenttia, kun seuraavina keskusta sai 11 paikkaa ja 20.2 pros, sekä demarit 9 paikkaa ja äänistä 17.2. Myös vihreät menivät eteenpäin.

Äänestysprosentti nousi 59,7 prosenttiin, mutta jäi harmittavasti vielä alle 60. Valtuusto uusiutui melkoisesti, sillä yli puolet tulevista valtuutetuista on uusia.

Kokoomuksessa tehtiin paljon töitä ja oli hyvä meininki koko ajan. Ilon aihe oli myös poikani Jussin saama kohtuullisen hyvä äänimäärä 52, vaikka ei valituksi tullutkaan, vielä. Ehkä innostus jatkuu tulevina vuosina.

Hyvää oli puolueemme menestys myös valtakunnallisesti ja Helsingissä. Se oli enemmän kuin ”torjuntavoitto”. Ehkä voisi sanoa, että vaalitulos oli kaikkien puolueiden kannalta hyvä, eikä mikään puolue kokenut rökäletappiota, ehkä perussuomalaisia lukuun ottamatta. Toivottavasti hallituskausi jatkuu silti sopuisasti. Edellisellä kaudella vastaava tilanne (demareille iso tappio) alkoi häiritä hallituksen yhteistyötä.

Mikä paikallisesti ja erityisesti omalta kannaltani katsoen ratkaisi vaalituloksen? Mainonta eri tavoilla ja jalkatyö (mainosten jakaminen ja keskustelut kadulla ja marketien edessä) vaikuttivat. Niitä olisi pitänyt tehdä enemmän. Erityisesti voisi nostaa sosiaalisen median vaikutuksen.

Näyttää myös siltä, että kaikkien hyvän puolustaminen ja kokonaisuuden ajatteleminen ei tuo menestystä. Helpompi on saada kannatusta suppeammalla agendalla. Lohduttavaa on, että tietoa näytetään arvostettavan, vaikka tuosta voi nähdä myös poikkeavia merkkejä.

Arvelen Ruotsin tapahtumien vaikuttaneen turvallisuushakuiseen suuntaan nimenomaan varsinaisena vaalipäivänä. Haluttiin myös äänestää itseäni nuorempia, valtuuston keski-ikä tulee olemaan n. 48 vuotta. Se on tietysti oikea suunta, vaikka tiedän, että myös kokemus on valtuustotyössä hyväksi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kansa ei erehdy, pulinat pois.