Reissaaminen kotimaassa voi tuoda eteen mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia kohteita. Usein ne ovat vähän sivussa valta- ja moottoriteiltä. On maltettava poiketa pääteiltä. Sivutie saattaa palkita paremmin kuin ”tunninjuna”.

Päätimme tehdä ex tempore -matkan Kemiönsaareen, jossa en ollut yhtä valtuustoseminaaria lukuun ottamatta aikaisemmin käynyt.

Moottoritietä Saloon, josta käännös länteen. Matkalla tuli ensin vastaan Teijon kirkko sekä Teijon kylä kartanoineen ja ruukkeineen.

****

Maamme ehkä pienimmän kivikirkon, Teijon kirkon historiassa on monia yleisestä kirkkojen historiasta poikkeavia vaiheita. Sen rakensi kartanon isäntä, ruukinpatruuna Robert Bremer v. 1829 kiitollisena siitä, että hänen ennustamaansa ”vedenpaisumusta ei tullutkaan”.  Ehkä hän ei ollut kuitenkaan aivan varma, koska sijoitti kirkon korkealle mäelle.

Kirkko on kokenut tulipalon ja myrskytuhot, ja lopulta kyläläisten ja tukijoiden perustama yhdistys lunasti sen kartanon konkurssipesältä huutokaupassa v. 1999.  Kirkkoa oli sitä ennen ehditty kaavailla ei-kirkolliseen käyttöön. Yhdistys lahjoitti sen seurakunnalle v. 2010. Nykyään se on Salon seurakunnan omistuksessa.

Kirkko on arkkitehtuuriltaan ulkopuolelta ainutlaatuinen Suomessa. Sen kiinalaiset piirteet johtuvat Bremerin mieltymyksistä ja harrastuksesta.

Kirkkoa esitteli oppaana Marjatta Tolvanen. Kävikin ilmi, että hän on nurmijärveläisen rovastin, Mauri Tolvasen sisko. Nämä ovat niitä ”maailma on pieni” -yllätyksiä.

Vaimoni Milla toimii oppaana Nurmijärven kirkossa, joten heillä riittikin kokemusten vaihtoa.

Kirkossa pidetään edelleen jumalanpalveluksia ja muita tapahtumia, mikä selvisi myös pihalla olevasta ilmoitustaulusta. Kirkko on korkealla mäellä, josta on näkymä kylälle, ruukin ja kartanon rakennuksiin, merellekin.

Ruukista löytyy nykyään pikkuputiikkeja ja kahvila. Alpakan langasta neulottu pipo olisi kiinnostanut, mutta hinta oli minulle korkea. Komea päärakennus ei ole yleisölle avoinna.

Lähellä Mathildedalissa on Teijon tehtaiden museo, jossa on tehtaiden tuotteita kuten Teijo-merkkinen avolava-auto ja puimakone ym. Teijo-puimakoneen apu ”miehenä” olen minäkin häärinyt lapsena: vilja syötettiin päästä sisälle, sivusta tulivat siemenet ja toisesta päästä pahnat. Leikkuupuimurin edeltäjä, sähköllä toimiva puimakone sijoitettiin yleensä sisälle riiheen.

Teijo on nykyään monipuolinen vapaa-ajankeskus lomakylineen ja kansallispuistoineen, ja tietysti myös golfia pääsee pelaamaan.

Idyllinen Mathildedal on ex-ruukki, joka nykyään elää sekin lomalaisten ansioista. Ruoka- ja majoituspalveluja on runsaasti. Koko alueessa on jotain viehättävää, melkein kuin kävisi ulkomailla. Läpiajomatkalla jää vähän ulkopuoliseksi, sisälle pääseminen edellyttäisi pidempää oleskelua, arvelen.

****

Matka jatkui kohden Kemiönsaarta, jonne pääsee Strömman kanavan ylittävän kääntösillan kautta. Sillan kupeessa oli kioski ja ite-kuvanveistoksia, kannatti pysähtyä.

Kemiönsaaressa olisi ollut monia mielenkiintoisia kohteita, mutta ne jäivät toiseen kertaa, kun käännyimme Kemiöstä kohden Sauvoa. Oli ehdittävä illaksi Turkuun.

Sauvon kirkko on kuvakirkko ja siellä riippuu kuulemma paljon laivojen pienoismalleja, mutta kirkko oli kiinni. Ilmoitustaulu kirkon portilla kertoi kuitenkin vilkkaasta toiminnasta.

Taidemaalari-serkkuni Kati Mikola asuu Sauvossa, joten soitin ja kysyin, olisiko hän kotona ja sopisiko vierailla. Kati asuu vanhassa kansakoulussa 8 km Sauvon kirkolta ja maalaa siellä ateljeessaan muotokuvia ja muita tauluja. Hänellä oli siellä kesänäyttelyssä paljon teoksia. Hieno miljöö maaseudun keskellä, soratien päässä.

Jos on tarvetta muotokuvalle, ottakaa yhteyttä: Kati Mikola, Art Alsila Sauvo.

****

Turussa voi todeta, että tori elää ja voi hyvin, vaikka puolet siitä on ison remontin kohteena ja suojamuurien takana. Yötä torin kupeessa, toisena päivänä torikahvit ja kauppahalli sekä Pyhän Katariinan kirkko ylioppilaskylän naapurissa.

Kotimatka Salosta kääntyen Tammisaaren ja Hangon kautta. Hanko kuuluu niihin paikkoihin Porvoon ohella, jossa on käytävä kerran kesässä vain todetakseen, että ne ovat entisellään: paljon turisteja, kauniita paikkoja ja näkymiä, kahvit tai lounas, mukava tunnelma. Porvoossa se juttu on vanha kaupunki, Hangossa merinäköala, rantakatu ja villat.

Ja aurinko paistaa aina, kuten nytkin. Tunnin päästä jo matkalla kotiin tosin kerrottiin radiouutisissa Hankoa kastelleen rankkasateen.