Nurmijärven kunnan valtuustoseminaarissa puhuttiin turvapaikanhakijoista ja palveluverkosta. Tarkemmin sanoen aiheina olivat turvapaikanhakijoiden kotouttaminen sekä aivan eri asiana kunnan palveluverkon tulevaisuus. Saimme tietoa ja meiltä kysyttiin kannanottoja jatkovalmistelua varten

Kipakoita aiheita ovat molemmat.

Pakolaisten suhteen ollaan tilanteessa, jossa nuorille ollaan antamassa valmistavaa ja mahdollisimman pian varsinaistakin opetusta, sekä toisaalta pysyvän oleskeluluvan saaneita pitäisi ottaa myös Nurmijärvelle asumaan. Ylipäätään kotouttaminen on tärkeä tehtävä, joka meidän on hyvin hoidettava.

Varsinkin kouluasiassa koetaan ennakkoluuloja ja pelkoja, joita molempia myös pyritään herättelemään, mikä näkyy yleisönosasto- ja nettikeskusteluissa. Pelkojen lietsominen tuntuu surulliselta, vaikka vieraan pelon sanotaan sinänsä olevan luonnollista. Siinä halutaan tutun ja oman säilyvän, vaikka sekin on jo muuttunut ja elämme jatkuvassa muutoksessa.

Pakolaisnuorten kanssa tekemisissä olevat vakuuttivat jälleen, että ongelmia ei erityisemmin ole. Joku valtuutettu toivoi vanhempien olevan enemmän kiinnostuneita omien nuortensa edesottamuksista kuin kantavan huolta maahanmuuttajanuorien tekemisistä.

”Kun olemme päättäneet ottaa pakolaisia Nurmijärvelle, niin toivottavasti emme asenteillamme hankaloita heidän kotouttamista”, kuului yksi kommentti. Uskon sen edustavan kuitenkin enemmistön kantaa.

Todettiin sekin, että lapset oppivat kielen ja integroituvat yhteiskuntaamme helposti. Nuoret ovat myös vähemmän ennakkoluuloisia kuin vanhempansa.

****

Toisena aiheena oli palveluverkkotyöryhmän raportin esittely ja alustava pureskelu. Työryhmää kiitettiin aiheen monipuolisesta käsittelemisestä, laajoista perusteluista ja rohkeista ehdotuksista.

Lähtökohtana alun perin oli säästäminen, mutta mielestäni raportissa tähdätään vähintään yhtä paljon toiminnalliseen kehittämiseen ja laadun parantamiseen, siis nykyajan ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen.

Peruskoulun ala-asteita halutaan yhdistää vähintään 100 oppilaan kouluiksi, mikä takaisi oppilaille tasavertaiset olosuhteet ja oppimisen edellytykset. Varjopuolena on usean kyläkoulun lopettaminen, mikä herättäneen vastustusta. Kokemus kuitenkin on, että liian pieni koulu ei enää ole toimintakykyinen. Kyse ei ole vain euroista, vaan opetuksen edellytyksistä. Samoin keskitettäisiin varhaiskasvatusta.

Kaksi kunnan lukiota – Nurmijärven yhteiskoulu ja Rajamäen lukio – halutaan yhdistää uudeksi suuremmaksi lukioksi, jolla olisi uusi identiteetti ja modernit, uudet tilat. Nykyisillä lukioilla on vahvat perinteet, joista voi olla vaikea luopua, mutta uudella lisättäisiin kilpailukykyä, valinnan mahdollisuuksia sekä oppimisen edellytyksiä ja oppimisen innostusta.

Tunnen varsinkin NYK:n perinteen, sillä isoäitini oli koulua perustamassa vuonna 1929. Perinteissä ei ole kuitenkaan oleellista vanhan muodon säilyttäminen, vaan vastata niihin tarpeisiin ja tavoitteisiin, joita sen alkuunpanijoillakin oli, siis kouluolojen kehittäminen.

Tärkeätä uudistuksessa (= palveluverkkosuunnitelmassa) on kokonaisuuden ajatteleminen ja suunnitteleminen sekä siihen sitoutuminen. Silloin yksittäisiä päätöksiä tulevina vuosina tehtäessä ne voidaan sovittaa kokonaissuunnitelmaan. Näin vältetään poukkoilua päätöksissä ja hukkakuluja. Johdonmukaisuus lisää turvallisuuden tuntua ja oikeudenmukaisuutta.

Mitä pikaisemmin kokonaissuunnitelmasta päätetään, sitä parempi. Tietysti ehdotettiin päätöksenteon siirtämistä, että nähdään mihin maailma kehittyy. Siitä voidaan olla varmoja, että ympäristötekijät muuttuvat jatkuvasti. Sen vuoksi kaikissa suunnitelmissa on niihinkin varauduttava ja säilytettävä joustavuus, mutta päätösten siirtäminen tarkoittaa yleensä vain niiden välttelemistä. Aika ei helpota päättämistä: jäädään jälkeen ja tuhlataan rahaa.

Silti pelkään, että paketti on liian suuri, emmekä saa sitä solmittua. Toivottavasti olen väärässä.